Uupumus on siitä viheliäinen, että sen huomaa vähän niinkuin jälkijunassa. Ihminen saattaa jaksaa paahtaa täysillä muutaman vuoden ja ajatella, että ehtiihän sitä sitten nukkua – haudassa.
Mielenterveys
Kuvat: Noora Brandt
Kaikki ihmiset eivät saa samaa siunausta – mahdollisuutta herätä unesta. Kuitenkin useimmat vastustavat tuota lahjaa saadessaan sen, koska se herättää meissä kaikki kipumme esiin. Kipu ei koskaan tunnu kivalta, mutta on olemassa hyvää kipua, kuten kätilöni sanoi. Heräämiseen liittyvä kipu on hyvää parantavaa kipua vaikka kokemisen hetkellä sitä voikin olla hyvin vaikea uskoa. Olen tse käynyt tuon läpi ja näen sitä paljon ympärilläni. Halusinkin jakaa tässä blogitekstissä ajatuksiani ja oivalluksiani siitä mitä omalla polullani olleet kivut ovat minulle opettaneet ja miten näen oman vuosia kestäneen heräämisprosessini nyt kun pystyn tarkkailemaan sitä objektiivisesti, jotta ne jotka ovat synkimmissä tunteissa juuri nyt voisivat saada ehkä jonkinlaista toivoa omaan tilanteeseensa.
Heräämisen lahja was last modified: lokakuu 25th, 2018 by miaumai
Länsimäinen elämä tuntuu perustuvan lähestulkoon kokonaan ajatukseen. ”Ajattelen siis olen olemassa.” Täällä tunnutaan elävän sen mukaan, että jos mieli ei suunnittele ja puuhaa jonkin parissa koko ajan sitä ikään kuin ei ansaitse olemassaoloaan. Elämä on paljon muutakin kuin ajatus ja ajattelua, se on aistimista joka aistein. Koemme ja hahmotamme elämää tuntemalla, näkemällä, maistamalla, haistamalla ja niin sanotuin yliaistein. Ihmisen aistit riittävät vain tietyille taajuuksille, esimerkiksi koiran hajuaisti on huomattavasti laajempi samoin monien eläinlajien valon ja äänen aallonpituuden aistiminen yltää paljon laajemmalle kuin ihmisen. Ihmisen aistit ovat rajallisia ja rajaamme niiden kautta aistimaamme vielä suodattamalla ne rajallisen ajattelumme kautta. Todellisuus voi löytyä paremmin ajatustesi ulkopuolelta.
Minkälaisen todellisuuden luot ajatuksillasi? was last modified: lokakuu 18th, 2018 by miaumai
Blogini kirjoittamisen myötä olen tullut entistäkin varmemmaksi siitä, että juuri ne asiat mitä pyrimme muilta peittämään ovat niitä jotka eniten meitä yhdistävät. Meissä ihmisissä on samaa se, että kaikki koemme lähestulkoon samanlaisia vaikeita tunteita ja suurinpiirtein samanlaisista asioista. Painimme yhtälaisen inhimillisyytemme kanssa. Olemme kaikki joskus epävarmoja, häpeämme, pelkäämme… Ja juuri nämä puolet itsestämme on niitä jotka mieluiten peittäisimme toisiltamme. Kun niin teemme eristämme itsemme ja luulemme olevamme ainoa ”poikkeava” joukossa joka näin kokee. Tosiasiassa juuri nuo inhimillisyydet tekevät meistä niin samanlaisia mutta aina ei tule ajatelleeksi, että kiiltävimmänkin kuoren alla voi asua hädissään oleva pelokas ihminen.
Se mitä pelkäämme ja häpeämme yhdistää meitä yleensä eniten was last modified: lokakuu 3rd, 2018 by miaumai
En ole onnistunut tekemään lapselleni maailmasta turvallisempaa, parempaa, vaarattomampaa tai siloitellumpaa paikkaa kuin se on. Eikä se mielestäni ole tehtävänikään. Olen onnistunut äitinä mielestäni yhdessä asiassa – sallimaan lapseni tunteet. Tehtäväni on tukea lastani olemaan oma itsensä. Tehtäväni on hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Tässä olen mielestäni onnistunut tähän mennessä hyvin. Olen oppinut ja onnistunut kuuntelemaan lapseni tunteita paremmin, koska olen opetellut kuulemaan ja kunnioittamaan ensin omia tunteitani.
Niin meillä kuten muissakin perheissä on saatu itkupotkuraivareita ja kiukuteltu. Se kuuluu elämään. Elämä on tunteiden koko kirjo. On erittäin luonnollista, että ihmisyyteen kuuluu aivan alkumetreiltä saakka epäonnistumisen ja tyytymättömyyden tunteita. Kaikenlaisia tunteita surusta iloon ja kaikkea siltä väliltä.
