Olen miettinyt viime aikoina diagnoosien merkitystä. Vasta viime aikoina olen tajunnut kärsineeni nuoresta asti dissosiaatioista ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Näistä ei kuitenkaan ole koskaan tehty minulle diagnoosia. Tietoisuus näistä asioista on lisääntynyt yleisestikin vasta lähiaikoina. Moni dissosiaatioista kärsinyt on diagnosoitu kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tai joksikin muuksi täysin virheellisesti. Trauman merkitystä mielenterveyteen ei ole täysin t tunnistettu ja siihen on lyöty leimoja joiden alle se ei kuulu.
Mitä trauman kohtaaminen vaatii? Välillä tuntuu, että liikaa. Trauman kokenut ihminen kaipaa vierelleen turvapaikkaa, jossa vaikeat asiat voi kohdata. Tuollaista turvapaikkaa on ammatti-ihmistenkään joukosta joskus vaikea löytää. Mitä vakavammasta traumasta on kyse, sen vaikeampi sitä on terapeutinkaan kohdata ilman projisointia. Aitoa läsnäoloa ei voi teeskennellä, sitä joko on tai ei ole. Trauman kohtaaminen vaatii toisen tunteista vapaata, neutraalia tilaa.
Kuinka voit päästä eroon jännittämisestä? Tuntuuko, että harjoitus ei tee mestaria ja jotkut pelot ja jännityksen aiheet eivät vain helpota siedättämällä itseä erilaisissa tilanteissa vaikka sen yleisesti neuvotaan auttavan? Jännittäminen on vaikea tunne. Siihen on kuitenkin saatavilla apua. Joskus jännittäminen vaatii toisenlaista lähestymistapaa sen ratkeamiseksi. Aina itsensä karaiseminen ja pakottaminen ei auta vaan tuntuu pahentavan ja stressaavan entisestään. Jännittämisen syyt voivat löytyä kaukaa menneestä ja noiden syiden ymmärtämisen kautta oppii olemaan armollisempi itseään kohtaan. Jännitys on kehittynyt hyvästä syystä. Itsetuntemus ohjaa syyn lähteille.
Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita, mm. avuttomuus ja pelko, herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus tai perheväkivalta. Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi. – Lähde: Wikipedia
Näin kuvataan virallisesti traumaperäistä eli posttraumaattista stressihäiriötä Wikipediassa. Moni ymmärtää lukemansa mutta harva osaa liiittää sitä itseensä. Posttraumaattinen stressihäiriö kun on saattanut kulkea mukana läpi koko elämän. Siihen on voinut tottua niin, että siitä on tullut ikään kuin oman persoonan jatke, osa omaa identiteettiä. Luullaan omaksi luonteeksi pelkoja ja jännitystiloja jopa suoraa pakokauhua, minkä tämä stressihäiriö voi trauman seurauksena aiheuttaa. Olen vasta itsekin viime vuosien aikana ymmärtänyt kärsineeni samasta. Aiemmin luulin juuri näin: ”Minä vain olen tälläinen.” Ja sen kanssa yritti tulla toimeen. Vasta nyt viime vuosien aikana olen alkanut ymmärtää miltä tuntuu elää ilman traumaa.
Olen ollut unista kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Unipäiväkirjaa aloin pitämään joskus 15-vuotiaana ja olen siitä lähtien aktiivisesti tutustunut omien unieni maailmaan ja unisymbolien merkityksiin laajemminkin. Olen ollut asiasta sen verran kiinnostunut että olen myös perustanut facebookkiin ryhmän jossa keskustellaan unista ja lisäksi osallistunut unikerhon pitämiseen myös kotonani. Minulla on ollut myös aina ystäviä joiden kanssa olemme voineet keskustella hyvinkin syvällisesti omista unista ja käydä niitä läpi. Ne keskustelut ovat aina olleet hyvin hedelmällisiä. Minulla on paljon ajatuksia uniin liittyen ja olen ajatellut jakaa niitä blogissani jatkossa enemmänkin. Aloitan aiheesta kirjoittamisen painajaisunien kautta.
Terapiat on nykyään suosittuja palveluja. Kaikki terapiat ei silti sovi kaikille. Erilaisia terapioita on iso määrä mutta sitäkin suurempi määrä on erilaisia terapeutteja. Jokainen terapeutti on oma yksilönsä vaikka heitä saattaakin yhdistää sama metodi. Jokaisella on kuitenkin juuri se oma lähestymistapansa asiakkaan kohtaamiseen, oma henkilöhistoriansa joka vaikuttaa automaattisesti heidän olemukseensa ja oma maailmankatsomuksensa joka voi olla suuressa ristiriidassa asiakkaan maailmankatsomuksen kanssa. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat isosti henkilökemioihin joka on tärkeä tekijä terapeutin ja terapia-asiakkaan kohtaamisessa. Nämä edellä mainitut asiat vaikuttavat suuresti terapiasuhteen onnistumiseen mutta vielä näitäkin tärkeämpi tekijä on mielestäni olemassa.
