Teemme pieniä päätöksiä päivittäin joko tietoisesti tai tiedostamattamme. Usein päätöksemme ovat lyhytnäköisiä käytännön ratkaisuja. Moni kuitenkin kaipaa suurempiakin muutoksia elämäänsä ja kokee tyytymättömyyttä tiettyihin elämänosa- alueisiin. Tyytymättömyys on usein merkki sitä, että meillä on kasvunvaraa. Voisimme ilmentää itsestämme enemmän mutta nykyiset puitteet eivät jotenkin mahdollista sitä.
Hyvinvointi
Olen kokenut joskus sairaaksi sen mikä on minussa tervettä ja terveeksi sen mikä on oikeastaan sairautta. Kun yhteiskunta perustuu epäinhimillisten arvojen ihannointiin ja elämme kaukana luonnosta mitä muuta voikaan tapahtua ihmisen sopeutuessa tähän järjestelmään. Silloin luonnolliset reaktiot diagnosoidaan koska ne eivät palvele tuottavuuden etua. Kun luonnolliset reaktiot ihmisyydessä tuomitaan järjestelmän menoeriksi inhimillisyydestä tulee kapula rattaisiin. Ihmisestä tulee numeroita ja maalaisjärki katoaa byrokratian pyörteisiin.
Sairaus vs. terveys was last modified: 28 lokakuun, 2019 by miaumai
Nuorempana haaveilin arpi- ja kasvotatuoinneista. Niitä tehtiinkin jonkun verran kotikonstein. Viiltely oli keino hallita sisäistä kipua. Ihailin alkuperäiskansojen rituaaleja teinistä asti. Tatuoinnit ja arvet kuvastivat minulle selviytymis- ja siirtymisriittejä. Mitä kovempi kipu rituaalista aiheutui sen enemmän rohkeutta sen tekemisessä mitattiin. Koin suorittaneeni kuin soturikoulutusta käydessäni läpi henkistä kipuiluani.
En kuitenkaan päätynyt tatuoimaan kasvojani, koska jossain vaiheessa tajusin sen olevan itselleni egon ulkoistama selviytymisstrategia. Ulkoisten merkkien kautta halusin viestittää maailmalle kokemaani sisäisen tuskan määrää. Arpitatuoinnit kuvastivat minulle sisäistä tuskaa ulkoisena merkkinä. Arpitatuointi tehdään kuin polttomerkki kuumalla raudalla ihoon ja lisäksi rupea joutuu repimään irti monet kerrat jotta jälki arpeutuu näkyvästi. Se olisi ollut mielestäni oikeanlainen ja tarpeeksi tuskallinen näkyvä merkki omasta sisäisestä tuskastani jonka kanssa kamppailin.
Ulkoinen merkki ei kuitenkaan auttanut millään muotoa antamaan tukea henkiselle kivulleni. Tuska oli aidosti kohdattava sisältä muuten se olisi jäänyt vaikuttamaan minussa suojautumismekanismeina. Kaiken sen tuskan ja traumaattisten kokemusten jatkumossa päätin jossain vaiheessa, että minusta tulee pehmeä. Halusin säilyttää sydämeni avoinna maailmalle, itselleni ja rakkaudelle. En kiavannut sille ulkoisia todistuksia kestävyydestäni vaan yhteyden aukeamista ulkomaailmaan, itseen ja muihin ihmisiin. Se onkin osoittautunut vaikeimmaksi mutta palkitsevimmaksi tehtäväksi tällä hengen soturin matkalla.
Tärkein ja vaikein tehtävä on pysyä pehmeänä was last modified: 2 syyskuun, 2019 by miaumai
Olen miettinyt viime päivinä erityisen paljon aidon rakkauden olemusta. Rupesin pohtimaan rajojen merkitystä rakkaudessa. Kasvatamme lapsia sanomalla ”Rajat on rakkautta.” Haluamme siis piirtää lapselle turvallisen kasvuympäristön. Aikuisina parhain tahtomme on ohjata lapset aidosti onnellisiksi, mutta monet vanhemmat eivät itsekään ole onnellisia. Harva elää omien rajojensa sisällä rakkaudessa. Siksi rajojen miettiminen on tärkeää myös aikuisten omassa elämässä, jotta ymmärrämme miten opetamme lapsemme aitoon vastuullisuuteen omista rajoistaan ja mitä varten rajat on olemassa.
Rajat on rakkautta – Teetkö rajat omalle jaksamisellesi was last modified: 28 elokuun, 2019 by miaumai
En ole juuri kuulunut siihen ihmistyyppiin joka syö tunteisiin. Pikemminkin päinvastoin, minulla on mennyt ruokahalu vaikeiden tunteiden aikana. Syöminen ei ole ollut intohimoni. Syön silloin kun on nälkä. Moni ihmettelee hoikkuuttani ja ehkä siinä on siihen syy.
Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota parina kertana sihen kun on tehnyt mieli alkaa syödä ”oloihin.” Ensimmäinen oli se kun muutimme ex-mieheni kanssa asumuseroon. Lapseni oli silloin kaksi vuotias. Hän kävi isänsä luona joskus yökylässä ja oli korkeintaan kaksi päivää poissa. Mutta hänen lähdön jälkeen minut valtasi tyhjiömäinen olo. Olo oli ontto, tyhjä. Aloin hapuilemaan kaapista makeaa suuhuni. Minulla ei useinkaan ole mitään makeaa kaapissa, koska en juurikaan sellaisia syö. Mutta söin vaikka kaurapuurolla itseni ähkyyn jos se oli ainoa makea mitä löytyi. Opin ennakoimaan tuota tarvetta ja ostinkin keksejä ym valmiiksi kaappiin. Söin tyhjään tunteeseen kun pieni poikani oli poissa.
