Toimeentulo on ollut aina olemassaolon peruselementti. Aikaisemmin heimon säilyminen oli kiinni sadosta ja saaliista, nykyisin puhutaan vain rahasta. Riittävät tulot onkin yksi perustavanlaatuisimmista haasteista nykyään. Raha tuntuu olevan lähes jokaisen ensimmäinen ajatus kun puhutaan yleisesti elämästä, omista valinnoista ja perheestä. Monelle omat arvotkin jää kakkoseksi rahalle. Toki, onhan toimeentulo elintärkeä asia. Se onko rahaa vai ei vaikuttaa suoraan perusturvan tunteeseen eli rahasta on suora kytkös ydinpelkoihin. Siksi raha vie ja järki sen rinnalla usein kalpenee.
Uuden ajan yrittäjät osa 8 – Tiia Knuutinen auttaa työkseen ihmisiä purkamaan stressiä ja jännitystä
Tämä on Uuden ajan yrittäjät – haastattelusarjan kahdeksas osa. Haluan tuoda blogissani esiin ainutlaatuisia ja lahjakkaita yrittäjiä jotka tekevät pioneerityötään jollakin alalla Suomessa, uutta luoden. Yrittäjyys ei tunnetusti ole Suomessa se helpoin laji, joten tarvitsemme positiivista kannustusta yrittäjiä kohtaan.
Yrittäjänä on hyvä olla innovatiivinen mutta se ei aina ole helppoa kun vastassa on joskus vanhat jäykät ajatusmallit siitä miten yrittäjyyttä pitäisi toteuttaa. Elämme uudenlaista aikaa jossa erityisesti hyvinvointiala on suuressa kasvussa. Koko ajan tulee uusia menetelmiä hyvinvointimme tueksi mutta yrittäjänä voi olla vaikea erottautua ja tuoda tutuksi hyviäkin menetelmiä. Onneksi tieto hyvistä asioista leviää myös toisten hyvien kokemusten siivittämänä. Eräs tälläisistä upeista menetelmistä on Tiia Knuutisen opettama TRE-menetelmä.
Tässä osassa esittelenkin teille Tiia Knuutisen, helsinkiläisen hyvinvointialanyrittäjän jolle on sydämen kutsumus tuoda lisää tietoisuutta stressin ja jännitystilojen purkamiseen. Sain itse tutustua Tiiaan viime syksynä kun kävin tutustumassa TRE-menetelmään hänen tiloissaan Helsingin Pikku huopalahdessa. Tiia on palaamassa juuri äitiyslomalta takaisin työnsä pariin joten annetaanpa Tiian kertoa nyt itse mikä hänet vei yrittäjyyden polulle hyvinvoinnin sanansaattajaksi.
Kerro itsestäsi hieman kuka olet ja mitä teet?
Olen Tiia Knuutinen, tällä hetkellä äitiyslomalla oleva yrittäjä. Yritykseni Hellä Mieli tarjoaa erilaisia kursseja mielen hyvinvoinnin tueksi. Olen tehnyt aiemman työurani sosiaali- ja terveysalalla eli työ ihmisten parissa on ollut minulle aina sitä ominta aluetta. Elämän varrella uudet mielenkiinnon kohteet ja tarve huolehtia myös omasta hyvinvoinnista johtivat Mindfulness- ja TRE-ohjaajakoulutuksiin. Aluksi tutustuin näihin menetelmiin itseäni varten. Kun aloin huomaamaan niiden positiiviset vaikutukset elämässäni, koin tarvetta lähteä jakamaan tietoa myös eteenpäin. Erityisesti TRE-harjoitus (Trauma, tension & stress releasing exercises) oli vielä monelle tuntematon menetelmä. Sen vaikutus omaan hyvinvointiini on ollut niin merkittävä, että koin suorastaan velvollisuudeksi lähteä jakamaan tätä tietoa.
Mitä kaikkea työhösi kuuluu? Millaisiin asiakkaan tarpeisiin pyrit vastaamaan palvelullasi?
