Meillä ihmisillä on taipumus tottua asioihin. Jos jokin elämäntilanne on kestänyt pitkään turrumme siihen. Voi olla vaikeaa saada enää yhteyttä entiseen, muistaa miten erilaiselta joskus kaikki tuntui. Ja kun tilanne helpottaa, käänne parempaan pitkään jatkuneessa vaikeassa tilanteessa saattaa nostaa epäuskoa. Onko kaikki nyt todella hyvin? Voiko tähän luottaa?
Me totumme niin hyvään kuin huonoonkin. Ja vaikka rutiinit ovat yleisesti ottaen hyväksi, kaikki rutiinit eivät tue hyvinvointiamme. Tottumus estää kokemasta jotain parempaa. Se voi olla salakavala automaatio, joka saa kulkemaan aina samaa reittiä, ostamaan samat ostokset, ajattelemaan samat ajatukset ja urautumaan samaan työhön. Jos ostoksemme tukevat aidosti hyvinvointiamme, ajatuksemme luovat oikeasti hyvää elämää ja työ on arvojemme mukaista tuottaen merkityksellisyyden tunnetta, niin tilanne ei ole välttämättä yhtään huono. Mutta jos näin ei ole, tottumus voi olla valheellista turvan tunnetta luova sisäinen suojakeino muutosta ja kehitystä vastaan.