Terve tunne-elämä on aidon hyvinvoinnin pohja was last modified: syyskuu 27th, 2018 by miaumai
Luin muutama kuukausi sitten artikkelin lähisuhdeväkivallasta. Otsikko oli muotoiltu jotakuinkin näin ”Yhä useampi hakee apua väkivaltaisuuteen.” Luin otsikon ja tunsin syvää tyytyväisyyttä, koska ymmärsin otsikon niin, että yhä useampi väkivaltaa tekevä ihminen hakee apua ongelmaansa. Ajattelin miten hienoa se on, että olemme viimein kehittyneet laajemmin ottamaan vastuun omasta toiminnastamme.
Luettuani juttua ymmärsin kuitenkin nopeasti, että otsikolla tarkoitettiinkin sitä miten yhä useampi joutuu hakemaan apua väkivaltaisen lähimmäisen takia itselleen. Yhä useampi hakeutuu väkivaltaisen ihmisen takia turvaan. Se teki minut tietysti surulliseksi. Ensimmäinen assosiaationi oli se miten toivoisin asian olevan. Toivoisin, että herättäisiin näkemään, että väkivallantekijä on myös oman käytöksensä uhri jonka pitäisi herätä hakemaan apua! Olen miettinyt asiaa viime aikoina yksikseni ja nyt halusin jakaa ajatuksiani aiheesta. Ongelma koskettaa useampia kuin ehkä uskoisimmekaan.
Väkivallantekijä tarvitsee apua was last modified: syyskuu 20th, 2018 by miaumai
Olen monta kertaa miettinyt miten samanlaisia me olemme eläinten kanssa lopulta. Ihmisiäkin vie vaistot. Luulemme silti elävämme jotenkin vaistojemme yläpuolelta. Luulemme olevamme niin sivistyneitä ja fiksuja kun elämme ”järjellä.” Kuvittelemme olevamme eläimiä jotenkin viisaampia.
Ajattelemme varmasti näin enimmäkseen siksi, että emme useinkaan ole tietoisia siitä mikä toimintaamme ohjaa. Kun ymmärrämme elävämme saman vaiston ja viettien pohjalta voimme sulavammin käyttää niitä arkemme tukena.
Kun laskeudumme järjen tasolta ja mielestä pois kehotietoisuuteen, voimme oppia valtavasti uudenlaista informaatiota joka on muuten ulottumattomillamme. Kun opimme käyttämään tietoisuuttamme elämänlaatumme ja yhteys itseemme voi parantua huomattavasti.
Vaistonvarasta tietoisuuteen – Miten vietit palvelevat esimerkiksi äitiyttä? was last modified: syyskuu 10th, 2018 by miaumai
Elämäämme vaikuttavien luonnollisten voimien ja biorytmien lisäksi mielialaan ja jaksamiseen vaikuttavat myös meissä itsessä olevat tunnevoimat. Monet meistä kantavat kehossaan traumaa. Olipa se sitten suurempi tai pienempi trauma, yhtä kaikki trauma vaikuttaa elämäämme monitasoisilla tavoilla. Trauma voi aiheuttaa voimakkaammin havaittavien ahdistusten ja pelkotilojen lisäksi eri tavoin ilmenevää tunneherkkyyttä tai jopa oppimisvaikeuksia.
Traumatisoitunut ihminen voi reagoida herkästi traumasta käsin eri tilanteissa, eikä se voi olla vaikuttamatta päivittäiseen elämään. Traumaa voi olla vaikea itsekään tiedostaa, koska sen luomat käyttäytymismallit ovat usein sulautuneet kiinteäksi osaksi persoonaa. Olen itse tiedostanut jatkuvasti enemmän miten paljon traumani viekään minulta voimia ja oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan yhä suuremmissa määrin.
Ymmärrys traumasta lisää kykyä eheytyä siitä – Opiskeluvaikeudet voi johtua traumasta was last modified: syyskuu 2nd, 2018 by miaumai
Keskustelimme ystäväni kanssa siitä miltä kaupungilla pienessä topissa ilman rintaliivejä kulkeva nainen voi näyttää muiden silmissä. Minusta nainen ilmentää vapautta ja luonnollisuutta mutta näen myös miten joku voi nähdä hänet eri silmlasien läpi. Minun on helppo nähdä tilanteet monesta näkökulmasta ja ymmärrän monenlaisista lähtökohdista syntyneitä mielipiteitä. Tässäkin tapuksessa ymmärrän miten joillekin tämä minulle luonnollista naiseutta edustava nainen voi edustaa röyhkeyttä ja jopa törkeyttä.
Luonnollisuus ei ole röyhkeyttä was last modified: heinäkuu 11th, 2018 by miaumai
Olen miettinyt viime aikoina diagnoosien merkitystä. Vasta viime aikoina olen tajunnut kärsineeni nuoresta asti dissosiaatioista ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Näistä ei kuitenkaan ole koskaan tehty minulle diagnoosia. Tietoisuus näistä asioista on lisääntynyt yleisestikin vasta lähiaikoina. Moni dissosiaatioista kärsinyt on diagnosoitu kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tai joksikin muuksi täysin virheellisesti. Trauman merkitystä mielenterveyteen ei ole täysin t tunnistettu ja siihen on lyöty leimoja joiden alle se ei kuulu.
Diagnoosi, helpotus vai taakka? was last modified: maaliskuu 13th, 2018 by miaumai
Newer Posts