Home Perhe Aito sisäinen turva sallii myös herkkyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen

Aito sisäinen turva sallii myös herkkyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen

by miaumai

Sisäisen turvan kokeminen on ollut minulla vahvana teemana jo parisen vuotta. Olen tutkinut sitä itsessäni ja samalla oivalluksia on myös herännyt ympäristöstä aiheen tiimoilta. Sisäinen turvattomuus heijastuu sellaisilla tavoilla joissa se ei halua paljastua… Se on siis useimmiten päinvastaista toimintaa kuin turvattomuuden näyttämistä. Siksi se onkin onnistunut olemaan itseltänikin piilossa niin pitkään. Olen saanut selville, että mm. kohtuuton suorittaminen ja jatkuva tekeminen, epäterveissä ihmissuhteissa pysyminen, paikalleen pysähtymisen pelko ja siitä aiheutuva levottomuus, defensiivisyys ja vahvan esittäminen on kaikki oikeasti sisäistä turvattomuutta. Itseasiassa koko kulttuurimme pohjaa pitkälti sisäisen turvattomuuden peittämiseen.

Oikea vahvuus tulee sisäisestä turvan tunteesta ja se näkyy siinä, että voi näyttää myös haavoittuvuuttaan. Heikoksi tekevät tunteet saa olla ja niitä ei tarvitse naamioida piiloon. Se ei ole ollut kovin suosittua kulttuurissamme. Niinpä olemmekin oppineet luulemaan, että mahdollisimman pärjäävä, kovan tuntuinen tyyppi ja defensiivisyys ovat kaikki vahvuuden merkkejä.

Periytämme tätä uskomusta vahvasti eteenpäin myös lapsillemme jos emme uskalla näyttää heille vanhempienkin olevan herkkiä ja haavoittuvia, tuntevia olentoja. Moni pelkää esim itkeä lapsensa edessä, tai näyttää omaa haavoittuvuuttaan. Kun lapsi tottuu siihen, että tunteet tulevat ja menevät niin niihin ei jää mitään vaaran tuntua. Sisäisessä turvattomuudessa pelätään juuri näitä heikoksi tekeviä tunteita tuntevia osia itsessä. Haavoittuvuuden näyttäminen ja kokeminen vaatii itsen kannattelemisen taitoa. Sellaista turvan tunnetta, että ”tunteet ei vie mukanaan.” Sisäistä turvaa kokeva ihminen pysyy sijoillaan vahvojenkin tunteiden myrskyssä. Kun lapsi kasvaa näkemään ja kokemaan vapaasti tunteita itsessään ja ympäristössään tuo sisäinen turva ja vahvuus integroituu häneen vahvasti. Tunteet kuuluvat elämään ja niidenkin kanssa voi olla turvassa.

Oman kokemukseni mukaan traumaattiset tapahtuvat eivät välttmättä ole se ongelma vaan se, että siitä aiheutuvia tunteita ei ole käsitelty. Piiloon jääneet ja käsittelemättömät tunteet muovaavat elämää ja turvallisuuden tunnetta usein hyvin vinoon suuntaan. Kun traumaattiset tapahtumat saadaan purettua ne eivät välttmättä aiheuta pysyviä vaikeuksia elämässä. Siihen mielestäni pohjautuu se ajatukseni, että vanhempien on hyvä näyttää lapsilleen elämän vaikeuksien nostattamat tunteet. Ei niin, että ne tulevat lapsen kannateltaviksi vaan niin , että lapsi näkee aikuisen itse kannattelevan itsensä tunteidensa keskellä.

Kun itken lapseni nähden sanon ain alapselleni, että sinun ei tarvitse huolehtia tästä. Äitiä itkettää mutta minä olen ok ja pystyn käymään tämän läpi. Otan kyllä hänen halauksensa vastaan koska hän yleensä haluaa minua aina halata myötätunnossaan, mutta vahvistan ja sanoitan, että minun itkuni ei ole hänen kannateltavana.

