Teemme pieniä päätöksiä päivittäin joko tietoisesti tai tiedostamattamme. Usein päätöksemme ovat lyhytnäköisiä käytännön ratkaisuja. Moni kuitenkin kaipaa suurempiakin muutoksia elämäänsä ja kokee tyytymättömyyttä tiettyihin elämänosa- alueisiin. Tyytymättömyys on usein merkki sitä, että meillä on kasvunvaraa. Voisimme ilmentää itsestämme enemmän mutta nykyiset puitteet eivät jotenkin mahdollista sitä.
Tietoisuus
Ihmisestä jää energia siihen paikkaan jossa hän on ollut. Kuin eläimet jotka jättävät hajujälkiä myös ihmisestä jää energeettinen jälki, jonka herkimmät voi aistia. Herkimmillä aisteilla varustetut pystyvät todella aistimaan jälkeen jääneen energian. Yleensä ne jotka eivät pysty aistimaan näitä jälkiä pitävät tälläistä mahdollisuutta melko hulluna.
Kun tyytymättömyyden tunne ja turhautuminen alkaa olla vallitseva olotila niin silloin oman kokemukseni mukaan ainoa mikä auttaa selkeyttämään tilannetta on rehellisyys. On tultava todeksi itselleen ja kysyttävä mitä nuo olotilat haluavat ihan todella kertoa itselle. Mistä ne kumpuavat.
Maailma tarvitsee meidän rohkeuttamme mutta rohkeus ei synny tyhjästä. Ollaksemme rohkeita meillä tarvitsee olla myös turvaa. Joskus tuo turva syntyy paradoksaalisesti silloin kun ei ole mitään menetettävää, vain voitettavaa. Laitamme itsemme likoon kun ei ole muita vaihtoehtoja. Jos meille jää vaihtoehdoksi valita pelko, useimmat valitsevat sen.
Kesän alussa sain kokea Piritta Tanttarin ohjaaman kvanttihypnoosin. Sain hypnoosissa monia tärkeitä vastauksia jotka ovat auttaneet minua sen jälkeen ihan konkreettisestikin elämässäni, mutta ennen kaikkea hypnoosin alku ennen varsinaisia kysymyksiä oli erittäin silmiä avaava ja herättävä kokemus. Kerron ennen kaikkea siitä tässä tekstissä.
En ole juuri kuulunut siihen ihmistyyppiin joka syö tunteisiin. Pikemminkin päinvastoin, minulla on mennyt ruokahalu vaikeiden tunteiden aikana. Syöminen ei ole ollut intohimoni. Syön silloin kun on nälkä. Moni ihmettelee hoikkuuttani ja ehkä siinä on siihen syy.
Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota parina kertana sihen kun on tehnyt mieli alkaa syödä ”oloihin.” Ensimmäinen oli se kun muutimme ex-mieheni kanssa asumuseroon. Lapseni oli silloin kaksi vuotias. Hän kävi isänsä luona joskus yökylässä ja oli korkeintaan kaksi päivää poissa. Mutta hänen lähdön jälkeen minut valtasi tyhjiömäinen olo. Olo oli ontto, tyhjä. Aloin hapuilemaan kaapista makeaa suuhuni. Minulla ei useinkaan ole mitään makeaa kaapissa, koska en juurikaan sellaisia syö. Mutta söin vaikka kaurapuurolla itseni ähkyyn jos se oli ainoa makea mitä löytyi. Opin ennakoimaan tuota tarvetta ja ostinkin keksejä ym valmiiksi kaappiin. Söin tyhjään tunteeseen kun pieni poikani oli poissa.
On tervettä, että eri-ikäiset lapsiosat meissä ovat tasapainoisesti läsnä ja olemme ajoittain selkeästikin tietoisia niistä. Kaikki kokemuksemme ja ikäkautemme ovat sisäisen maailmamme aikajanalla. Jokainen ikäkausi jää meihin ja niissä kokemamme tukahdutetut tunteet oireilevat aikuisuudessa. Kohdattu sisäinen lapsi integroituu osaksi aikuisen persoonaa tasapainoisesti.
Jokainen ikäkausi jonka olemme eläneet on minuutemme aikajanalla.
Sisäisiä lapsia on sisällämme se yksi joka joskus olimme mutta tällä yhdellä lapsella on monia ikäkausia. Se saattaakin tuntua siltä kuin lapsia olisi joskus monia kun tunnistamme kipuja ja epätasapainoa eri ikäkausien kokemuksista. Meidät saatettiin torjua pahasti kun olimme teini tai taapero. Nuo tarpeet ovat jääneet vajaiksi ja ne huhuilevat meille niin kauan kuin aikuisuus meissä vastaa niihin.
Toistuuko tietty kärsimystä aiheuttava kaava ihmissuhteissasi tai muulla elämän osa-alueella? Tuntuuko, että sinulla on jokin kirous joka vetää puoleensa näitä tiettyjä hankalia tilanteita eikä sinulla ole niihin valtaa? Tai onko sinulla vaikeuksia ottaa rakkautta vastaan elämässäsi? Oletko tavannut hyviä ihmisiä mutta et osaa ottaa vastaan sitä mitä heillä on antaa? Tälläisessä tapauksessa varjominäsi saattaa olla ohjaksissa.
Varjo on ollut suojelija jonka tarvitsimme joskus. Mutta nyt tuon suojelijan voimat pitää meitä pimeydessä. Kun tulemme tietoiseksi oman varjomme toiminnasta voimme vapautua siitä.
Oletko koskaan kokenut miten ventovieras ihminen suhtautuu sinuun ensi kohtaamisella kuin vanhaan ystävään? Lempeän rakastavaa elämäniloa ja naurua sanoissaan hän on aidosti kiinnostunut sinun kokemuksestasi ja tarinastasi. Minä olen ja sellainen kohtaaminen jättää syvän positiivisen jäljen. Näin alkoi minun haastatteluni Ukko Kärkkäisen kanssa.
Kaupallinen blogiyhteistyö: Suomen Energiahoitajat Oy
Itselläni on kokemusta valtavasti niin erilaisista energia- ja muista vaihtoehtohoidoista kuin keskusteluterapioistakin, jotka ovat olleet suureksi avukseni traumasta toipumisen tiellä. Olen kuitenkin tullut viime vuosina tarkemmaksi siitä mihin ja kenelle lähden hoitoon.