Fluoria sisältävä hammastahna myydään meille ihan siitä ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä välttämättömänä osana hammasterveyttä, mutta voisiko sille olla vaihtoehtoja? Oman empiirisen vuosien mittaisen kokemukseni mukaan omaan suuhygienaan soveltuu paljon paremmin fluoriton vaihtoehto. Huomaan selkeän eron fluorilliseen tahnaan: reikien määrä on vähentynyt, hengitys ei haise, suu ei tunnu kuivalta eivätkä hampaat vihlo.
Monthly Archives
kesäkuu 2018
Jos suru olisi kylmää betonia
märkää multaa
haljennut haulikko
jänisrauta ruosteessa lumen alla Jos suru olisi tie
polku
korkea mäki
kulkematon umpihanki
märkää multaa
haljennut haulikko
jänisrauta ruosteessa lumen alla Jos suru olisi tie
polku
korkea mäki
kulkematon umpihanki
Jos suru olisi
avaamaton säkki täynnä onnenkolikoita
maalista hilseillyt aitanovi
vääntynyt avain
Jos suru olisi enemmän armoa
vähemmän taakkaa
kengänjälkiä vierekkäin
Jos suru olisi lähentymistä
tunteidensa kanssa ystävystymistä
elämän näkemistä
Jos suru olisi keventymistä
sinistä
taivaan avaruutta,
suru saattaisi kääntyä puoleesi
sielua halata
melankoliasta kaivautua
kauneuteen laskea poskensa lepäämään samalle tyynylle
mistä unesi alkaa
Uuden ajan yrittäjät osa 7 – Liisi Pettersson opettaa sinua käyttämään ääntäsi vaikuttavasti ja kestävästi
by miaumai
Tämä on Uuden ajan yrittäjät-haastattelusarjan seitsämäs osa. Haluan tällä haastattelusarjalla tuoda esiin ihmisiä jotka ovat luoneet täysin oman konseptin, ehkä jotain mitä ei vielä ollut olemassakaan ennen kuin nämä visionäärit laittoivat ideansa käytäntöön. Yrittäjyys vaatii usein itsensä likoon laittamista ja näissä inspiroivissa yrittäjissä juuri sitä taitoa löytyy.
Tässä osassa esittelen teille Liisi Petterssonin. Liisi raivaa tietä uudenlaiselle laulun- ja äänenkäytönopetukselle. Ensimmäisenä Suomessa Liisi on vienyt nämä kurssit verkkoon ja raivannut isoja ennakkoluuloja ja haasteita tieltään upealla rohkeudellaan.
Tunneherkkä aistii toisten tunteita – Miten erottaa mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta?
by miaumai
Olen ollut sellainen aina. Lukenut erittäin herkästi muiden tuntemuksia. Joskus en tiennyt, että kaikki mitä tunnen ei ole aina omaa tunnettani vaan toisten. Vasta muutama vuosi sitten opin erottamaan mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta ja siltikin sekoitin ajoittain näitä vielä erilaisissa tilanteissa toisiinsa.
Minun tarinoideni luonne on jotain monimutkaista, kuten maailmankaikkeuden lakien selitysyritykset; vajavaisia, keskeneräisiä ja auki mysteerille. Minun tarinani alkavat ja loppuvat kesken kaiken, ilman päätä tai häntää jatkavat pisteen jälkeen elämää. Minun tarinani eivät seuraa muoteja, eikä villityksiä, tarinoillani on vahvat juuret menneeseen. Joskus niinkin kauas, että muistoni sinne ovat unenomaisia, harson peitossa. Tarinani ovat villejä, rosoisia, karvaisia, kauniita ja aitoja. Tarinoitani voivat ymmärtää vain he jotka arvostavat alkukantaisuutta. Tarinani ovat rehellisiä, niille ei ole laitettu naamioita.
Traumatisoituneen ihmisen elämä saattaa tuntua välillä kaaoksenomaiselta. Välillä on helpompia, tasaisempia, jopa todella hyviä jaksoja kunnes maailma taas romahtaa. Muuttuu kaaokseksi, kaikki tuntuu olevan huonosti jopa katastrofaalisesti. Elämä on draamaa ja euforiaa. Vuoristorataa. Oleminen saattaa muistuttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita olematta niitä. Trauma saa ihmisen toimimaan epätasapainoisesti ja tuntemaan voimakkaasti. Se voi viedä kohtuuttomasti voimia. Oman kokemukseni mukaan trauma pyrkii tulemaan ääripäiden kautta näkyväksi ja kohdatuksi. Trauma on epätasapainotila, ja se haluaa tulla parannetuksi.
Tämä kirjoitus pohjautuu omiin oivalluksiini ja ajatuksiini läheisriippuvuudesta ja vastariippuvuudesta ja mitä olen niistä oppinut omalla polullani.
Läheisriippuvainen ihminen on rakentanut näkymättömyydestä suojakuoren. Hän on ehkä tullut torjutuksi omana itsenään lapsuudessa tai jäänyt kokonaan vaille aitoa ja syvää nähdyksi tulemista. Hänet on ehkä nähty suoritusten tai ulkoisten asioiden kautta mutta kukaan ei ole todella nähnyt ulkokuoren ja tekemisen taakse kuka hän on, millainen sisin hänessä on. Hänelle näkymättömyys omana itsenä ja muita varten oleminen on silloin turvallinen tila johon hän on oppinut. Riippuvuus muiden reaktioista ja tarkka kyky lukea toisten tunnetiloja ja käytöstä on hänen vahvuutensa. Se on hänen selviytymiskeinonsa vaillejäämisessä ja tapa yrittää kokea yhteyttä.
Niin harmittomia ja viattomiakin kuin kommentit ”ei ole mitään pelättävää” tai ”älä itke” ovatkin, ne sisältävät paljon suuremman merkityksen kuin mitä aikuiset ehkä niitä sanoessaan haluavat tietoisesti välittää.
Lapinlehmien kesäloma alkoi – Koivurannan maatila turvaa Pohjoissuomenkarjan olemassaoloa
by miaumai
Olin viikko sitten elämysmatkailua maaseudulla tarjoavan Luonnon Sylin järjestämällä retkellä. Pääsin Koivurannan luomutilalle katsomaan lapinlehmiä ja olemaan mukana kun noin kuutisenkymmentä lehmää pääsi kesälaitumille. Kokemus oli aivan mielettömän ihana. Oli aika liikuttavaa olla vastassa lehmiä jotka kirmasivat yhdessä laumassa laitumelle takapäätä heittäen. Lehmät olivat onnellisia päästessään kesälaitumille.
Newer Posts