Home Uncategorized Harjoitus joka muutti elämäni

Harjoitus joka muutti elämäni

by miaumai

Otsikko lupaa paljon, mutta voin seisoa sen takana. Kerron teille harjoituksesta jonka avulla elämäni muuttui. Harjoitus on hyvin yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen ei sitä välttämättä ole kaikille. Ei ainakaan itselleni ollut. Tein tämän harjoituksen vuonna 2011 ja sen jälkeen elämäni muuttui monella tavalla. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, ja tavallaan tapahtui. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy kokea itse.

Olen kokenut elämäni aikani paljon erilaisia asioita, matkustellut ympäriinsä, opiskellut eri paikoissa, tehnyt erilaisia töitä, ystävystynyt moniin ihmisiin jne jne mutta mikään näistä ei ole ollut niin syvällä tasolla mullistuttava, rikastuttava ja onnellistuttavaa lopulta kuin ei minkään tekeminen.

Harjoitus on siis istua paikallaan. Tunnin. Joka päivä. Harjoitukseen on hyvä sitoutua aluksi yhden viikon ajan. Maailman yksinkertaisin ja vaikein asia samaan aikaan. Istua paikallaan ja seurata hengitystään. Istua paikallaan ja vain olla. Tunnin kerrallaan. Yhden viikon ajan, joka päivä.

Tässä harjoituksessa ei siis tehdä mitään. Ja kyllä, se on ollut minulle kaikkein tehokkain harjoitus kaikista!

Voin sanoa täysin vilpittömän rehellisesti, että yksi ratkaisevimmista asioista koko elämäni kannalta oli se kun päätin istua joka päivä yhden tunnin paikallaan seitsämän päivän ajan. Tätä ennen olin meditoinut sen verran kuin se itselleni sopi. Joskus 15 tai 20 minuuttia. Olin aina ajatellut meditaation myös muunakin kuin istumisena ja hengityksen seuraamisena, ajatuksettoman tilan hakemisena.

Meditaatio voi olla myös luontokävely, tiskaamista, siivoamista, puiden lehtien katselemista, koiran kanssa lenkkeilyä, lapsen kanssa leikkimistä. Meditaatio on läsnäolon harjoittamista, mielen vallan alta murtautumista tähän hetkeen. Meditaation kautta pystyy kehittämään elämästä nauttimisen kykyä, joka tulee hetkeen pysähtymisestä.

Mutta juuri se päätös, että todella sitouduin noudattamaan tätä sääntöä, istumaan tunnin paikallani tekemättä yhtään mitään joka päivä säännöllisesti, vapautti minua suuresti.
Se oli jonkinlainen käännekohta pois mieleni vallasta, – mielettömyyteen.

Ei minkään tekeminen ja sen huolellinen harjoittelu on ollut merkittävintä mitä olen tehnyt elämässäni.

Kun pääsen kiinni mieleni takana olevaan tyhjyyteen, hiljaisuuden ja rauhan tilaan KAIKKI on….. sanoinkuvaamatonta. On vaikea selittää minkälainen on tila jossa sanat eivät merkitse, vain oleminen. Joten en edes yritä. Halusin vain jakaa sen kokemuksen kanssasi mikä on matkallani ollut merkityksellisimpiä hetkiä. Ja tuo viikko muutti minussa jotain ratkaisevasti.Kyse ei ollut siitä että tavoittelisin mielenrauhaa ja ajatuksettomuutta, kyse ei ollut minkäänmuunlaisista tavoitteiden asettamisesta tuolle viikolle kuin, että tein jotain täysin erilaista mitä olin koskaan tehnyt ja sitouduin päätökseeni. Sitouduin istumaan tunnin hiljaa paikallani kaikista maailman tekosyistä huolimatta. Jos päivä oli venynyt pitkäksi ja minua väsytti, en antanut sen estää. Tein silti sen minkä itselleni lupasin.

Voimme luoda meditaatiosta päivittäisin rutiinin joka aamu tai ilta, voimme noudattaa jotakin kavaa jolla meditoimme mutta se ei mielestäni toimi pidemmällä, se saattaa jopa olla vaikutukseltaan päinvastainen mitä sillä halutaan tavoittaa. Siitä saattaa myös tulla riippuvaiseksi. Ihminen voi alkaa kokea, ettei voi hyvin ilman meditaatiota. Tai meditoimisessa pitää olla tietyt olosuhteet. Pitää istua kynttilänvalossa hämärässä huoneessa, tai pitää olla kaunista musiikkia kun meditoimme. Tämä on mielen mukaan toimimista. Meditaation on tarkoitus, ainakin itselleni, olla kaavaa rikkova, pois totutusta vievä. Uusia kerroksia ja ulottuvuuksia turvallisuuden tunnetta luovan minä kuvan rikkova kokemus johonkin suurempaan kokemukseen.

Meditaatio kokemuksista on sikäli ehkä turha puhua, se on vain tärkeintä kokea.

Toimivimmat meditaationi ovat olleet sellaisia missä mieleni on huutanut minulle; ei tätä, ei nyt, täysin turhaa hommaa, mieletöntä ajanhaaskausta. Olen istunut hiljaa paikallani kuunnellen hiljaa huutavaa ja raivoavaa mieltäni ja istunut niin kauan kunnes mieleni on luovuttanut, suostunut sopuisasti asettumaan ja istumaan, hiljentynyt ja tyyntynyt. yhden kerran tähän meni lähes kaksi tuntia. Näin mielessäni miten nousen ja paiskaan oven kiinni perässäni. Mutta en noussut. Katsoin vain riehuvaa mieltäni ja odotin että se rauhoittuu, kuin uhmaikäinen lapsi.

​Mieleni menetti silloin minusta otteen, se ei saanut minua tekemään tahtonsa mukaan vaan olin sitä vahvempi. Tälläisinä kertoina jotain on muuttunut, jotain määrittelemätöntä uudenlaista  ja pysyvämpää on perustaa minussa on luotu.

Mitä enemmän mielesi vastustaa tätä ajatusta, sen enemmän se sitä tarvitsee.
Tämän olen oppinut  omalla kohdallani.
Ja sanontahan kuuluukin; Meditoi 20 minuuttia päivässä ja jos et ehdi, meditoi tunti. 

Picture

Ennen tämän harjoituksen toteuttamista pisimmät meditaatiohetkeni olivat kestäneet 15-20 minuuttia. Joten kun aloin istua ensimmäistä tuntia mietin, että jos tähän pystyn pystyn mihin vain.  Niin vaikealta se aloittaessani tuntui. Tunti, täysin paikallaan tuntui hullulta. Mutta niin vain aloitin ja lopulta kun kello pärähti tunnin loputtua aika tuntui lyhyeltä! Kaikkien päivien istuminen ei tuntunut yhtä helpolta kuin aloitus, mutta ensimmäisen tunnin kestäneen meditaation jälkeen tajusin ettei siinä ollut mitään vaikeata. Se oli itseasiassa paljon helpompaa kuin olin uskonut. Opin heti konkreettisesti sen, että mieleni ei todellakaan tiedä mitään. Mieleni luuli etten selviäisi, olin siis jotain enemmän mitä mieleni uskoi.

Ja juuri se oli lopulta minulle se mullistavin asia koko tuossa viikossa. Sen kautta opin, että mielipiteeni, mieltymykseni, mielihaluni tai mikään mikä määrittelee mieleni kautta minua  ei ole totuutta. Ja kuitenkin olin koko elämäni ajan antanut mieleni määritellä minua. Se kertoi minulle mikälainen olin, mistä pidin, mistä en pitänyt. Kaikki täysin turhaan. En ollutkaan se kuka mieleni minulle kertoi olevani.

Viikon ajan istumalla täysin omaa mieltäni vastaan opin, että on olemassa jotain paljon enemmän, paljon suuremmat mahdollisuudet kuin mieleni antaa ymmärtää ja tuo viikko olikin puhtaasti mieleni pistämistä siihen arvoon joka sille kuulu, syrjään suuremman hyvinvoinnin tieltä.

Meditaatiosta tuli tuon viikon jälkeen minulle helpompaa ja luonnollisempaa. Se on kulkenut nämä vuodet matkassani enemmän tai vähemmän.
Meditoimalla en ole saavuttanut kuitenkaan elämää jossa ei olisi vastoinkäymisiä, vaikeita tunteita, ikuista onnen tunnetta tai helppoja ihmissuhteita.
Sen sijaan olen päässyt lähes kokonaan eroon negatiivisista ajatuksista itseäni kohtaan, saanut mielenrauhani säilymään tilanteissa joissa se ennen ei ollut mahdollista, kokenut syvempää mielenrauhaa, pystynyt saamaan yhteyden itseeni helpommin ja aistini ovat herkistyneet. Olen esimerkiksi alkanut nähdä enneunia. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut kovin tavoiteltavaa, se oli odottamaton seuraus eikä niihin suhtautuminen ole aina ollut helppoa.

​Meditaatio ei siis ratkaise elämän ongelmia mutta auttaa luomaan paremman asenteen niitä kohtaan.

Tässä siis ohjeet harjoitukseen kaikessa yksinkertaisuudessaan.

​Istu ryhdikkäästi, voit nojata seinään tai istua tuolilla.
​Laita kello soimaan tunnin kuluttua.
Hengitä rauhallisesti ja istu paikallasi kunnes kello soi.

Toista tämä seitsemän päivän ajan.

​Otatko haasteen vastaan?
Ainakaan et menetä mitään, mutta paljon voi muuttua!!

 

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

1 comment

Tunteen kohtaaminen - Naiseuden Voima 27.6.2018 - 18:44

[…] Maijun erään kirjoituksen innoittamana tein paluun meditaatioon ja olen ottanut aikaa jokapäiväiselle pysähtymiselle ja […]

Reply

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: