Sille on syynsä miksi kaikenlaisen hidastamisen, downshiftaamisen, minimalismismin ja konmarittamisen suosio on kasvussa. Työuupumusta kokeneiden määrä on lisääntyneet epidemian lailla ja ”informaatioähky” on tullut sanastomme vakikäyttöön. Maailmassa on liikaa kaikkea ja ihmisen kapasiteetti käsitellä asioita on kuitenkin edelleen rajallinen. Moni kokee jopa huonommuuden tunnetta kun ei pysty vastaamaan niihin paineisiin joita nykymaailma tuo meille, mutta aivan turhaan. Mielestäni meidän ei kuulukaan pystyä siihen.

Jos lähdemme tavoittelemaan mahdotonta, jossain kohtaa uupumus iskee muodossa tai toisessa väistämättä. Surullisinta tässä on se, että oma elämämme ja läheisemme kärsii siitä. Vaikka ratkaisut oravanpyörästä pois ovat yksinkertaisia niiden opetteleminen ei ole aina niin helppoa. Moni onkin kärsinyt työuupumuksia useamman peräkkäin. Vanhat toimintamallit ovat tiukassa, itseä ei ole aina helppoa oppia kuuntelemaan.

On opittava vetämään rajoja ja laittamaan itsensä etusijalle. Kaikki se voi tuntua vaikealta. Kun alkaa tehdä valintoja enemmän itseään kuunnellen voi päätään alkaa nostaa silloin helposti syyllisyys, huono omatunto, arvottomuus ja moni muu peikko jotka on olleet pinnan alla lymyämässä. Lähdemme helposti suorittamaan työtä, ihmissuhteita ja harrastuksia aivan vääristä lähtökohdista. Jos emme toimi itseämme kuunnellen, meillä ei voi olla aidosti hyvä olo. Elämme koko ajan oman hyvinvointimme äärirajoilla.

Voi olla myös tosi vaikea katkaista sitä imua mihin maailma meitä vetää. Kun informaatio kulkee langattomasti ja sitä puskee joka paikasta  täytyisi senkin suhteen oppia olemaan valikoivampi. Mielestäni ihmistä ei ole tarkoitettu käsittelemään jatkuvasti niin paljon informaatiota kuin minkälaisia paineita tämä maailma meille ssen suhteen asettaa. Itse ajattelen, että minun ei tarvitse tietää maailmanmenosta kaikkea ja jos se tekee minusta sivistymättömän, olkoon niin. Pidän mielenrauhaani tärkeämpänä kuin monia uutisia.

Jos katsotaan taaksepäin historiaa niin siitä ei ole kovinkaan kauaa kun vielä tuijottelimme nuotiota tosi-tv:n sijaan. Ja vielä omassa lapsuudessani oli vain kolme tv-kanavaa, lankapuhelimet eikä internettiä ollenkaan.

En tiedä kuinka nopeasti aivomme voivat kehittyä vastaamaan nykypäivän tarpeita vai onko se mahdollistakaan, mutta sen ainakin itsestäni tiedän, että olen edelleen lähempänä metsästäjä-keräilijää kuin robottia. Tämän tosiasian hyväksyminen ja sen hyväksynnän kanssa elämänmuutosten tekeminen luonnollisempaan suuntaan on tehnyt minusta aivan valtavasti parempivointisen ihmisen. Nykyisin koen, että minulla on lähestulkoon aina hyvä fiilis ja energiaa niille asioille jotka ovat oman prioriteettilistani kärkipäässä. Kontrasti on valtava koska vasta viime syksynä olin niin uupunut, että olisin voinut mennä hetkeksi osastolle lepäämään.

Mitä oman tärkeimpien asioiden listallani sitten nykyään on? Siellä on vain muutama asia joihin keskityn.

– Perhe ja lemmikit
– Kirjoittaminen ja muu työni
– Liikunta
– Lepo

Olen huomannut, että kun keskityn harvoihin asioihin pystyn tekemään ne hyvin ja ilman liiallista stressiä. Jos yritän huitoa sataan suuntaan, kuten minulla ennen oli tapana, lähes kaikki asiat oli puolitiessä.

Listassani ei tällä hetkellä ole edes ystävyyssuhteita. Olen ajatellut, että jos tahdon hoitaa tietyt asiat kunnolla en voi yrittää revetä joka paikkaan. Tottakai edelleen arvostan ja rakastan ystäviäni, mutta en ole vielä uupumukseni jälkeen oppinut ottamaan ystävilleni  aikaa luonnollisesti.

