Helmikuu on lopuillaan ja havahduin siihen miten ihania juttuja tässä kevättalven tuoneessa kuussaonkaan ollut. Tuntuu, että monien haastavien kuukausien jälkeen alkaa ilo taas olla voitolla ja herää näkemään kaiken ympärillään olevan hyvän! Tässä kuussa tehtiin paljon mukavia juttuja yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Ihan parasta elämässä yhdessäoleminen ja yhteyden vaaliminen. Olen nauttinut erittäin paljon myös ihanista kirpeistä ja aurinkoisista pakkaspäivistä. Ollaan ulkoiltu paljon. Olen myös saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin tämän kuukauden aikana ja se ilahduttaa suuresti.
Kun ihminen haluaa tutustua eri arkkityyppeihin olemuksessaan on oltava valmis katsomaan varjoaan. Kaikissa arkkityypeissä on valo sekä varjo. Pyhimyksessä on varjonsa ja kiusaajassa valonsa. Kyse on vai siitä kummasta aspektista toimintamme lähtee ja kuinka tietoisia olemme siitä. Elämässä tällä hetkellä hallitsevien olemuspuolten ja arkkityyppien avulla voi selvittää niitä tekijöitä jotka saa esimerkiksi ihmissuhteissa konfliktit jatkumaan tai oman olon tuntumaan joissain asioissa joskus jopa sietämättömäksi. Tuntee, että jokin ei ole oikein mutta ei saa otetta mistä on kyse. Itsellä auttoi kun tutustuin esimerkiksi ihmissuhteessani vallalla oleviin arkkityyppeihin. Moni asia kirkastui.
Olen tehnyt korvakoruja ja satunnaisia kaulakoruja nyt yhdeksättä vuotta. Innostuin Aasian matkalla 2006 ostamistani sulkakorvakoruista niin paljon, että halusin lisää vastaavanlaisia itselleni. Kun niitä ei vielä tuolloin ollut Suomesta saatavilla niin ostin korutarvikkeita ja ajattelin tehdä niitä itse. Tuosta meni kuitenkin vielä reilu parisen vuotta, että sain ryhdyttyä tuumasta toimeen. Vuonna 2009 asuessani Espanjassa sain viimein aikaa aloittaa korvakoruprojektini.
Elätkö suhteessasi uhrautuen vai terveen itsekkäästi? Oletko sinä ja omat tarpeesi tärkeitä vai meneekö kaikki muut aina omien tarpeidensa kanssa sinun edelle?
Parisuhde, tuo ikuinen elämän kulmakivi. Kuinka elää ilman parisuhdetta ja kuinka elää parisuhteessa. Kumpikaan ei ole yksiselitteisesti helppoa ja yksinkertainen valinta. Kuinka opimme ymmärtämään omaa ja toisen rakkauden tarvetta. Miten täyttää oma rakkauden tarpeensa siihen pisteeseen jotta parisuhde todella olisi kahden kokonaisen ja onnellisen yhteinen jaettu liitto? Onko tälläinen ”utopia” edes mahdollista?
Rakkaus, – ja parisuhde, ovat asioita joita valtaosa kaipaa elämäänsä. Ihmisen toive ja halu tulla rakastetuksi on mittaamaton. Kuitenkin parisuhteissa on valtavasti ongelmia, ja tilastot erojen osalta kasvaa. Uusperheessä parisuhdetta määrittelee hyvin paljon lapset. Toki ydinperheessäkin lapset ovat iso määrittävä tekijä, mutta lapset ovat uusperheen keskiössä eritavalla varsinkin jos vanhemmilla on vuoroviikot lasten hoidossa. Parisuhdeaika on kuitenkin korvaamattoman tärkeä asia, jos puolisot haluavat voida hyvin keskenään. Jokaisella on erilaiset tarpeet yhteisen ajan suhteen, mutta jos yhteistä aikaa ei ole ollenkaan, ei yhteyskään voi kahden ihmisen välillä voi toimia. Yhteyden rakentaminen ja ylläpito vaatii kahdenkeskistä aikaa, aivan kuten yhteys itseensä vaatii yksinoloa ja omaa aikaa.
