Viime vuosina on alettu puhua enemmän sydämenkutsumuksesta ja sisäisestä ohjauksesta. Käsitteinä nämä ovat kauniita ja voimallisen kuuloisia, mutta enemmän tukea tarvitsemme siihen miten päästä kiinni miten tuota konkreettisesti eletään todeksi. Tarvitaan myös paljon tiedostamista ja itseensä tutustumista, jotta pääsisimme selville mikä toiminta kumpuaa pelosta, mikä tottumuksesta ja mitä kautta lähteä toteuttamaan itseään. Kun lapsesta asti systeemi ohjaa hakeutumaan asioiden pariin ulkoaohjautuvasti sisäiset tarpeemme saattavat jäädä arvoitukseksi. Saatamme myös heijastaa sisäisiä tarpeitamme ulkoisesti aivan vääriin kohteisiin. Kuten vaikkapa tarvettamme toteuttaa omaa henkistä kutsumustamme saatamme lähteä täyttämään tiedostamattamme parisuhteen kautta.
… alkaa pyytää apua, koska ymmärtää, että kaiken sen hyvän jonka toisille mielellämme soisimme, voimme suoda helposti myös itsellemme. Olemme tuen ja kannattelemisen arvoisia. Ihmissuhteet muuttuvat rakastavammaksi ja välittävimmiksi, kun muutumme sellaisiksi itseämme kohtaan.
….alkaa sanoa kaikille kivuilleen kyllä ja tarjota niille lempeän sylin parantua.
… alkaa tehdä hyvää, värikästä, terveellistä ruokaa ihan vain itselleen, itseään varten. Kun rakastaa itseään haluaa pitää hyvää huolta kehostaa myös ravinnon avulla.
… alkaa helliä ja hoivata itseään. Itseään kannattaa halata, silittää ja rakastella. Kun alkaa aidosti rakastaa itseään tästä tulee luonnollinen asia, ei suoritus.
… alkaa sanoa ei jotta voisi sanoa hyvinvoinnilleen kyllä. Vetää rajat, koska rajat ovat rakkautta myös omassa jaksamisessa.
…sallii itsensä tuntea kaikki tunteensa, koska ymmärtää, että ne ovat vain ohikulkumatkalla eivätkä määritä sitä kuka todellisuudessa on. Tunteet ovat tärkeitä viestejä hetkessä ja niitä kuunnellen oppii paljon, myös rakastamaan itseään lisää
… alkaa toteuttaa itseään, ihan vain itsensä vuoksi. Ei kiitoksen, suorituksen tai pakon vuoksi. Vaan siksi, että nauttii tietynlaisesta tekemisestä ja voi sen parissa hyvin. Kun alamme tehdä asioita joita rakastamme, maailmakin alkaa rakastaa asioita joita teemme. On rakkautta itseään kohtaan nauttia luovasta ja mieltä kohottavasta tekemisestä. Inspiraatio ja luovuus vain kasvaa tälläisen sallimisen myötä.
… omanarvontunto ei ole kiinni siitä mitä ulkopuoliset ovat itsestä mieltä. Rakastaessaan rakastaa keskeneräisyyksiäänkin ja tietää olevansa arvokas vaikka kaikki eivät sitä aina näe.
… alkaa kuunnella kehoaan, tunteitaan ja ajatuksiaan ei moittien vaan myötätunnolla. Lauseesta: ”olet itsesi paras ystävä” muuttuu luonnollinen olotila, irrallisen metaforan sijaan.
…mikään häpeä , vaillejääminen tai ikävä tunne ole enää syy hylätä itseään saadakseen kokea rakkautta toiselta.
… ymmärtää, että antamisen ja vastaanottamisen tasapaino on yhtä tärkeä kuin ulos – ja sisäänhengityksellä. Tyhjästä kaivosta ei ole mitä ammentaa. Ja yhtälailla antaessaan saa. Emme ole erillisiä toisistamme ja balanssin säilymisen kannalta itsensä arvostaminen on tärkeää, jotta voi myös vastaanottaa kaikkea sitä hyvää mitä elämällä ja muilla ihmisillä on tarjottavanaan.
…tuntee, että on rakkaudessa täysi. On kaunista ja ihanaa kokea rakkautta myös muilta, mutta se ei ole enää tyhjyyden täytettä omalle rakkaudettomuudelleen.