Päätavoite työssäni on tarjota asiakkaille tietoa ja keinoja, joiden avulla he voisivat vähentää stressiä ja voida paremmin. Omat kokemukset, oivallukset ja koulutukset ovat luoneet työkalupakin, josta haluan ammentaa myös muille. Tällä hetkellä jaan tätä tietoa kurssien muodossa. Olen kehittänyt mm. kuuden viikon mittaisen Jännittäjäkurssin, niin perinteisenä kurssina kuin verkkokurssina. Ohjaan myös TRE-kursseja sekä Keho & Mieli-kursseja, joissa TRE ja Mindfulness yhdistyvät, sekä lyhyempiä ja pidempiä kursseja yrityksille ja yhdistyksille.
Haluan erityisesti tuoda esiin sen, miten tärkeä rooli kehollamme on mielen hyvinvointiin. Kehossamme kannamme koko elämäämme, käsittelemättömiä tunteita ja jopa traumaattisia kokemuksia. Emme aina osaa yhdistää näitä kokemuksia tuntemaamme ahdistukseen ja mielen ja kehon oireiluun. Tämä voi johtaa itsensä syyllistämiseen ja moni alkaakin epäillä omaa mielenterveyttään. Kursseillani mielen hyvinvointia lähestytään kehon kautta ja siksi TRE-harjoitus on niissä tärkeässä osassa. Mindfulness antaa puolestaan työkalut tunteiden kohtaamiseen ja säätelyyn. Kehossamme on jo kaikki viisaus, jonka avulla voimme eheytyä ja voida paremmin.
Mikä sai sinut innostumaan alasta jolla teet nyt töitä? Haaveilitko alaan liittyvistä asioista jo lapsena vai löytyikö se vasta aikuisiällä?
Tarve tutustua mielen- ja kehon hyvinvointia edistäviin menetelmiin lähti ensin omista tarpeista. Kun olin kouluttautunut ohjaajaksi täytyi etsiä väylä, jota pitkin lähteä tätä tietoa jakamaan. Mieleni alkoi pursuta ideoita erilaisista kursseista ja oma toiminimi tuntui olevan paras keino lähteä niitä toteuttamaan. Tiesin, että yritysideani toteutus veisi paljon aikaa, joten päätin ottaa hypyn tuntemattomaan, irtisanouduin päivätyöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi.
Minulla oli niin valtava palo tehdä tätä työtä, etten antanut hirveästi huomiota epäileville ajatuksille. Pohdin, kumpaako katuisin enemmän. Sitä, että irtisanoudun työstäni ja lähden edes kokeilemaan kantaisiko haaveeni vai sitä, etten edes yrittäisi. Ja minähän olen sitä tyyppiä, joka katuu enemmän tekemättömiä asioita. Myös TRE- ja Mindfulness-harjoitteiden kautta elämääni on löytynyt uudenlaista luottamusta. Jos jokin idea ei kanna, aina voi muuttaa suuntaa.
Itse yrittäjyys ei ollut koskaan aiemmin juuri käynyt mielessäni. Vuonna 2016 ollessani kymmenen päivän hiljaisuuden retriitissä Meksikossa aloin saada aivan uudenlaisia ajatuksia. Jo ennen retriittiin menoa olin pyytänyt mielessäni elämääni jonkinlaista uutta suuntaa. Joskus vastaukset, joita emme edes osaisi odottaa, nousevat hiljaisuudesta. Itse yrittäjyys ei kuitenkaan ollut se itseisarvo, vaan oikeastaan ainoa keino luoda itselleni työ, jota halusin tehdä. Olen kuitenkin sen verran ihastunut yrittäjyyteen liittyvään luovuuteen ja vapauteen, etten ihan pian haluaisi palata “kahdeksasta neljään” työntekijäksi.
Onko työ jota teet kutsumustyötäsi? Mistä erotit sen kutsumukseksesi?
