Traumatisoitunut ihminen ei koe kehossa olemista turvalliseksi. Hän voi vältellä kehollista läsnäoloa alitajuisesti, koska hänessä on tieto siitä, että kehossa oleminen on vaarallista. Yhteys kehoon on traumatisoituneelle sama kuin polku takaisin menneen painajaismaisiin kokemuksiin. Kun kehollisuutta aletaan vahvistaa tunteille tulisi olla tila ja ympäristöstä saatavilla turvallista tukea prosessiin. Jos se ei toteudu tai siitä ei ole mitään kokemusta ihminen voi sulkea kehoyhteyden kokonaan. Pahimmillaan kehollisuutta välttelevä käytös alkaa ohjata hänen koko elämäänsä.
Kun saamme jonkin menneisyyden kokemuksen läpikäytyä niin, että se lakkaa vaikuttamasta olemiseemme se todella on poissa. Kun menneisyys on kohdattu se ei jatkuvasti palaa kipeinä muistoina mieleemme. Se mikä ennen triggeröi tai ahdisti onkin nyt muuttunut neutraaliksi. Tässä hetkessä tunteemme on johtolankoinamme menneisyyden käsittelemättömiin asioihin. Voimme suhtautua niihin kuin ystäviin, tärkeinä viestintuojina. Eikä vihollisina jotka tulisi torjua keinolla millä hyvänsä.
Vallitseva tilanne laittaa kaikki ajatukset uuteen perspektiiviin. Meillä kaikilla risteilee varmasti mieletön määrä ajatuksia. Tämä hetki pistää pohtimaan sellaisiakin asioita jotka ei vielä hetki sitten tuntuneet mahdollisilta.
Tänäänkin vallitsee erikoinen poikkeustila maailmassa. Olemme erikoisessa tilanteessa mitä varmasti kukaan ei olisi täysin realistisesti osannut kuvitella tapahtuvaksi näin laajamittaisesti. Koko maailmaa koskevana asiana yhtä aikaa. Nykyinen tilanne ei ole vain uutisista luettava ”joitain muita” koskettava asia joka olisi helppo laittaa ajatuksistaan syrjään. Tämä ei ole sellainen ”none of my business”- tyylinen juttu miten olemme ehkä uutisista tottuneet ajattelemaan.
Joka päivä koko olemassaolomme ajan ovat ihmiset olleet joukoittain suuressa hädässä maailmassamme mutta suurin osa on niin turtunut uutisiin, että se on muuttunut täysin normaaliksi. Joillakin ihmisillä taas herää oikea myötätunto ja huoli. He yrittävät auttaa hädässä olevia esmerkiksi osallistumalla keräyksiin tmv. Ja yksi osa on päättänyt olla katsmatta uutisia, koska se tuottaa suurtakin ahdistusta toisinaan sillä vaikutus mahdollisuudet maailmassa oleviin ylivoimaiselta tuntuviin epäkohtiin tuntuu mitättömiltä. Tässä hetkessä on kuitenkin toisin. Nyt voimme jokainen vaikuttaa omalla tavallamme. Ja pienilläkin teoilla voi olla lähipiirissä iso vaikutus.
Autenttisuus on yksi lempisanojani. Sanakirjassa se selitetään auki näin: aito, väärentämätön, luotettava. Nimenomaan rehellisyys onkin autenttisuudessa se kulmakivi. Olla ytimelleen uskollinen on autenttisuutta. Ongelmaksi muodostuu se, että hyvin monet hukkaavat kosketuksen ytimeensä matkalla. Kadottavat autenttisuutensa. Muuttuvat ketjun osiksi, jatkumoksi, roboteiksi, joksikin toiseksi joita he aidolta ytimeltään ovat. Alkuperältään autenttisesta ihmisestä tulee silloin sopeutuja.
Katsoin eilen Queen elokuvan Bohemian Rhapsody. Minulle on aiemmin jäänyt mieleen Freddie Mercuryn elämästä lukiessani, että hänellä oli elämässään vain kaksi ystävää joihin hän luotti mutta toinen heistä petti hänet. Nyt näin tuon tarinan eilen kokonaisuudessaan ja se linkittyy vahvasti tähän aiheeseen josta olin aikeissa muutenkin kirjoittaa. Nimittäin rakastamisen ja elämisen pelkoon.