Pariterapeuttina ja televisiossa pyörivällä Ensi treffit alttarilla – ohjelmassa parien rakkausvalmentajana toimiva Tony Dunderfelt sanoo, että ihmissuhteiden ongelmat johtuvat isolla osalla pareista puutteellisista parisuhdetaidoista. Tahtoa ja halua hyvään yhteiselämään on, mutta ei keinoja. Mistä siis löytyy ne keinot joilla hyvä parisuhde saadaan toimimaan ja säilymään molempia tyydyttävällä tavalla?
Keskusteleminen, kuunteleminen ja ennen kaikkea toinen toisensa aito kuuleminen vie pitkälle, mutta mitä jos sanojen kautta ymmärrys toiseen ei vain lisäänny. Joskus on vaikea sanoittaa kokemaansa, ja toisen ihmisen on yleensä vaikea ymmärtää asioita joita ei ole itse kokenut. Kokemuksessa on aina kaksi näkökulmaa ja joskus nämä eivät kohtaa, ei vaikka kuinka selitetään. Toisaalta ihmisen ei tarvitse tinkiä omista tarpeistaan, toisaalta ketään ei voi velvoittaa pitämään omista tarpeista huolta, mutta parisuhde ei voi toimia kunnolla jos molempia ei oteta huomioon juuri sellaisena kuin molemmat ovat. Kuinka päästä tähän pyyteettömän rakkauden harvinaiseen ja vaikeaan tilaan?
Ehkä suurin virhe on lähteä mukautumaan toisen tarpeisiin ja unohtaa omansa. Jos näin toimitaan, ei voida koskaan kohdata sitä todellista itseä joka on. Kumppani oppii tuntemaan toisen vähään tyytyvänä ja erehtyy luulemaan, että kaikki on hyvin kunnes toisen mittari yhtäkkiä täyttyy. Ja kaikki tämä saattaa tulla kumppanin mielestä yhtäkkiä/yllättäen, vaikka vastapuolen päässä asiat ovat muhineet jo kauan.
Ensimmäinen virhe parisuhteessa onkin omien tarpeidensa unohtaminen. Itsensä kuunteleminen on jalo taito, ja varsinkin naisilla, muiden tarpeet menee omien edelle. Miehet ovat tässä parempia luontaisesti. Yleisestiottaen miehille on helpompaa ottaa omaa aikaa. Onhan siinä ihan käytännönkin syyt, varsinkin rintaruokittu pieni vauva tarvitsee alkuaikoina luonnollisesti enemmän äitiään.
Omien tarpeiden kuunteleminen on tärkeää koska silloin ihmisellä riittää tarpeeksi voimavaroja huolehtia myös muusta elämässään, omasta ajasta saa energiaa ja hyvää mieltä jota antaa ja jakaa parisuhteeseen. Kun osaa huolehtia itsestään, osaa myös paremmin kuunnella ja ymmärtää toista.
Itsensä rakastaminen on usein ihmisen sokea piste. Sitä ei välttämättä edes huomaa, räikeimmistäkään merkeistä, että voi oikeasti huonosti. Edes sairaus ei herätä usein ihmistä. Itse olin aikaisemmin usein kipeä. Normaalisti saan maximissaan yhden flunssan / talvi. Tästä pystyin päättelemään, että keho ei ollut ihan parhaassa vireessä vastustamaan ulkopuolelta tulevia viruksia. Jokin elämässäni oli uuvuttanut minut niin, ettei kehon puolustusjärjestelmä enää toimi. Tarttis varmaan tehdä jotain! Ja niin teinkin.
Lue myös aiemmat kirjoitukseni Ratkaisuna asumusero ja Uskollisuus itselle luo hyvän parisuhteen.
Parisuhteessamme oli ollut vaikeita aikoja, ja yksi syy on juuri se, etten ollut pitänyt huolta itsestäni. Oli muutoksen aika omassa toiminnassa! Se mikä teki minut sairaaksi, ei voinut olla minulle hyväksi. Ja se mikä ei ole minulla hyväksi ei ole sitä usein muillekaan. Aina ei olosuhteille voi mitään. Mutta useimmiten voi. Niinpä itsekin aloin lähteä pelottavaan muutokseen, jonka sydämessäni tiesin oikeaksi. Ei ole kenenkään etu kärsiä asioista jotka voidaan muuttaa.
