Tänä aamuna heräsin hieman epämukavaan oloon. En  saanut heti otetta mistä tarkalleen on kyse. Kävin saunassa ensimmäistä kertaa omalla saunavuorollani uudessa kodissani ja yhtäkkiä otsikon mukainen lause tuli päähäni. Epävarmuuden sietäminen kuuluu kasvuun. Aamusta asti vaivannut olotilani kirkastui epävarmuudeksi. Epämiellyttävä oloni on epävarmuutta.  Se liittyy kasvuun ja muutokseen. Lähitulevassa on tulossa lisää isoja muutoksia ja jo nyt elämässäni ja lähipiirissäni on tapahtunut isoja asioita. Muutos tuo tullessaan aina jossain määrin epämukavaa oloa.

Kun elämä muuttuu me emme tiedä tarkalleen mitä tulee tapahtumaan.  Voimme aina tehdä suunnitelmia mutta emme koskaan voi hallita elämää. Se menee oma reittejään ja siihen on vain sopeuduttava. Elämässä on aina epävarmuuskertoimia vaikka olisimmekin onnistuneet luomaan elämän joka tuntuu ”tutulta ja turvalliselta” saati silloin kun muutosenergiat on konkreettisia.

Elämässäni on tapahtunut yleisesti paljon isoja muutoksia. Välillä tuntuu kuin olisin elänyt monta erilaista elämää tässä yhdessä. Eli vaikka en heti saanutkaan kiinni epävarmasta olotilastani niin se on oikeasti hyvin tuttu tunne minulle. Mitä enemmän olen mennyt kohti niitä sisäisiä tiesulkuja jotka ennen määrittelivät elämääni, mitä enemmän olen noita blokkeja purkanut ja mennyt sinne minne on ehkä aikaisemmin pelottanut mennä tai tehnyt sellaisia asioita mitä ei aikaisemmin kokenut  itselleen  mahdolliseksi, sitä enemmän olen joutunut kokemaan epävarmuutta.

Joskus muutoksen kokeminen  on tuntunut  siltä kuin satoja perhosia lentelisi vatsassa. Joskus jännitys tuntuu erilaiselta. Se voi olla erikoinen sekoitus innostusta, paniikkia, pelkoa, huolta ja toivoa. Epävarmuuden tunteminen on muuttanut muotoaan kuitenkin radikaalisti enkä siksi enää tunnistanut sitä niin helposti. Jos se ennen oli jopa tuskallisen tuntuinen, välillä ihan fyysistä pahoinvointia aiheuttava tunne, niin nyt se tuntuu lievänä epämukavuutena. Paljon on menty eteenpäin häpeän möykyistä ja  lamauttavista peloista viime vuosina. Kaikessa voi kehittyä ja ehkäpä olenkin kehittynyt hyväksymään ja sietämään näitä epävarmuuden tunteita entistä enemmän. Jokainen henkisen esteen ylitys on kuitenkin vaatinut oman päätökseni taakseen. Päätöksen siitä että menen eteenpäin kohti tuntematonta ja opin matkalla miten se tapahtuu.

Lähestulkoon jokaisen blogikirjoituksen kirjoittaminen ja itseni likoon laittamisen takana on aina hiukan epävarmuuden sietämistä. Jokainen joka elää uutta oppien joutuu sietämään epävarmuutta matkalla. Ulospäin asiat saattavat vaikuttaa helpolta mutta tuskin ne sitä kenellekään ovat pelkästään. Muutos sisältää aina valtavasti tunteiden käsittelyä ja rehellisyyttä itselleen. Lisäksi muutosten kokeminen on psyykelle varmaan lähes aina jonkinlaista stressiä aiheuttava kokemus juuri sen hallitsemattomuuden takia.

Tälläisenä päivänä kun epävarmuus tuntuu kehossa asti sitä on hyvä tutkailla ja kuunnella. Ei niin että pitkään aikaan olisin enää kuunnellut sitä mitä se käskee tekemään, koska usein se puhuu vain pelosta käsin. Haukkuu törpöksi, kyseenalaistaa omat tekemiset ja pyytää pysymään tutussa ja turvallisessa. Vaan niin, että tiedostan olevani tässä hetkessä tämänlaisena, näiden epävarmuuksien kanssa elämässäni kokemassa tätä ainutkertaista hetkeä.

Tiedostaen että kun uudesta on vain aavistus niin reagoin siihen kehollani ja tunteillani. Jokin syvempi vaisto minussa pyytää kiinnittämään tunteisiini ja itseeni huomiota sitä kautta juuri nyt. Ja kun nyt suhtaudun epävarmuuksiini lempeästi ymmärtäen, se tulee olemaan vahvuuteni myös tulevassa.  Pystyn ymmärtämään toisen kasvuprosessia paremmin, olemaan tukena vastaavassa tilanteessa oleville ja saan itse rakennettua tukevammat jalansijat tässä hetkessä itsemyötätunnon avulla. Voin kuunnella epävarmuuteni aiheuttamia negatiivisia purkauksia suhtautuen niihin lempeydellä.

Kun menen eteenpäin en ehkä myöhemmin muista enää tätä minuutta, näitä pelkoja, tätä, tässä kohdassa olevaa itseäni. Tätä tarkoittaa minulle, että jokainen hetki on lahja ja nauttimisen arvoinen huolimatta siitä mitä se sisältää. Jokainen tunne on viesti ja mahdollisuus itselle syventää suhdetta itseensä myötätuntoisesti. Mitä enemmän pystyn olemaan muutoksessa myötätuntoinen nyt, sen vahvemmin pystyn olemaan sitä myös tulevaisuuteni onnistumisissa ja haasteissa.  Kun kiinnitän huomioni tässä hetkessä kaikkeen siihen mistä olen juuri nyt kiitollinen, epävarmuuteni saa tukevan pilarin johon nojata.

Muutoksessakin kun on yksi asia sataprosenttisen varmaa. Se että niin kauan kuin olen elossa olen sitä tässä päässä ja näissä nahoissa. Senpä takia tärkeintä matkan varrella on olla sitä itsensä hyväksyen tai sitä ainakin enemmän ja enemmän oppien.

Epävarmuuden sietäminen on varmasti yksi määrittelevä asia kaikkien ihmisten kasvutarinoissa. Ilman riskejä muutosta ei voi tapahtua. Kun haluaa kasvaa ja kehittyä hyväksi purjehtijaksi  on lähdettävä rannasta, nostettava purjeet ja opittava purjehtimaan säätilojen vaihtelussa. Muuttuvia tekijöitä ei voi kasvutarinasta poistaa, siksi epävarmuutta on hyvä oppia sietämään muuten saattaa jäädä veneineen vain satamaan.