Uupumus on salakavala juttu. Se saattaa hiipiä kuin huomaamatta kaiken kiireen ja stressin keskellä. Kun kamelinselkä katkeaa ja jaksaminen loppuu paluuta ei enää ole. Tekemiselle tulee stoppi väkisin ja muutos on enemmän kuin päivänselvä asia. Silloin tulee eteen mahdollisena ne ratkaisut jotka on ehkä jo pitkään laittanut syrjään tekosyiden varjolla. Muuta vaihtoehtoa ei enää yksinkertaisesti ole jos haluaa jatkaa elämää hitusenkaan hyvinvoivana. Kaiken tuon ymmärtää ainakin hetkellisesti kun tiedostaa uupumuksensa laajuuden mutta vanhoja tapoja on vaikea muuttaa ja paluu vanhaan saattaa lipsahtaa heti kun toipuminen on käynnistynyt vähänkin.
Elämässä pitäisi tehdä joskus suuriakin muutoksia jotta se voisi taas tukea omaa hyvinvointia. Yleensä koemme noiden muutosten tekemisen kuitenkin lähes mahdottomaksi. Siksi ennen uupumusta kuulee monen sanovan että asioita on vain pakko tehdä eikä muuta vaihtoehtoa ole. Niin syvällä istuu meissä käsitys siitä miten tulisi elää ja olla. Vaikka se olisi omaa hyvinvointiamme vastaan. Omat uskomukset voi kuitenkin muuttaa vaikka se ei käykään hetkessä. Tässä omat vinkkini siihen miten toivuin omasta uupumuksestani ja mitä se minulle opetti.
1. NUKU RIITTÄVÄSTI
Ihan ensimmäisenä itsestäänselvyys joka pääsee unohtumaan aika usein. Yritämme pihistää yöunista jotta voisimme tehdä ”tärkeämpiä asioita.” Itsekin iltavirkkuna kirjoitin joskus öisin jotta saisin omaa aikaa ja rauhaa kirjoittamiselle perhearjen keskellä. Tämä kuitenkin kostautui yleensä heti seuraavana päivänä. Kokeilin tätä jopa vielä pahimmasta uupumuksestani toivuttuanikin, kun en kerran helpolla uskonut tätäkään. Kärsinkin sitten heti seuraavana päivänä todella voimakkaasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Päätin etten uhraa enää yöunistani yhtään tuntia koska mikään ei oikeasti ole tärkeämpää kuin nukkuminen. Ei mikään. Se on ihmisen terveydelle lähes olennaisin asia. Nukkuminen on lääkettä.
Omasta väsymyksestäni toivuin kun nukuin kymmenen tuntisia yöunia puolitoista viikkoa + parin kolmen tunnin päiväunet yhtä kauan. Se oli erittäin lyhyt aika toipumiseen ja pääsin siinä mielessä onneksi vähällä. Tarkkana saa kuitenkin edelleen olla että tälläisenä yökyöpelinä todella pitää unen ansaitsemassaan arvossa ja malttaa mennä nukkumaan ajoissa. Joka ilta.
Tiedän että kaikki eivät saa unta kun uupumus on pahimmillaan. Tähän esimerkiksi mieheni on saanut avun melatoniinista. Kun ihminen kärsii stressistä tätä vuorokausirytmin säätelevää hormonia ei erity normaalisti. Se on osasyy siihen miksi stressi aiheuttaa unettomuutta. Silloin purkista otettu melatoniini voi auttaa joitakin nukkumaan paremmin. Melatoniini vaikuttaa suotuisasti nukahtamisajan lyhentymiseen. Melatoniinilla ei ole tutkimusten mukaan sivuvaikutuksia.
2. MUUTA USKOMUKSESI
Tämä ei todellakaan ole ihan pikkujuttu mutta kuitenkin mahdollinen kaikessa laajuudessaan. Usein uupumukseen johtaa enemmänkin omat uskomuksemme kuin itse tekeminen. Ihminen jaksaa yllättävän paljon mutta sillä on isosti merkitystä mistä motiiveista lähtöisin asioita tekee. Jos asioita tekee koska on pakko eikä siksi että niistä pitää, olotilakin on varmasti aivan erilainen. Tottakai miellyttäväkin tekeminen voi saada uupumaan jos ei osaa huolehtia muusta hyvinvoinnista ja riittävästä levosta tekemisen ohella. Mutta mikä on se pakko joka saa ihmisen tekemään asioita joita ei edes halua tehdä? Olen itsestäni huomannut että se ei useinkaan ole raha vaikka mieli heti ensimmäiseksi niin haluaa väittää.