… huomaa edistysaskelia pikkuhiljaa matkan varrella. Itsensä rakastaminen ei ole suoritus eikä pakkopullaa vaan sitä, että alamme nähdä itsemme arvokkaina ja yhtä tärkeänä kuin mikä tahansa osa luomakuntaa. Olemme samanarvoisia, emme enempää emmekä piiruakaan yhtään vähempää.
Olen kulkenut pitkän tien omalla eheytymismatkallani ja niin halutessasi voin toimia rinnallakulkijanasi.
Voit ostaa henkilökohtaista konsultointia ja tulkintoja verkkokaupastani.
Lue myös artikkelini:
Siirtymä mielestä sydäntietoisuuteen
Sabotoiko varjominä onneasi?
Itsensä rakastaminen ei ole vaahtokylpyjä vaan autenttisuutta
Parantavaan peiliin katsominen sattuu
Anteeksi antaminen on lahja
Tommy Hellsten: ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse.”
Lapsena olemme vapaita ja puhtaita. Kasvaessamme sopeudumme useisiin valheisiin. Valheisiin jotka saattavat tuntua aluksi aivan epätodellisilta ja vääriltä. Mutta me sopeudumme. Me sopeudumme erityisesti siihen, että valheita on tärkeämpää ylläpitää kuin totuutta. Ehkä opimme, että on tärkeämpää miettiä mitä muut ovat mieltä asioistamme, kuin miltä ne itsestämme tuntuu. Että, on tärkempää pyrkiä olemaan miellyttävä ja olla herättämättä ristiriitoja kuin olla autenttinen, koska totuus tuntuu useimmista hyvin epämukavalta. Sopeutuessamme noihin toisten valheita palveleviin valheisiin me menetämme samalla yhteyden itsemme. Totuus ja yhteys itseen ovat kumppanit. Valhe ja menetetty yhteys palvelevat nekin toisiaan. Saadaksemme yhteyden takaisin itseemme meidän tulee alkaa jälleen totuudellisiksi. Ja uskaltaa rikkoa valheiden illuusiot.
Koteloitunut trauma on hyvin usein vaikeampi parantaa kuin jokin selkeä fyysinen vamma. Jotkut fyysiset sairaudet ovat kyllä osittain parantumattomia nykyläääketieteellekin, tai niitä ymmärrettään vasta vähän. Mutta esimerkiksi katkennut jalka on helpompi laittaa kuntoon kuin elimistössä salakavalasti piilotteleva trauma. Vaikka joissain tilanteissa trauman kanssa eläminen on kuin omaisi jonkin fyysiseen rajoitteeseen verrattavan haasteen siitä ei ole helppo puhua. Traumasta on vaikeampi puhua koska sitä ei voi näyttää todeksi tai osoittaa.
Trauma voi olla reagoimatta vuosiin, kun ihminen oppii elämään uomissaan. Ehkä lapsuudesta asti opitut selviytymismekanismit palvelevat pitkälle aikuiseksi asti, eikä omaa ahdistustakaan välttämättä edes huomaa koska omiin vaikeisiinkin olotiloihin voi tottua täysin normaaleina. Ne on oppinut ohittamaan, koska syvällä on uskomus, että on vain pärjättävä. Omille oloille ei voi mitään.
Koti on tärkeä turvasatama ja hengähdys paikka. Tai niin sen ainakin olisi hyvä olla. Jos koti ei tunnu paikalta jossa saamme latautua asialle kannattaa tehdä jotain. Olipa syy mikä tahansa siihen on tärkeä koittaa vaikuttaa sillä kotiasiat vaikuttavat meihin joka osa-alueelle elämässä. Sillä koemmeko olomme hyväksi kotona on iso merkitys. Yksi asia joka meihin vaikuttaa kokonaisvaltaisesti on se minkälainen energia asunnossamme on. Kaikki ajatukset ja tunne-energia vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Koska useimmat meistä viettävät kodissaan eniten aikaansa, sitä on hyvä välillä siivota muutenkin kuin konkreettisesti. Aivan samoin kuin imuroimme näkyvät villakoirat nurkista voimme puhdistaa näkymättömät raskaat energiat energiapuhdistuksen avulla. Huomaan aina selkeän eron tunnelmaan kodissani energiapuhdistuksen jälkeen. Siellä on silloin helpompi olla neutraalissa energiassa.
