Timjami ei ole itselleni käytössä kovin tuttu, ja siksi halusinkin tutustua siihen lisää. Minulla on ollut kaapissa sitä kuivattuna mutta käyttö on jäänyt vähäiselle. Sillä on kuitenkin pitkät perinteet niin rohto kuin mauste käytössä. Tässä postauksessa kerron hiukan tietoa timjamin mahdollisista terveyshyödyistä ja sen käytöstä. Tutkittua tietoa löytyy mm. sen parantavista ominaisuuksista eri sieni-infektioiden suhteen.
Ostin kaupasta tuoreen rosmariinin ruukussa muutama päivä sitten. Rakastan rosmariinin tuoksua! Aina ajoittain se tuoksuu aivan erityisen hyvältä ja nyt tuntui, että on taas sellainen hetki. Uskon, että tässäkin, keho on viisas ja tietää mitä tarvitsemme. En niinkään pidä rosmariinista maun takia mutta tuoksuna kyllä ja vaikka tuoksujen vaikutus ei ole suurelle yleisölle kovin tuttu juttu niin uskon, että tuoksuillakin on erittäin iso vaikutus terveyteemme. Ja kuten tutkimukset osoittavat rosmariininkin suhteen kyse ei ole mistään uskon asiasta. Näin todella on. Tuoksut vaikuttavat terveyteemme isosti.
On sanomattakin selvää, että on aivan eri asia asua Helsingin ydinkeskustassa kuin luonnonsuojelualueen vieressä. Minulla on molemmista kokemusta. Vielä 4 vuotta sitten asuin aivan Helsingin ytimessä. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani minkään kaupungin keskustassa saati Kampissa, Helsingissä. Valitsin asuinpaikkani aina niin, että metsään oi lyhyt matka. Minulla on aina ollut koira joten lenkitykset ovat olleet jo vuosia jokapäiväisiä. Metsä oli siis tärkeä itselleni mutta myös koiran kannalta.
Helmikuu on lopuillaan ja havahduin siihen miten ihania juttuja tässä kevättalven tuoneessa kuussaonkaan ollut. Tuntuu, että monien haastavien kuukausien jälkeen alkaa ilo taas olla voitolla ja herää näkemään kaiken ympärillään olevan hyvän! Tässä kuussa tehtiin paljon mukavia juttuja yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Ihan parasta elämässä yhdessäoleminen ja yhteyden vaaliminen. Olen nauttinut erittäin paljon myös ihanista kirpeistä ja aurinkoisista pakkaspäivistä. Ollaan ulkoiltu paljon. Olen myös saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin tämän kuukauden aikana ja se ilahduttaa suuresti.
En kestä miten ihanaan paikkaan tänään pääsin! Universumi vastaa niinkuin sinne kuiskataan. Olimme edellispäivänä treffeillä mieheni kanssa. Olimme menossa kreikkalaiseen ravintolaan mutta se olikin suljettu. Päätimme mennä ostoskeskuksen mexicolaiseen ja sanoin miehelle ääneen toiveen, että kävisimme samalla eläinkaupassa. Halusin nähdä eläimiä. Silmissäni näin kylläkin maatilan jossa olisi kanoja, hevosia ja muita ihanuuksia mutta koska tälläistä paikkaa ei ollut saatavilla niin eläinkauppa kävi korvikkeesta. Mies suostui. Hän on jo tottunut, että eläinrakkaus on iso osa minua. Eläinkaupan puput olivat tosi söpöjä nöpönenineen mutta tänään sitten pääsin kuin pääsinkin aivan uskomattoman ihanaan eläintenystävän paratiisiin mistä en edellispäivänä vielä tiennyt mitään. Toiveeseeni viettää aikaa eläinten parissa vastattiin ihmeellisellä tavalla…
Joulukuu on omasta mielestäni yksi parhaista kuukausista. Joulukuuhun kiteytyy itselleni taikuus ja maagisuus joka on jokseenkin luonnollinen tunne minulle ympäri vuoden. Minulle joulu on mielentila joka voi iskeä päälle jo elokuussa mutta erityisen joulukuusta tekee se, että sitä saa fiilistellä ihan kunnolla ja isommalla porukalla. Joulukuussa on jotain erityistä tunnelmaa. Listaan tässä sen kunniaksi parhaat hetket kuluneelta kuulta.
Pinjapuun uudella korumallistolla on aivan huikea ja tärkeä idea. Se esittelee meille uhanalaisia tai harvinaisia eläin- ja kasvilajeja Suomen luonnosta. Näistä asioista on tärkeä lisätä tietoisuutta ja luonto on todellä lähellä sydäntäni, siksi koen tärkeäksi esitellä nämä Pinjapuun ihanat uutuudet blogissanikin.