Usein se pakko on jotain paljon syvällisempää kuten esimerkiksi se että tulenko hyväksytyksi jos en tee asioita kuten ennen tai kuten muut. Ja ennenkaikkea hyväksynkö itse itseni jos en jatkuvasti ansaitse omaa arvoani suorittamalla ja tekemällä. Pysähtyminen ei ole helppoa koska sisäinen piiskuri on meissä useimmissa niin vahva.
On kuitenkin mahdollista purkaa noita uskomuksia parhaiten juuri pysähtymällä. Voi tulla enemmän tietoiseksiksi sisäisistä motiiveistaan kohtaamalla epämiellyttävät tunteet pysähtymällä niiden ääreen sen sijaan että lähtisi taas suorittamalla pakenemaan tunteitaan. Jos elämäänsä jatkaa omien haitallisten uskomusten piiskuroimana lopputulos on hyvin pian samankaltainen. Uupumus on taas ovella. Vaatii uskallusta kohdata omat uskomuksensa koska niiden muuntaminen johtaa myös usein täysin uudistuneeseen elämään. Ja paljon tyydyttävämpään sellaiseen. Pysähtymällä voimme tunnistaa myös omat arvomme ja pikkuhiljaa alkaa kunnioittaa niitä eläen ne todeksi.
Jos emme nuku riittävästi senkin taustalla voi olla jokin uskomus. Eräässä televisio-ohjelmassa jossa puhuttiin unen tärkeydestä asiantuntija sanoi että ihmiset eivät nuku tarpeeksi koska potevat nukkumisesta syyllisyyttä. Pitäisi siis mieluummin suorittaa kuin nukkua. Kumpi oikeasti on tärkempää ja kumpiko johtaa terveempään ja parempaan elämään? Vastaus on selkeä mutta uskomukset voittavat yleensä. Työ ei lopu tekemällä mutta väsymys lähtee nukkumalla. Ja jospa joutilas elämäntapa onkin lopulta tuottoisampi? Kun muutat uskomuksesi palvelemaan omaa parastasi teet luultavasti maailmastakin paremman paikan.
3. KESKITY OLENNAISEEN
Oma pääni on sellainen että sillä on jatkuvasti asiaa jos en tietoisesti hiljennä sitä. Päässä pyörii joskus parhaimmillaan (pahimmillaan) kymmenen ideaa ja toteutuksessa on niistä monta kerralla. Pelkät omat ajatukseni ovat jo melkoisen uuvuttavia toisinaan. Vaikka ideat on innostavia niitä on liikaa. Ajatukset on tietoisesti hiljennettävä ja ohitettava. Vaikka kuinka olisi olo että tämä on vuosisadan idea ja tähän on tartuttava niin stressikehän voi katkaista vain lopettamalla kuuntelemasta ja toteuttamasta ajatuksiaan.
Kun oivalsin tämän minulle on selkeytynyt muutama tärkeä asia kaiken keskeltä. Erotan nyt entistä paremmin ne asiat mihin oikeasti haluan keskittää energiani. Ykkösasiani elämässäni on oma lapseni. Kunhan pystyn vastaamaan hänen iloonsa tärkein tavoitteeni on savutettu. Tämä on aidosti myös omaa hyvinvointiani lisäävä tekijä. Iloitseminen lapseni kanssa on parasta mitä tiedän ja se antaa myös itselleni paljon energiaa ja voimia. Kaikki muu tulee sen takia perässä. Ei siksi että olisin ansaitsemassa ”hyvä äiti”- palkintoa vaan itseni ja oman hyvinvointini takia.
Aikaisemmin kirjoitin paljon enemmän koska tykkään siitäkin niin paljon mutta nykyään kirjoitan jos olennaisimmilta asioilta vielä jää aikaa. En siis pihistä enää aikaa esimerkiksi yöunilta. Jokaisella on ne omat olennaisimmat asiat. Toiselle se on perhe ja parisuhde, toiselle luonnossa oleminen, kahvilassa käyminen, ystävät tai yksinäisys. Mitkä ikinä ovatkaan niitä asioita jotka lataavat sinun akkujasi aidosti laita ne etusijalle äläkä tingi niistä liikaa. Se mistä saat elinvoimaa se kannattaa nostaa tekemisten kärkipäähän.