Heikkous ei ole sitä, että itkettää ja näyttää tunteensa. Se ei ole sitäkään, että joinakin päivinä ei vain jaksa. Energiatasomme vaihtelee ihan luonnostaan. Jokapäivä ei siis tarvitse toimia kuin suorittava robotti. Mielestäni tämänkin näyttminen lapsilleen on erittäin hyvä asia. Silloin hekään eivät kasva kohtuuttomiin vaatimuksiin itseään kohtaan. Kun näkee vanhempiensa suorittavan kuin työjuhdat, saattaa lapselle herätä avuttomuuden ja kyvyttömyyden kokemus siitä, ettei pysty samaan. On tervettä ei pysty toimimaan kuin kone! Sen kertoo tämän hetkinen uupumus aaltokin. Uupumus on yksi merkki sisäisen turvattomuuden pakenemisesta. Se näkyy siinä, ettemme ole itsemme puolella vaan haemme hyväksyntää ulkopuolelta. Kun emme uskalla laittaa rajoja omalle jaksamiselle vaan pitää esittää olevansa pystyvämpi ja kestävämpi. Omaa turvattomuuttaan ei voi ikuisesti paeta, se uuvuttaa ja jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

20190313_103333

Heikkous ei ole herkkyyden näyttämistä vaan se on  mielestäni herkkyyden peittelemistä. Mitä vahvempia aidosti olemme ja mitä suurempi sisäinen turvan kokemus meillä on sen vähemmän välitämme oikeasti siitä voiko meitä joku ulkopuolelta haavoittaa. Turvaa ei tarvitse etsiä niin paljon ulkopuolelta koska sitä on sisäisessä maailmassa kylliksi. Sillä tavalla heikkouden ja vahvuuden käsitys on mielestäni kulttuurissamme hyvin nurinkurinen ja sen on aika muuttua.

Kun lähdetään tarkastelemaan syvemmin mikä on aitoa turvaa ja mikä sen esittämistä niin vanhat uskomukset kääntyvät päälaelleen. Alamme nähdä toistemme naamioiden taakse. Vihaista ihmistä kohtaan onkin helpompi kokea myötätuntoa, ja kovassa suorittajassa näemme ihailun sijaan rakkaudettomuuden haavan.  

Miten turvan tunteeseen kasvetaan ja voiko sitä löytää vielä aikuisiällä?

 

Lapsena turvan tunteeseen kasvetaan niin, että heikotkin tunteet saavat olla olemassa. Niitä ei tarvitse oppia häpeämään. Kaikki tunteet ovat luonnollisia ja jos lapsi kasvaa ajattelemaan näin perheensä ja vanhempiensa esimerkin avulla niin siltä osin pohja on kunnossa. Kun lapsen vanhemmat oivaltavat, että pelon ja häpeän näyttäminen puhtaana tunteena ilman päälle liimatun defensiivisen tunteen naamioita on paljon terveellisempää kuin niiden kieltäminen asiasta tulee luonnollista. Tunteiden vapaa virta on yhtä riemullinen asia kun kevään ensimmäinen vihreä nurmella, se osoittaa vapautta ja tunteiden terveellisyyttä. Silloin  ollaan hyvällä ja luonnollisella pohjalla.

Lapsi oppii mallioppimisen kautta. Jos vanhemmat naamioivat jatkuvasti omat herkkyyden tunteensa kuoren taakse ja ovat menettäneet kosketuksen itseensä tältä osin lapsi näkee,että heikoksi tekeviä tunteita ei tule näyttää vaan on turvallisempaa olla piilossa naamioiden takana.

Terve ja tasapanoinen minuus rakentuu itsen hyväksymiselle. Itsessä on tunteita, niitä ei kukaan ihminen saa pois vaikka kuinka haluaisi. Jos käsitys itsestä ja maailmasta rakentuu siihen, että tietyt tunteet eivät ole hyviä tai niitä ei saa näyttää niin lapsi kasvaa aikuiseksi jatkuvan sisäisen konfliktin tilassa. Tuossa uskomuksessa eläminen on hyvin raskasta, koska silloin joutuu luomaan erilaisia selviytysmistrategioita åeittäkseen todellisia tunteitaan. Nämä strategiat pohjautuvat siihen,  että pelkoa ja häpeää ei tulisi  paljastaneeksi. Toiset ihmiset kehittyvät tässä äärimmäisen taitavaksi. Jopa niin, että hukkaavat yhteyden omiin tunteisiinsa kokonaan. Se on uskomaton taito, mutta enemmän  haitallinen omalle hyvinvoinnille kuin sitä tukeva.

Minustakaan kukaan ei nähnyt pelkoa ulospäin. Minua on aina pidetty rohkeana ja sosiaalisena ihmisenä, mutta sisimmässäni olin kuin haavan lehti. Ihan siipirikko. Koitin varjella tuon salaisuuden paljastumista melko pitkälle elämässäni. Vasta viimeiset vuodet ovat tuoneet minulle vapauden tunta kaikki tunteeni ja olla niiden kanssa näkyvänä. Mikä ihana uusi maailma tuon vapauden myötä tulikaan näkyviin. Enää ei tarvitse keksiä strategioita. Voi kertoa suoraan miltä tuntuu. Voi raknetaa ihmissuhteita joissa molemmilla on tämä sama hyväksymisen päämäärä. Riemuitsen nyt elämästä uudella tavalla kun energia on vapautunut noiden strategioiden kehittämisestä aitoon elämiseen ja kokemiseen.