Jos ihmisessä on paljon vaille jäämistä hän ei uskalla antautua rakkauden syliin. Rakkaudensyli on niin valaiseva, että kaikki kipumme tulevat näkyviin. Joskus noiden kipujen kokeminen saattaa tuntua kuin pahoinpitelyltä – meillä ei ole kapasiteettia ottaa niitä kaikkia, vuosia alaspainettuja, vastaan kerralla. Niitä ei kannata yrittääkään kohdata yhdessä yössä. Rakkauden suurin voima piilee hyväksynnässä. Hyväksyntä vapauttaa paranemiselle.
Traumojensa selvittäminen tuntuu välillä kuin koittaisi löytää langanpäätä tiukkaan solmuun kiristyneen sotkuisen lankakerän keskeltä. Aika ajoin mahdottoman tuntuinen, valtavasti kärsivällisyyttä ja aikaa vaativa tehtävä. Mutta kun otamme missioksi päästä kuiville upottavista tunteista ja tunnekehosta nousevista menneisyyden toisinnoista ratkaisut kyllä löytyvät, pikkuhiljaa, matkan varrelta, pala kerrallaan ja ajallaan. Langan pää löytyy ja lankakasan selvittäminen voi alkaa.
Kävimme kesän viimeisellä lomaretkellä ihanalla kotieläinpihalla jollaista ei Suomesta uskoisi edes löytävänsä. Jos joku muukin haluaa kokea tuon ihanuuden vielä tänä kesänä niin se on auki enää vain elokuun ajan. Tuota monipuolista kotieläinpihaa pitää aivan hurmaava pariskunta jotka todella nauttivat elämäntyöstään. Ainakin asiakkaalle välittyy kuva, että tässä ei ole kyse vain työstä vaan kutsumuksesta ja elämäntavasta.
Jokaisella meillä on uniikki luonteemme ja yksilöllinen tapa kokea maailmaa. Meissä on oma herkkyytemme eri kokemuksille ja asioille. Kun näihin ominaisuuksiimme suhtaudutaan lapsena kunnioituksella ja positiivisesti meistä kasvaa tasapainoisia ja hyväksyviä itsemme suhteen. Kun lapsuudessa saamme rakastavan ja hyväksyvän katseen huonollakin hetkellämme, tuo rakkauden kokemus on syvästi kannatteleva aikuisenakin. Moni joutuu kuitenkin kokemaan lapsena mitätöivää ja alistavaakin suhtautumista. Omia ominaisuuksia vähätellään rankasti, niille jopa naureskellaan. Lapsena nämä kokemukset menevät syvästi ihon alle ja niiden vuoksi alamme uskoa olevamme kelpaamattomia. Kehitämme arvottomuuden tunteen päälle helposti erilaisia selviytymisstrategioita, jotta pystyisimme elämään kelpaamattomuuden tunteen kanssa.
Mielestäni meitä ei ole ohjattu oikealle polulle siitä mitä on oikea aikuisuus. Yleisen käsityksen mukaan aikuisuus tuntuu olevan vastuun ottamista töistä, taloudesta ja muista arjen velvollisuuksista. Tuo on mielestäni se terveen aikuisuuden konkreettisesti näkyvä lopputulema mutta yksittäisenä tavoitteena vain hyvin pinnallinen näkemys siitä mitä aikuisuus on.
Jos aikuisuus käsitetään vain ulkoisen kautta ja sitä toteutetaan pelkästään tähtäämällä näkyvään lopputulokseen ja kontrolliin se on kestämätöntä ja rakennelma sortuu helposti. Jos aikuisuudessa pyritään pelkästään olemaan velvollisuudentuntoinen mutta ei rakenneta pohjaa sisältä käsin kohtaamalla sisäisiä lapsia ja niiden vajeita, on kuin rakentaisi taloa hiekalle. Se ei tule kestämään. Terve aikuisuus lähtee siitä, että otamme vastuun itsestämme sisäisillä tasoilla. Kun perustukset on kunnossa niin ulkoiset asiatkin ovat tukevammalla pohjalla.