Kun minä, allekirjoittanut, olin ala-aste ikäinen pieni tyttö, keräsin usein koulusta pyöräillessäni roskia kotimatkalta. Minulla oli usein tavoite kerätä esim. 5 tai 10 roskaa kolmen kilometrin pyörämatkan aikana. Jossain vaiheessa tuo tapa kuitenkin jäi, enkä muista enää yläaste ikäisenä keräilleeni roskia…
Olen kuullut samanlaisia juttuja muidenkin pienten lasten kohdalla. He huomaavat automaattisesti, että roskat eivät kuulu luontoon ja haluavat kerätä ne pois. Uskonkin, että ympäristöstä huolehtiminen on lapsille luontaista. Aikuisena ja sen kynnyksellä se sitten kuitenkin unohtuu mutta miksi näin käy? Maailmanlaajuisen Roska päivässä – liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen kertoo tässä haastattelussa ajatuksiaan aiheesta.