Se, että parisuhteessa tehdään muutoksia altistaa pelolle. Pelolle rakkauden menettämisestä. Jos vanha tuttu ja turvallinen kaava tuottaa henkistä stressiä, kaavaa on syytä muuttaa. Ja muutos on aina pelottava, koska se vie kohti uutta, jotakin tuntematonta. Tuntemattoman pelko on luonnollinen asia, mutta pelkoa ei aina kannata kuunnella. Pelko ei tiedä mitään. Se on vaistonvarainen tapa reagoida asioihin jotka eivät ole hallinnassamme. Ihminen haluaa säilyttää hallinnan tunteen maailmassa, mutta mikään ei oikeasti ole hallinnassa. Ei mikään. Hallinnan ja kontrollin tunne on täyttä harhaa.
Tietynalainen hallinta on hyvä olla arjessa, jotta asiat sujuu, eikä jatkuvasti ole sekasortoa ja kaaosta ilmoilla, mutta liiallinen ison kokonaiskuvan jatkuva hallinnan yritys aiheuttaa ihmiselle vain stressiä. Naisilla on hyvin usein tarve kontrolloida asioita oman mielen mukaan ja se uuvuttaa meidät. Sain tästä itsenikin kiinni. Perhe-elämä veti minut jatkuvaan stressin kierteeseen joka johti uupumukseen. Elämässämme oli toki paljon vaikeita asioita mutta en osannut antaa itselleni tarpeeksi siimaa, jotta olisin voinut rentoutua. Aina voi kuitenkin oppia. Ja usein ihminen oppii kaiken tärkeän kantapään kautta, – niin minäkin.
Usein viimeiseen asti ihminen haluaa syyttää toista, paeta väistämätöntä, koska pelkää liikaa muutosta. Pelkää jäävänsä yksin, pelkää tulevansa hylätyksi jos uskaltaa elää omilla ehdoilla. Mutta ehkä se riski kannattaa ottaa, ehkä saatkin hyvän, toimivan, toisiaan arvostavan parisuhteen kun uskallat alkaa arvostaa ensin itseäsi ja omia tarpeitasi. Loppujenlopuksi, mitä iloa on siitä, että kuormitat itseäsi loppuun asti niin että ainoa asia mitä tunnet on totaalinen väsymys.
Tunnista omat tarpeesi, tunnusta toiseen tarpeet.
Uskon, että suurin syy onnettomiin parisuhteisiin on se, ettemme ymmärrä omia emmekä kumppanimme tarpeita. Joskus emme edes halua ymmärtää, tarpeet voivat olla liian erilaisia. Silloin jos tarpeet jatkuvasti ovat täysin vastakkaisia on syytä alkaa miettiä pystyykö nämä kaksi kumppania elämään yhdessä. Asiat selviävät parhaiten sovun kautta, syyttelyn ja riidan aikana sokeat pisteet vaan laajenee ja negaatioilla liikkuvaa oravanpyörää on vaikea pysäyttää.
Yksi tärkeä asia omien tarpeiden tunnistamisessa on ymmärtää feminiinisiä ja maskuliinisia energioita. Ei turhaan sanota, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Joskus vaikutamme vastakohtaisilta, ja sitä tarpeinemme joskus olemmekin. Tärkein päämäärä on pyrkiä ymmärrykseen molempien erilaisista tarpeista. Vaikka itselle jokin asia olisi merkityksetöntä, kumppanille se voi olla jopa loukkaavaa toimintaa. Jokaisella on oikeus omaan kokemukseensa, eikä toisen vähättely auta luomaan yhteyttä. Kun molemmat oppivat tunnistamaan ja pitämään huolta omista tarpeistaan myös parisuhde voi kukoistaa. Rohkeat askelet oman muutoksen suuntaan on otettava. Varsinkin jos sinä ja parisuhteesi voi jo nyt huonosti niin on muutoksen aika. Onko sinulla rohkeutta aloittaa pienistä asioista jo tänään?