Hengen nälkä was last modified: 6 elokuun, 2019 by miaumai
Kasvamme kaikki käyttämään erilaisia pesuaineita, koska vauvasta asti meidät yleensä pestään saippualla ja shampoolla. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, koska päänahkamme tottuu pesemiseen jolloin se alkaa tuottaa luonnollista enemmän talia. Tämä taas johtaa shampoo-pesukierteeseen. Shampoosta tulee ”välttämättömyys” jota on pakko käyttää, koska hiukset likaantuvat talin vuoksi nopeammin.
Pelkkä vesipesu riittää pitämään lapseni hiukset puhtaana was last modified: 7 heinäkuun, 2019 by miaumai
Ihmiset etsii itseään. Käydään kursseilla, matkustellaan, luodaan upeita unelmia ja visioita tulevaisuuteen, kierretään tapahtumissa ja vältellään kärsimättömänä tavallista elämää. Halutaan lomalle, pois ”tavallisesta arjesta.”
Niin minäkin tein vuosia. Matkustelin ja kävin kursseilla. Etsin ”sitä jotain.” Sisäinen epävarmuus ja ahdistus piinasi. Koitin etsiä siihen lääkettä ulkopuoleltani. Toivoin ja rukoilinkin, että löytäisin puuttuvat palaseni.
Sain tuolta ajalta paljon rikastavia muistoja, ikimuistoisia seikkailuja ja kokemuksia mutta hyvin vähän sitä mitä etsin. Todelliset tarpeeni jäivät täyttymättä, siksi levottouus ja pahaolo jatkoi sisälläni vellomistaan. Levottomat jalat jatkoi kulkuaan.
Löysin todellisia tarpeitani vastaavia asiota ehkä pieniä paloja mutta jäin aina sitä etsimääni suurempaa täyttymystä vaille. Nyt kun olen viimein löytänyt mitä etsin ja tarpeeni ovat tulleet näkyviksi, konkreettisiksi ja tosiksi, tiedän mitä etsin jo vuosia sitten. Etsin henkisen turvan tilaa jonne olen parin viimeisen vuoden aikana viimein löytänyt.
Nyt etsintäni ovat loppuneet. Olen päässyt perille tähän hetkeen. Nykyään en enää tee asioita täyttääkseni sisäistä tyhjyyttä. Tiedostan tekemiseni motiivit. Turvan tilasta käsin on helpompi tarkkailla asioita ja itseään. Se mahdollistaa minulle kaiken sen mistä ennen en uskaltanut haaveillakaan.
Nyt parasta on nauttia arkipäivistä, lasten kanssa läsnäolosta, luonnosta, kiireettömyydestä ja mitään tekemättömyydestä. Tuntuu, että minulla on kaikki enkä kaipaa tai etsi enää mitään. Tässä on hyvä olla. Henkisen turvan tilassa. Ja tässä tilassa tekemättä mitään erikoista kasvan ja kehityn. Olen oppinut sallimaan ja hyväksymään.
Myös ihmissuhteeni toimivat nykyisin turvan tilasta käsin. On upeaa kokea olevansa riittävä epätäydellisenä ja tulla hyväksytyksi silloinkin kun itse kyseenalaistaa itseään. Turva on lisääntynyt jokaisella osa-alueella elämässäni. Se on heijastusta sisäisen turvan tilastani. Niin ulkopuolella kuin sisimmässäkin.
Henkisen turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta was last modified: 25 kesäkuun, 2019 by miaumai
Kaupallinen blogiyhteistyö: Suomen Energiahoitajat Oy
Itselläni on kokemusta valtavasti niin erilaisista energia- ja muista vaihtoehtohoidoista kuin keskusteluterapioistakin, jotka ovat olleet suureksi avukseni traumasta toipumisen tiellä. Olen kuitenkin tullut viime vuosina tarkemmaksi siitä mihin ja kenelle lähden hoitoon.
Energiahoidoista apua tunnetraumojen purkamiseen was last modified: 3 toukokuun, 2019 by miaumai
On hirveän houkuttelevaa olla se miellyttävä ihminen josta kaikki pitää. Ja on kammottava tunne kun ensimmäistä kertaa alkaa opetella sietämään sitä, että joku heijastaa suoranaista vihaa itseen. On todella vapauttavaa ja ihanaa kun voi vihdoin todeta, että kumpikaan näistä ääripäistä ei enää herätä vahvoja tunteita. Ja on ollut todella pitkän itsetutkiskelun takana päästä tähän tilaan.
Some-imago on pahimmillaan vain vankila was last modified: 27 maaliskuun, 2019 by miaumai
Herkkä ihminen lukee toisten tarpeita kuin avointa kirjaa, mutta tunnistaako hän omia tarpeitaan? Onko herkkä yhtä herkkänä sille mitä hän itse tarvitsee ja kaipaa? Osaako hän säännöllisesti hakeutua itsekin sellaisten ihmisten seuraan jossa hänkin on tarpeineen olemassa? Mihin oikeastaan perustuu toisten tarpeiden lukeminen? Aitoon rakkauteen, selviytymiseen vai alitajuiseen yritykseen turvata omat tarpeensa?
Herkkä tunnistaa toisten tarpeet, mutta entä omansa? was last modified: 12 maaliskuun, 2019 by miaumai
Newer Posts