4. MUISTELE MITKÄ ASIAT OVAT JOSKUS LISÄNNEET HYVINVOINTIASI JA OTA NE TAAS KÄYTTÖÖN
Minulle oli aiemmin todella tärkeää esimerkiksi jooga ja meditoiminen. Jostain syystä nämä asiat olivat jääneet pois ”tärkeimpien” tieltä. Lapsiperhearki ja työkiireet syrjäyttää monet itselle hyvää tekevät jutut ihan kuin vahingossa. Oma uupumukseni opetti että niistä asioista ei kuitenkaan kannata missään nimessä tinkiä koska se kostautuu rankasti. Uupumukseni opetti minut pistämään itseni taas etusijalle. Aiemmin podin siitä syyllisyyttä mutta nyt huomasin mihin tuokin väärä uskomus minut ajoi. Ajoin itseni täysin loppuun. Tajusin ettei minulla ole enää varaa potea syyllisyyttä omien tarpeideni takia.
Se oli uupumuksessani todellinen viisaus ja opetus. Tuo haitallinen uskomus lensikin samantien romukoppaan tajutessani tämän koska siitä ei ole minulle ja läheisilleni muuta kuin haittaa. Minusta tuli rohkeampi ja pelottomampi olemaan itseni puolella. Opin todella kantapään kautta sen miten tuhoisia tietyt ajatukset ja niiden noudattaminen voi olla. Jos joku sanoo minua omien valintojeni perusteella nykyisin itsekkääksi, mitä aiemmin pelkäsin, minua lähinnä naurattaa koska mikään muu ei todellisuudessa ole haitallisempaa, myöskin läheisille, kuin omien tarpeiden laiminlyönti. Uhrautuvuus ja marttyyri-meininki ei johda kovin pitkälle eikä tee onnellista elämää myöskään ympärillä oleville vaikka se on ehkä sen lyhytnäköinen tarkoitus.
5. OPETTELE OLEMAAN TEKEMÄTTÄ MITÄÄN
Tämä on yksi parhaista asioista mitä ihminen voi mielestäni oppia. Luovuus, oppimiskyky ja tuottavuus lisääntyy tutkitusti mitä enemmän ihminen pitää taukoja ja osaa olla tekemättä mitään. Ihminen tarvitsee myös unta sisäistääkseen ja oppiakseen asioita. Välitunti on koulussakin tuiki tarpeellinen koska sen aikana aivot saavat käsitellä oppimaansa. Tauko onkin siis olennaisin tekijä joskus työssä. Harva osaa hyvin olla tekemättä mitään. ”Laiskuus on synti” tyyppiset lausahdukset alkaa tuolloin kaikua monella päässä. Mutta ihminen ei ole robotti. Ei yksikään meistä.
Itselläni tyhjissä hetkissä tuli usein otettua puhelin käteen jopa siinä määrin että somekoukku oli hallitseva ja turhauttava toisinaan. Kun olen alkanut kuunnella enemmän itseäni ja opetellut tietoisesti vain olemaan ilman jatkuvaa toimintaa huomaan olevani paljon rennompi, vähemmän ärsyyntynyt ja stressaantunut. Jatkuva someviesteihin vastailu rasittaa ja siitä on hyvä päästä eroon. Se tapahtui omana toipumisaikana aivan luonnostaan kun aloin arvostaa enemmän niitä asioita jotka tekevät minulle aidosti hyvää.
Mitkä ovat sinun keinosi palautua uupumuksesta? Oivalla, löydä ja käytä niitä. Kiität itseäsi siitä todennäköisesti koko loppuelämäsi ajan.
Mielensairaudet ajatellaan usein kontrolloimattomina, perusturvallisuutta järkyttävinä asioina. Ne herättävät ehkä pelkoa muissa koska tuntuvat edelleen olevan tabu. Mieli oirehtii kuitenkin yhä useammalla. Hoitoon hakeutuvien määrä on jatkuvasti kasvussa ja erityisesti nuorilla yleistynyt huolestuttavasti. Olin myös todella järkyttynyt kun luin että nykyään joka kolmas 20-29 vuotiaana kuollut, on kuollut oman käden kautta. Vaikka kehitys on tämä en ole kuitenkaan nähnyt juurikaan puhetta yleisesti siitä mitä mielenterveyshäiriöt ovat ja miten niitä voisi ymmärtää. Tarvitsemme mielestäni huomattavasti enemmän julkista keskustelua mielenterveysasioista. Suhtautuminen kun tahtoo olla edelleen hyvin salailevaa ja piilottelevaa niiden suhteen. Puhumattomuus ja välttely kuitenkin vain pahentaa ongelmia koska usein juuri avoimuus helpottaa mielenterveysasioiden käsittelyä. Pahoinvointi on lisääntynyt yhteiskunnassamme mutta en usko että olemme voimattomia sen suhteen. Asiat voivat muuttua mutta siihen tarvitaan enemmän puhetta ja tekoja.