Yksi lempihetkistäni on se kun saan transformoitua tunteen johonkin uudelle tasolle. Nykyään se käy yhä helpommin ilman suurempia vastusteluja mutta aina ei todellakaan ole ollut näin. Matkan varrella sitä on kuitenkin oppinut, että pysähtymällä ja kohtaamalla tunteen sen viisaus transformoituu nykyhetken kokemuksellisuuteen ja lakkaa vaikuttamasta negatiivisesti jatkuvasti taustalla luoden tilanteita ja kokemuksia jota en toivoisi edes kokevani. Tunteen muuttamiseen rittää yleensä vain sille antamani huomio joskus vain pienen hetken.
Luin eilen Wayne W. Dyerin kirjasta Usko mahdollisuuksiisi tälläisen lauseen: Voit laskea omenasta montako siementä siinä on mutta et voi laskea montako omenaa on siemenessä.
Yksi pieni vaatimattoman ruskea omenansiemen joka heitetään yleensä omenan syömisen jälkeen roskiin sisältää valtavan määrän elämän potentiaalia. Kun istutat siemenen ja saat sen onnistuneesti kasvamaan puuksi, sinulle voi tulla omenasatoa tästä yhdestä siemenestä istutetusta puusta kymmeniä vuosia. Kukaan ei pysty täysin tarkkaan laskemaan montako omenaa saat näistä sadoista. Yksi pieni siemen on täynnä valtavaa runsautta.
Onko sinulla unelma? Se on ehkä jokin visio mitä olet suunnitellut jo pidempään? Tai ehkä saat pienempiä ideoita useinkin jotka kuitenkin jäävät toteutumatta? Ajatteletko ettei juuri sinulla ole rohkeuta toteuttaa ideaasi vaikka se olisikin täysin mahdollinen muuten? Tai ehkä koet voiman tunnetta, että jonakin päivää teet sen mutta tuo päivä jossain tulevaisuudessa on se turvallinen vyöhyke jolle voit heittää suuret suunnitelmasi koskaan niihin tarttumatta…
Tiedätkö mikä kumma saa sinut käyttäytymään niin? Se ei välttämättä ole pelko vaikka niin saatat ajatella. Pelon taakse saattaa jäädä lymyämään suuren varjon heittävä mutta kooltaan usein mitätön häpeä.
Olemme tottuneet ratkaisemaan asioita ulkoisen maailman kautta. Meitä on myöskin aina ohjattu siihen. Harva neuvoo kääntymään sisimpäämme jotta voisimme ratkaista haasteitamme. Ei siis ihme, että luontaisesti ajatus ohjautuu aina hakemaan vastausta ulkoapäin. Voi olla myös hyvin vaikea uskoa ja ymmärtää, että miten ulkoisessa maailmassa esiintyvät haasteet voisivat ratketa pelkästään sisimpäänsä tukailemalla. Oman kokemukseni mukaan ulkoisen maailman kokemukset ovat usein heijastus sisimmästämme. Ja mitä enemmän ratkaisen sisäisiä ristiriitojani ulkoisekin olosuhteet muuttuvat.
Sielunkumppanin tunnistaa vahvasta yhteydestä. Joskus se yhteys on niin vahvaa, että ilmassa sinkoilee kuin pieniä tähdistä syntyviä kipinöitä. Näen itse näitä kipinän välähdyksiä aina merkityksellisten asioiden ympärillä. Sielunkumppanin kohtaamisessa ilma tuntuu olevan täynnä jotain selittämätöntä taikaa. Se sekoittaa aistimukset konkreettisen todellisuuden ja energiamaailman välillä joskus niin hämmentävästi, että tuon kohtaamisen pyörteissä voi olla vaikeaa ”pitää jalat” niin sanotusti maassa. Lähdemme tunteiden mukana joskus kaukaa entisistä elämistä asti avautuvan tähtiportin läpi ihmeelliselle matkalle. Tuolla matkalla kohtaamme ennen kaikkea itsemme ja se on usein sielunkumppaneiden kohtaamisen tarkoituskin.