Ihmiseen on sisäänrakennettuna kaipuu ykseyteen. Ykseydessä tulee esiin tosin olemuksemme. Se on rakkaus. Egomielikin tunnistaa tarpeen olla ykseydessä mutta tekee sen yleensä pelkojen kautta. Ego elää erillisyydestä ja se aiheuttaa usein kipua jos sitä ei suostu hyväksymään.
Rakkaus
Kesän alussa sain kokea Piritta Tanttarin ohjaaman kvanttihypnoosin. Sain hypnoosissa monia tärkeitä vastauksia jotka ovat auttaneet minua sen jälkeen ihan konkreettisestikin elämässäni, mutta ennen kaikkea hypnoosin alku ennen varsinaisia kysymyksiä oli erittäin silmiä avaava ja herättävä kokemus. Kerron ennen kaikkea siitä tässä tekstissä.
Sieluni ohjauksessa oppimassa rakkautta was last modified: syyskuu 20th, 2019 by miaumai
Nuorempana haaveilin arpi- ja kasvotatuoinneista. Niitä tehtiinkin jonkun verran kotikonstein. Viiltely oli keino hallita sisäistä kipua. Ihailin alkuperäiskansojen rituaaleja teinistä asti. Tatuoinnit ja arvet kuvastivat minulle selviytymis- ja siirtymisriittejä. Mitä kovempi kipu rituaalista aiheutui sen enemmän rohkeutta sen tekemisessä mitattiin. Koin suorittaneeni kuin soturikoulutusta käydessäni läpi henkistä kipuiluani.
En kuitenkaan päätynyt tatuoimaan kasvojani, koska jossain vaiheessa tajusin sen olevan itselleni egon ulkoistama selviytymisstrategia. Ulkoisten merkkien kautta halusin viestittää maailmalle kokemaani sisäisen tuskan määrää. Arpitatuoinnit kuvastivat minulle sisäistä tuskaa ulkoisena merkkinä. Arpitatuointi tehdään kuin polttomerkki kuumalla raudalla ihoon ja lisäksi rupea joutuu repimään irti monet kerrat jotta jälki arpeutuu näkyvästi. Se olisi ollut mielestäni oikeanlainen ja tarpeeksi tuskallinen näkyvä merkki omasta sisäisestä tuskastani jonka kanssa kamppailin.
Ulkoinen merkki ei kuitenkaan auttanut millään muotoa antamaan tukea henkiselle kivulleni. Tuska oli aidosti kohdattava sisältä muuten se olisi jäänyt vaikuttamaan minussa suojautumismekanismeina. Kaiken sen tuskan ja traumaattisten kokemusten jatkumossa päätin jossain vaiheessa, että minusta tulee pehmeä. Halusin säilyttää sydämeni avoinna maailmalle, itselleni ja rakkaudelle. En kiavannut sille ulkoisia todistuksia kestävyydestäni vaan yhteyden aukeamista ulkomaailmaan, itseen ja muihin ihmisiin. Se onkin osoittautunut vaikeimmaksi mutta palkitsevimmaksi tehtäväksi tällä hengen soturin matkalla.
Tärkein ja vaikein tehtävä on pysyä pehmeänä was last modified: syyskuu 2nd, 2019 by miaumai
Olen miettinyt viime päivinä erityisen paljon aidon rakkauden olemusta. Rupesin pohtimaan rajojen merkitystä rakkaudessa. Kasvatamme lapsia sanomalla ”Rajat on rakkautta.” Haluamme siis piirtää lapselle turvallisen kasvuympäristön. Aikuisina parhain tahtomme on ohjata lapset aidosti onnellisiksi, mutta monet vanhemmat eivät itsekään ole onnellisia. Harva elää omien rajojensa sisällä rakkaudessa. Siksi rajojen miettiminen on tärkeää myös aikuisten omassa elämässä, jotta ymmärrämme miten opetamme lapsemme aitoon vastuullisuuteen omista rajoistaan ja mitä varten rajat on olemassa.
Rajat on rakkautta – Teetkö rajat omalle jaksamisellesi was last modified: elokuu 28th, 2019 by miaumai
Kun rakastumme saamme rakkaudelta muistutuksen: Älä hylkää itseäsi. Älä hylkää maailmaa unohtamalla tehtävääsi. Tehtävämme on herätä rakkauteen. Mutta rakastuessamme luemme tuon viestin usein väärin. Kiinnitämme huomiomme epäolennaiseen ja tartumme rakkauden voimasta esiin tuleviin kipuihimme. Ja jäämme vaalimaan niitä. Sillä tavalla hylkäämme itsemme ja tehtävämme. Tehtävämme on avautua rakkaudelle ja rakastaa myös kipuamme. Kipujemme kautta kasvamme tehtäväämme.
Rakkauteen herääminen was last modified: elokuu 15th, 2019 by miaumai
En ole juuri kuulunut siihen ihmistyyppiin joka syö tunteisiin. Pikemminkin päinvastoin, minulla on mennyt ruokahalu vaikeiden tunteiden aikana. Syöminen ei ole ollut intohimoni. Syön silloin kun on nälkä. Moni ihmettelee hoikkuuttani ja ehkä siinä on siihen syy.
Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota parina kertana sihen kun on tehnyt mieli alkaa syödä ”oloihin.” Ensimmäinen oli se kun muutimme ex-mieheni kanssa asumuseroon. Lapseni oli silloin kaksi vuotias. Hän kävi isänsä luona joskus yökylässä ja oli korkeintaan kaksi päivää poissa. Mutta hänen lähdön jälkeen minut valtasi tyhjiömäinen olo. Olo oli ontto, tyhjä. Aloin hapuilemaan kaapista makeaa suuhuni. Minulla ei useinkaan ole mitään makeaa kaapissa, koska en juurikaan sellaisia syö. Mutta söin vaikka kaurapuurolla itseni ähkyyn jos se oli ainoa makea mitä löytyi. Opin ennakoimaan tuota tarvetta ja ostinkin keksejä ym valmiiksi kaappiin. Söin tyhjään tunteeseen kun pieni poikani oli poissa.
Hengen nälkä was last modified: elokuu 6th, 2019 by miaumai
Toistuuko tietty kärsimystä aiheuttava kaava ihmissuhteissasi tai muulla elämän osa-alueella? Tuntuuko, että sinulla on jokin kirous joka vetää puoleensa näitä tiettyjä hankalia tilanteita eikä sinulla ole niihin valtaa? Tai onko sinulla vaikeuksia ottaa rakkautta vastaan elämässäsi? Oletko tavannut hyviä ihmisiä mutta et osaa ottaa vastaan sitä mitä heillä on antaa? Tälläisessä tapauksessa varjominäsi saattaa olla ohjaksissa.
Varjo on ollut suojelija jonka tarvitsimme joskus. Mutta nyt tuon suojelijan voimat pitää meitä pimeydessä. Kun tulemme tietoiseksi oman varjomme toiminnasta voimme vapautua siitä.
Sabotoiko varjominä onneasi? was last modified: kesäkuu 5th, 2019 by miaumai
Opimmeko parisuhteissa ilmenevän rakkaudenkielen jo lapsena? Muodostuukorakkaudenkieleksi se jolla itse koimme saavamme rakkautta vai se mistä koimme jäävämme vajaaksi? Mitä me opetamme rakkautena lapsillemme? Mitä on minun rakkaus lapselleni?
Olen miettinyt periytyykö tuo lapsuudessa opittu rakkauden kieli parisuhteisiin? Usein puhutaan, että jokaisella on oma rakkaus käsityksensä, toisille se on hellyyttä, toisille sanoja, toisille se on lahjoja, toisille yhteistä aikaa. Voisiko tuo rakkauskäsitys periytyä jo kotoa minkä koemme rakkautena? Vai onko rakkaudenkieli parisuhteessa enemmän sitä mitä vaille jäimme itse lapsena?
Miten oma rakkaudenkieli syntyy? was last modified: huhtikuu 4th, 2019 by miaumai
Kuva: Emmi Kähkönen
Terapeutti, kirjailija ja teologi Tommy Hellsten on yksi Suomen tunnetuimmista terapeuteista ja kirjailijoista. Hänen kirjansa ja ajatuksensa ovat antaneet tukea ja voimaa monille vaikeina hetkinä. Ja hyvin monet ovat saaneet niistä eväitä itsensä syvempään ymmärtämiseen. Tommy on myös luonut Ihminen tavattavissa-koulutusohjelman jonka kautta on valmistunut lukuisia mentoreita henkisen kasvun oppaiksi.
Nykyaikana henkinen pahoinvointi tuntuu vain lisääntyvän ja apua on joskus vaikea saada ongelmiinsa. Halusin kysyä Tommy Hellsteniltä millaisia ajatuksia hänellä on liittyen nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin ja sen juurisyihin. Keskustelimme myös toimivan terapiasuhteen tunnusmerkeistä ja tunteiden pelosta.
Tommy Hellsten: ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse.” was last modified: marraskuu 19th, 2018 by miaumai
Me katsoimme jälleen luontodokumenttia suuren luonnon ystävän eli nyt 2,5-vuotiaan lapseni kanssa. Hän valitsee aina piirrettyjen sijaan mieluumin Avaran Luonnon. Sulki tänäkin aamulla Ryhmä Haun televisiosta ja sanoi ”Haluan kattoa eläinohjelmaa.” Olen aina itsekin tykännyt luonto-ohjelmista mutta nyt niitä on tullut katsottua enemmän kuin ikinä. Ne opettavat paljon.
Merenalaisesta elämästä kertovassa luontodokumentissa kuvattiin merenpohjassa asuvaa mustekalaa. Mustekala naaras oli muninut tuhansia munia ja vartioi niitä koko olemuksellaan. Se ei liikkunut eikä syönyt mitään varjellessaan pedoilta omia lapsen alkujaan. Juuri kun munat olivat kuoriutumassa elämä hiipui pois mustekala naaraasta. Se nääntyi nälkään ja kuoli. Se oli tehnyt tehtävänsä. Suojellut elämän jatkumista ja niin munat oli pelastuneet. Tuhannet poikaset pääsivät kuoriutumaan turvassa.
Miksi äidit unohtavat itsensä? was last modified: syyskuu 17th, 2018 by miaumai
Newer Posts