Asiakastyö ja auttamistyö on aina ollut kutsumukseni. En viihtyisi työssä, jossa en voisi olla hyödyksi toiselle ihmiselle. Tiedän, että se on kutsumukseni, koska se on niin palkitsevaa. Toiselle hyvän tekeminen tuo hyvän mielen myös itselle. Ja asiakkailtani opin aina paljon uutta. Tiedonjako on vastavuoroista.
Mikä on työssäsi parasta?
Parasta työssäni on se, että saan jakaa asioita, jotka pohjautuvat tutkitun tiedon lisäksi omiin kokemuksiini. Silloin voin seisoa täysin sanojeni takana. Parasta on myös asiakkailta saatu positiivinen palaute. Siitä tulee tunne, että on tehnyt jotain oikein ja voinut olla avuksi. Itse yrittäjyydessä parasta on oman ajankäytön hallinta, työmäärän sovittaminen itselle sopivaksi ja omien ideoiden ja luovuuden muuttaminen työvälineiksi.
Mikä haastavinta?
Haastavinta välillä on yksin tekeminen. Yhden hengen yrityksessä ei voi kysyä toista mielipidettä tai jakaa iloja ja huolia. Yrittäjyyden myötä on tarvinnut opetella myös paljon uusia taitoja esim. kirjanpitoa, markkinointia ja tietoteknisiä taitoja. Nämä ovat tuottaneet monesti harmaita hiuksia, kun itse mieluusti keskittyisin vain asiakastyöhön.
Kannustettiinko sinua yrittäjyyteen lähipiirissä vai koitko vastustusta?
Olin yllättynyt, miten myönteisesti perheeni, puolisoni ja ystäväni suhtautuivat yrittäjäksi ryhtymiseen. Harva kauhisteli sitä, että miten uskallan jättää päivätyöni. Useammin sain kuulla ihailua rohkeudesta seurata omia unelmiani. Moni myös kertoi omista samankaltaisista haaveistaan.
Mistä sait rohkeuden tehdä täysin omanlaistasi juttua ja toteuttaa itseäsi uudella tavalla? Mistä sait/saat eniten tukea ja apua toteuttaa unelmiasi?
Olen itsekin ihmetellyt, mistä sain rohkeuden hypätä täysin tuntemattomaan ja alkaa kehittää omannäköistä työpaikkaa. Ehkä se vain kumpusi tarpeesta tuoda ihmisten tietoon näitä hyväksi havaittuja menetelmiä. Halu tehdä oli suurempi kuin pelko. Ja vielä kun ympäristö oli kannustava, oli muutokseen helpompi ryhtyä. Ajattelin myös, että mitään kovin pahaa ei voi tapahtua, vaikka ideani ei kantaisikaan. Aina voi tarvittaessa muuttaa suuntaa.
Oletko onnistunut luomaan unelmatyösi?
Aina kun ohjaan kursseja ja jaan ajatuksia asiakkaitteni kanssa, koen olevani unelmatyössäni. Se on niin mukavaa ja antoisaa, ettei edes tunnu työltä. On tärkeää, että saa työskennellä itselle tärkeiden asioiden parissa.
Minkälaisia haaveita ja tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle?
Toivon, että voisin jatkaa yrittäjänä vielä pitkään. Nyt elän pikkuvauva-arkea eikä uuden kehittämiselle ole juuri aikaa. Puolisoni on kotoisin Perusta, ja ehkä ensi vuoden vietämme pääasiassa siellä. Onneksi yrittäjyys mahdollistaa erilaiset elämäntilanteet ja myös työskentelyn mahdollisesti etänä. Toivoisin, että myöhemmin voisin kehittää lisää palveluja myös verkkokursseina.
Missä erityisesti olet onnistunut? Kun katsot taaksepäin tekisitkö jotain toisin alussa?