Kun aloin laulamaan viime kesänä jostain ihmeellisestä sattuman oikusta, tai pikemminkin johdatuksesta, en todellakaan tiennyt millaiselle matkalle se minua vie. Pääsin testaamaan Enja Ikäheimon karaokevalmennusta ja menin sinne rehellisesti sanottuna erittäin ennakkoluuloisena ja täynnä pelkoja. Jokin veto siinä kuitenkin oli . Se veto oli niin vahva etten perunut tapaamista vaikka mieli yrittikin keksiä hyviä syitä miksei sinne kannata lähteä. Ensimmäisestä kerrasta lähtien alkoikin sitten asiat aukeille isosti. Kehossa ja mielessä. Tuosta päivästä lähtien olen jatkanut laulamista ja se on vapauttanut minua isosti monesta lastista.
Turvallisuuden tunteen kokeminen on todella tärkeä asia oman tasapainoisen elämän luomisen kannalta. Useimmilla sisäisen turvallisuuden tunne on jäänyt rakentumatta ja vajaaksi, koska menneisyys on pitänyt sisällään niin monia turvattomia kokemuksia. Traumat ja turvattomuus kulkee usein suvussa. Sota-aika loi ihmisille turvattomuuden kokemusta joka periytyy edelleen. Voiko tuota turvan kokemusta rakentaa vielä aikuisena vaikka lapsena olisi jäänyt siitä vajaaksi?
Helvetti on kaikki ne pelot ja tuntee jota tuollainen tapahtuma on aiheuttanut sisimpään. Taivas tai helvetti löytyy ihmisen sisältä. Ja omaa sisäistä maailmaansa ei pääse karkuun. Jos haluaa elää tasapainoista elämää on tunteet käsiteltävä. Tuo rupeama on ollut pitkä. Ja vuosien työskentely itseni kanssa on auttanut minua tulemaan sinuiksi monen asian kanssa. Ei siksi, että traumani olisi parantunut, vaan siksi, että olen hyväksynyt sen osaksi elämääni. Se ei kahlitse eikä määritä minua vaikka onkin osa itseäni ehkä loppuelämän. Se on muovannut minusta sen joka olen tänään.
Pääsin eilen kokemaan jotain mitä olen kauan kaivannut; läsnäoloa ja yhteyttä eläinten parissa. Vaikka läsnäolon kokeminen on mahdollista aina ja kaikkialla niin eläinten seurassa se on jotenkin helpompaa ja yhteyden kokeminen eläimen kanssa on jotenkin uskomattoman maagista. Siinä saa samassa kosketuksen toisenlaiseen todellisuuteen ja tapaan nähdä maailma. Eläimet tekevät täydellisellä läsnäolon kyvyllään ihmisellekin läsnäolemisesta helpompaa.
En kestä miten ihanaan paikkaan tänään pääsin! Universumi vastaa niinkuin sinne kuiskataan. Olimme edellispäivänä treffeillä mieheni kanssa. Olimme menossa kreikkalaiseen ravintolaan mutta se olikin suljettu. Päätimme mennä ostoskeskuksen mexicolaiseen ja sanoin miehelle ääneen toiveen, että kävisimme samalla eläinkaupassa. Halusin nähdä eläimiä. Silmissäni näin kylläkin maatilan jossa olisi kanoja, hevosia ja muita ihanuuksia mutta koska tälläistä paikkaa ei ollut saatavilla niin eläinkauppa kävi korvikkeesta. Mies suostui. Hän on jo tottunut, että eläinrakkaus on iso osa minua. Eläinkaupan puput olivat tosi söpöjä nöpönenineen mutta tänään sitten pääsin kuin pääsinkin aivan uskomattoman ihanaan eläintenystävän paratiisiin mistä en edellispäivänä vielä tiennyt mitään. Toiveeseeni viettää aikaa eläinten parissa vastattiin ihmeellisellä tavalla…
Kun puhutaan vihasta niin puhutaan usein sen purkamisesta. Koetaan, että itsessä on paljon vihaa ja se ryöppyilee itsestä holtittomastikin ja asialle halutaan tehdä jotain mutta ei tiedetä mistä lähteä liikkeelle. Omaa vihaisuutta myös hävetään ja se aiheuttaa vihan kohtaamisessa lisähaastetta. Miten vihaan oikein tulisi suhtautua? Miten sitä tulisi käsitellä ja voiko omasta vihasta ”päästä eroon”? Onko viha tarpeellinen tunne ja miten siihen saisi terveen ja rakentavan suhteen?
Newer Posts