Nykyinen tilanteeni eroaa valtavasti entisestä.  Muutama vuosi sitten näin kasvotusten ja puhuin puhelimessa joskus kymmenien kavereiden ja ystävien kanssa päivittäin.  Muistelin myös, että vuosia sitten puhelimessani oli 250 eri ihmisen puhelinnumeroa joiden kanssa tuli soiteltua enemmän tai vähemmän. Toista on nyt. Kun katson numeroluetteloani, sieltä löytyy ehkä 10 ihmistä joille soittelen hyvin harvoin ja 3 joille soittelen useammin ja näistä kaksi on oma äitini ja mies.

Elämäni keskittyy paljon enemmän nykyhetkessä elämiseen eikä puhelimessa tule puhuttua lainkaan niin paljon kuin ennen. Entinen minä olisi pitänyt tätä tilannetta katastrofaalisena, jopa menetettynä. Olisin varmasti ennen kokenut vastaavassa tilanteessa itseni jollainlailla epäonnistuneeksi. Nykyinen minä kokee tilanteessa mielenrauhaa. Koen, että elämäni on tasapainossa, eikä omanarvontuntoni riipu enää nykyään muista ihmisistä. Olen löytänyt itsenäisyyden ja terveen vastuun omasta elämästäni ja olen sinut tilanteeni kanssa.

Olen varsinkin uupumuksen jälkeen, viimeisen vuoden aikana tehnyt radikaalin päätöksen elää juuri minun näköistä ja oloista elämää. Sellaista elämää johon käy kutsu sisimmästä, ei ulkoisten paineiden tai minkään muunkaan ulkoisen kriteerin vuoksi. En suorita mitään, vaan harjoittelen koko ajan rennompaa elämäntyyliä tietoisesti. Löydän siihen keskittymällä koko ajan luonnollisemman tavan elää ja olla.

Yksi haaste minulla vielä on: käytän edelleen aivan liikaa somea. Etsin siihen juuri parhaillaan tasapainoa. Sen löytäminen on vaikeaa, koska minulla on selvästi addiktio mutta myös työni on somessa. En  halua  lopettaa somen käyttöä kokonaan, vaikka joskus olenkin elänyt ilman tietokonetta ja puhelinta. Nykyään en koe sen kuitenkaan olevan itselleni päämäärä vaan hakusessa on terve suhde ajankäyttöön somen suhteen.

Tässäkin olen kunnellut itseä. Minulle ei tule hyvä olo liiallisesta somettamisesta ja siitä, että olen jatkuvasti saatavilla. Uskon, että tämä on yksi suuri rasitustekijä monelle muullekin. Pyysin syntymäpäivälahjaksi vanhanmallista puhelinta jossa ei ole internetiä ja olen päättänyt ottaa sen käyttöön osittain.

Haluan lisätä niitä asioita joista hyvinvointini lisääntyy. Terveen elämän resepti koostuu niihin asioihin perustuvista valinnoista. Hyvä olo minulle tulee  läsnäolosta ihmisten, luonnon ja eläinten kanssa, lukemisesta, luonnossa samoilusta. Läheisyydestä. Kiteytettynä voisi sanoa, että läsnäolo, kiireettömyys ja luonto ovat avainasemassa.

Nykyinen asuinpaikkani tukee näitä arvoja ihanasti. Saan käydä joka päivä kotipihalta metsässä ja järvenrannalla. Nautin tästä suunnattomasti ja tälläinen on suurinta luxusta jota olen saavuttanut tähän asti. Omien arvojeni mukainen elämä on mahdollistanut minun kokea itseni menestyneeksi. Onnellisuuteni perustuu kasvavaan mielenrauhaan.

Olen onnellinen siitä, että elämäni on mennyt oikeille raiteille ja suorittava asenne asioiden suhteen on tippumassa kokonaan pois. Oman näköiseen elämään kasvu on vaatinut paljon omien uskomusten ja pelkojen työstämistä. Se on ollut ajoittain rankkaa mutta se on ollut vaivansa arvoista. Kaikki se kova henkinen työ  palkitaan joka päivä syvenevällä mielenrauhalla. Ulkoiset asiat meiltä voidaan viedä pois, mutta arvojen mukaiseen elämään perustuvaa mielenrauhaa ei. Se on oma palkintoni elämän yksinkertaistamisesta.