Olen mielestäni onnistunut luomaan kursseillani ja asiakaskohtaamisissa lämpimän ja turvallisen ilmapiirin. En koe olevani “opettaja” vaan enemmänkin tiedon ja kokemusten jakaja. Haluan olla helposti lähestyttävä.
Jos katson taaksepäin yrittäjän taivaltani, en usko, että tekisin mitään toisin. Lähdin niin sanotusti täysillä liikkeelle ja onnistuin luomaan palveluja, joille oli tarvetta. On myös ihana nähdä kursseilla ihmisiä, jotka tulevat aikaisempien asiakkaiden suosittelemina.
Minkälaisen tsemppiviestin tahtoisit lähettää omia unelmiaan kohti kurkottelevalle henkilölle, joka miettii oman unelmatyönsä aloittamista?
Haluaisin sanoa, että kaikkien ei tarvitse elää samalla tavalla. Yhteiskunta ja ympäristö luovat odotuksia, mutta vastaako ne odotukset omannäköistä elämää? Moni yrittäjäksi haluava miettii, miten pärjää alkuun pienemmillä tuloilla. Tähän sanon aina, että kaikkea ei voi saada – ainakaan kerralla. Pitää miettiä, mikä on itselle tärkeintä. Jos haluaa aloittaa oman unelmatyön tekemisen ja selvitä alkuun pienellä rahalla, on toki hyvä, ettei niskassa olisi isoa lainataakkaa autosta ja asunnosta.
Monesti olemme kiinni oravanpyörässä vain kattaaksemme kulumme. Ihminen pärjää kuitenkin melko vähällä, kun tekee erilaisia valintoja. Myös yhteiskunta tukee aloittavaa yrittäjää esim. starttirahalla ja asumistuella. Lopulta kyse on vain valinnoista ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen.
On myös hyvä tiedostaa, että kaikille ei vain sovi kahdeksan tunnin työpäivät. Monelle se on liian kuluttavaa, etenkin jos on työssä, jossa ei viihdy. Nykyään moni on väsynyt työtaakkansa alle. Pahimmillaan työstressi vie terveyden. Siksi on hyvä kuulostella itseään ja miettiä, millainen elämäntapa tukisi parhaiten omaa hyvinvointia. Millainen elämä jättäisi enemmän aikaa levolle, perheelle ja vapaa-ajalle?
Tiia Knuutinen ohjaa työkseen ihmisiä purkamaan jännityksiä ja stressiä. Hän järjestää valmennuksia yksilöille ja ryhmille kasvotusten sekä verkon välityksellä. Hän on kehittänyt myös verkkokurssin jännittäjille. Lue lisää Hellä Mieli-palveluista ja syksyn 2018 kursseista www.hellamieli.fi
Niin kauan kun on voimia jäljellä voi itseään venyttää vähän enempään mitä jaksaisi. Sitten kun voimat loppuvat ja varatankkikin on käytetty niin koneisto väistämättä hyytyy. Näin kävi minulle viime syksynä. Niin pelottava kokemus kuin loppuun palaminen olikin, se oli samalla myös yksi elämäni parhaita juttuja. Kaikki ne vahingolliset itseäni riistävät uskomukset oli helppo jättää tuon jälkeen matkasta, koska yhtäkkiä oli pakko alkaa opettelemaan toisenlainen tapa olla ja elää. Tuo rennompi ja itseäni arvostavampi tapa on tullut jäädäkseen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen, koska se tuntuu elämältä josta aidosti nautin.
Mikähän siinä on että marraskuu tuntuu tänä vuonna pitävän synkissä näpeissään jotenkin tiiviimmin kuin aiemmin. Ihan kuin olisi jotenkin pimeämpää kuin aiemmin näihin aikoihin ja pimeys olisi syvempää ja .kaiken kattavampaa. Väsyttää ja koneisto käy hitaalla. Moottori hyytyy päivisin nopeammin, eikä energiaa oikein riitä kuin välttämättömimpään. Priorisointitaidot onkin taas käytössä. Kun energiaa on rajallisesti se on hyvä suunnata aidosti merkityksellisiin asioihin. Läsnäolo yksinkertaisten perusasioiden äärellä tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä ja antoisammalta. Kaiken edelle onkin mennyt nyt erityisesti lepo, perheen hyvinvointi ja hyvä ruoka.