Selvänäkö, -kuulo, -tunto, telepatia ja moni muu viiden perusaistimme ulottumattomissa oleva tapa kokea maailmaa eivät ole pelkästään supersankarien kykyjä elokuvissa. Kuuntelemalla pieniä lapsiasi saatat huomata heidän omaavan näitä ominaisuuksia täysin luonnostaan. On hyvin yleistä että ne kuitataan kuitenkin vain ”lasten juttuina” eikä asiaa noteerata sen kummemmin. Kun näitä kykyjä tuettaisiin ja oltaisiin kiinnostuttu kuuntelemaan niitä vanhempienkin maailmankuva voisi laajeta ja avartua. Lapset tulevat opettamaan meitä tässäkin. Sen sijaan että vedämme lapsemme mukaan omaan harhan maailmaan voisimme avautua näille asioille jotka on ehkä aluksi liian outoja jotta ne pystyy ymmärtämään todeksi. Pikkuhiljaa totutellen voisi kuitenkin avautua sille mahdollisuudelle että maailmassa on paljon sellaista mitä emme aina voi järjellä ymmärtää.
Syksyisin puut näyttävät alastomuudellaan
mitä jää kun kuollaan vanhalle
Hetken henkiseen talveen
mennään varmistelematta
luottaen uuden kevään uudistavaan voimaan
Uuden elämän hehku
vanhan aikakauden aurassa
Olen ollut aivan hullaantuneena tänä syksynä koska sieniä löytyy niin paljon. Olen selkeesti sieni-ihmisiä. Viime vuonna pettymys oli metsäreissun jälkeen suuri kun mitään ei oikein löytynyt. Tänä vuonna meitä sienestäjiä sitten hemotellaankin oikein urakalla. Eilen löytyi taas paljon suppilovahveroita ja yllättäen myös vaaleaorakkaita. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt vaaleaorakkaasta ruokaa joten tämä olikin ensimmäinen kerta kun päästiin maistelemaan tätä kanttarellin veroista ruokasientä.
Minulla oli jo aikaisemmin ajatuksena tehdä risottoa SunSpeltin speltrisotto-jyvästä. Luulin että heittäisin sekaan suppiksia mutta suunnitelma muuttui sieniretken jälkeen. Olimme edellisenä päivänä syöneet suppilovahverokastiketta joten vaihtelu virkisti senkin puolesta. Tämä ruoka oli aika vaativa ja aikaa vievä siksi että lisäsin siihen myös voipapuja. En ollut aikaisemmin tehnyt niistä mitään ja halusin kokeilla. Niitä piti liottaa ensin 12 tuntia ja keittää sen lisäksi 45-60 minuuttia. Liotin ja keitin kauemmin kuin ohjeessa sanottiin ja tuntui että valmiissa ruoassa oli osa pavuista vieläkin raa´an oloisia joten se ei ollut ainakaan yhtään liioiteltua. Lisäksi risoton keittämisessä meni 40 minuuttia joten sekin pitää lisätä papujen keitinaikaan. Jos siis haluat tästä ruoasta hiukan helpomman korvaa voipavut jollain muilla pavuilla tai jätä kokonaan pois.
Vaaleaorakas-voipapu-spelttirisotto OHJE
4 dl SunSpelt risottojyviä
Muutama desilitra pilkottuja vaaleaorakkaita
Puolikas pussillinen voipapuja
Vettä
2 kasvisliemikuutiota
Suolaa
6 valkosipulinkynttä
Kanelimamman Paprikajauhetta
Ruohosipulia
Liotin voipapuja 12 tuntia ja keitin tunnin verran ennen kuin heitin ne samaan pataan risoton kanssa keittymään. Vettä laitoin ehkä noin litran verran ja lisäsin vielä keittämisen aikana lisää kun näytti olevan tarpeen. Lisäsin sekaan kasvisliemikuutiot ja hiukan suolaa.
Ohjeen mukaan keittelin risottoa noin 40 minuuttia. Lisäsin vaaleaorakkaat mukaan loppuvaiheessa. Kuitenkin niin että ne ehtivät kypsyä kunnolla. Lisäsin valkosipulinkynnet sekaan puristimella. Paprikajauhetta ja suolaa lisäsin vielä lopuksi maun mukaan.
Sekaan olisi vielä voinut lisätä porkkanoita ja kaurakerman, ne varmaan olisi sopinut hyvin joukkoon mutta jäi nyt pois. Pavut voikin mielestäni hyvin korvata vaikka juuri porkkanaviipaleilla.
Valmis ruoka oli erikoisen makuista mutta todella hyvää. Neljäs luokkalainen koululaisemmekin antoi ruoalle arvosanaksi 4/5 joten ei ollenkaan huono! Ja yllättäen ekaluokkalaisen mielestä pavut oli ruoassa parhainta. Ainoa joka hiukan kummasteli ruokaa oli taaperomme joka on yleensä hyvin ennakkoluuloton. Joka tapauksessa ruoka maistui kaikille lopulta ja santsasimmekin herkkua vielä lisää. Ruokajuomana oli Otalyn kauramaito, nam.
Oli ihana nauttia pitkään ja hartaasti valmistettua ruokaa itse kerättyjen sienten kera. Huomenna taas metsään katsomaan mitä yllätyksiä tällä kertaa löytyy!
Oletko käynyt jo sienestämässä? Mikä on herkullisinta mitä olet saaliista kokkaillut?
Newer Posts