Kuinka paljon siitä hyvästä mitä toivot, OIKEASTI kestät vastaanottaa? Millainen on hyvänsietokykysi? Laitatko itse rajat sille kuinka paljon hyvää elämääsi voi tulla?
Itse olen todennut, että olen mestari handlaamaan kriisejä ja hyvinkin vaikeita elämäntilanteita, mutta kun mietin kuinka hitossa kestän elämän rajatonta upeutta niin siinä täytyy sanoa, että kykyni onkin rajallinen. Olen kuitenkin päättänyt opetella tulla siinäkin vähintään yhtä hyväksi kuin vaikeiden aikojen soturitaidoissani!
Usein lopulta olemme itse itsemme tiellä, ei kukaan muu. Ja kaikkein eniten tiellämme on uskomukset arvottomuudesta ja siitä ettemme ansaitse hyviä asioita. Kun hyviä asioita meille tarjoillaan niin usein emme ota niitä vastaan. Torppaamme ja kieltäydymme: ”Enhän minä nyt tarvitse.” ”Ei minua tarvitse ajatella.”
Monille voi olla suorastaan vaivaannuttavaa saada olla hyvän vastaanottajana.
Juuri nämä käyttäytymismallit on niitä konkreettisesti kaiken hyvän estäviä tekijöitä vastaanottamisen tiellä.
Kun seuraavaksi meinaat kieltäytyä jostain hyvästä, niin pysähdy ja tarkastele, mistä tämä malli kumpuaa… Ja mieti miksi toimit kuten toimit. Pohdi hetki, palveleeko tuo malli oikeastaan yhtään ketään…