Kun voimat loppuvat oikeasti se on pelottava kokemus. Ensimmäiset hälytysmerkit uupumuksesta tulevat jo kauan ennen totaalista loppuun palamista mutta niitä voi olla vaikea tunnistaa, koska kaikkeen tottuu. On tyypillistä että varoitusmerkit ohitetaan ja jatketaan elämää samalla kaavalla ”hälytysmerkeistä” huolimatta. Väsymys ja stressaantunut olo koetaan vain lieveilmiönä joka on helppo sivuuttaa. Kun tietyt oireet sivuuttaa tarpeeksi pitkään jossain vaiheessa tie tulee vastaan ja sivuuttamienn ei enää onnistu. Kun oma keho ja mieli alkaa reistailla on syytä pysähtyä. Mikään ei lopulta ole niin tärkeää kuin oma terveys ja toivon että moni herää ennenkuin on myöhäsitä. Vakava burn out voi viedä toimintakyvyn pahimmillaan loppuiäksi. Listaan kirjoituksessani 10 oiretta joista näin jälkikäteen huomaan olleeni uupumuksen partaalla jo pitkän ajan.
Niin kuin sanotaan, asioita joita ei ole itse kokenut ei voi todella ymmärtää. Tässä hetkessä uupumus ja burn out on monelle enemmän kuin teoriassa mahdollinen tapahtuma, ne on konkretisoituneet syvimmällä tasolla. Voimat ovat loppuneet ja kun puhutaan todellisesta uupumuksesta sieltä ei nousta yhdessä yössä lepäämällä, ei ehkä edes viikossa. Kuukaudenkaan sairasloma ei välttämättä auta toipumaan loppuun palamisesta vaan parantumiseen tarvitaan paitsi aikaa myös usein täydellinen elämäntavan ja asenteen muutos. Uupumus kertoo mielestäni siitä että jokin omassa elämässä on mennyt pidempään yli omien voimavarojen, oma elämäntyyli ja työtapa on ajanut ihmisen loppuun. Silloin ei mielestäni ole enää realistista ajatella palaavansa samaan vanhaan muuttamatta siinä mitään, tai lopputulos on pian taas sama. Ehkä jopa vielä pahempi loppuun palaminen.
Teetkö asioita pelosta vai rakkaudesta? Mikä määrittelee elämääsi? Pelko vai oma todellinen tahtosi? Usein puhutaan, että älä jätä pelon takia asioita tekemättä mutta harvoin puhutaan siitä näkökulmasta, että pelon vuoksi itseasiassa teemme monia asioita elämässämme. Mitä jos et tekisikään asioita enää pelon määrittelemänä vaan omasta halustasi? Kuvittele jos todellisuutesi perustuisi pelon sijasta itseäsi kunnioittaviin rakkaudellisiin valintoihin, miltä se silloin näyttäisi?
Moni käy pelon takia työssä josta ei nauti, tapaa ihmisiä velvollisuudesta ja pelosta. Suorittaa ystävyyttä ettei menettäisi ystäviään, lähtee paikkoihin ja tilaisuuksiin joissa ei viihdy. ”Mutta jos en mene voin menettää jotain? Mitä minusta ajatellaan jos en mene? Kukaan ei tule kotoa noutamaan…” Pelko ohjaa tekemisiämme useammin ehkä sittenkin kuin tekemättä jättämisiämme. Pelon takia ihminen toimii itseään vastaan. Pelko on hyvä bisnes, mutta kuka siitä lopulta hyötyy, että elät elämääsi pelon sanelemana? Voisiko pelon ohjauksesta irtautuminen tuoda enemmän hyvinvointia elämään?