Sisäinen turva on kasvanut itseensä tutustumisesta ja hyväksymisstä. Kun en enää suostu leikkimään samaa kulissia mikä tämän yhteiskunnankin on johtanut syvän sairastumisen tilaan olen tullut näkyväksi itselleni.

Jos sisäistä turvan tunnetta haluaa vaalia ja kasvattaa elämässään onaina aloitettava itsestä. Sen tunnistamisesta mitä apkenen ukuisten roolieni taakse ja voisiko aluksi löytyä edes yksi turvapaikka jossa saiisin olla heikkonakin kannateltu. Olin itse iin kaukana itseni hyväksymisestä että aina kun näytin heikkoutta ulospäin sain siitä tuomitsevia kommentteja. Nykyään ihmissuhteeni ovat muuttuneet. ne perustuvat enemmän rehellisyydelle siitä mitä ovat aidot voimavarani ja mitkä ovat haasteitani. En enää ole täydellisen ihmisen kulissi. Mikä suunnaton helpotus!

LeikkiluolaBanneri400x500

Mielestäni tapa jolla voi kasvattaa omaa sisäistä turvan tunnetaan on tulla ensin rehelliseksi itselleen omista rajoistaan ja rajoitteistaan. Kun lopetamme puskemasta ja suorittamasta ja vaatimasta itseltämme mahdottomia tulemme kosketuksiin omien todellisten tunteidemme kanssa. Suorittaminen ja vaatimukset koittavat usein olla defensiivinen suoja tämän kaiken pehmeän sisimmän suojana. Tosiasiassa emme ehkä enää tarvitse sitä suojaa, mutta olemme kasvaneet tuohon käyttäytymismalliin niin tiiviisti kiinni, että koeme sen samaksi kuin oma persoona. Siitä voi olla vaikea luopua. tai sitä voi olla vaikea havaita.

Itselläni havahduttavin oivallus oli se, että torjun rakkauden omalla defensiivisyydelläni vaikka juuri se on se mitä aidosti kaipaan ja tarvitsen. Halusin luopua näistä muuresita ja avautua suuremmalle rakkaudelle. Tuo päätös johti syvälle itsetutkiskelun matkalle.

Aloin nähdä, että usein oman vihani takana olikin paljon pelkoa. Viha nähdään helposti pelottavana tai vahvana piirteenä mutta mitä enemmän vihaa kannamme sen turvattomampi oikeasti olemme sisäisessä maailmassamme. Viha suojelee meiltä pelolta. Jos pelkoa ei ole niin ei tarvita jatkuvaa vihaakaan. Minulle tuli aika kun halusin luopua vihasta tutustuakseni lähemmin siihen mitä pelkää. Minua auttoi vihasta pois pääsemiseen ja sen tunnistamisen hetkellä aina kysymys: mitä minä nyt pelkään? Kun aloin nähdä defenssin eli vihani taakse aitoon tunteeseen aloin tulla näkyä aidomapana ja todellisempana ensin itselleni ja sitten muille. Se mahdollisti myös terveempien ihmissuhteiden syntymisen.

En ollutkaan vain se vahvatahtoinen voimakasluonteinen ihminen vaan oikeasti pelokas ja hyvin herkkä. Toki sen olin tiennyt aina mutta en ollut saanut tuota haavoittuvaa puoltani näkyviin vahvojen defenssien takaa. Ihmiset näkivät vain yleensä ne. Olin väärinymmärtänyt pelkoani ja vihaani koko elämäni, joten oli todella pelottava yhtäkkiä myöntää, että kovan kilpikonnan kuoren alla olikin todella pehmeä sisus! Se sai hetkesi olon tuntumaan todella hauraalta. Tasapaino löytyi takaisin kuitenkin ajan kanssa.

Lue myös artikkelini:
Pärjäämisen kulttuuri kertoo syvästä turvattomuudesta

Lapsena saadut mallit tunteiden käsittelemiseen kantautuu aikuisuuteen asti
Liian kiltti patoaa piilovihaa
5 tapaa vahvistaa henkilökohtaisia rajojasi
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
Myönteinen EI ja muita myönteisiä keinoja kasvatukseen
Lasten puhtaat tunteet

 

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: