Luin eilen Wayne W. Dyerin kirjasta Usko mahdollisuuksiisi tälläisen lauseen: Voit laskea omenasta montako siementä siinä on mutta et voi laskea montako omenaa on siemenessä.
Yksi pieni vaatimattoman ruskea omenansiemen joka heitetään yleensä omenan syömisen jälkeen roskiin sisältää valtavan määrän elämän potentiaalia. Kun istutat siemenen ja saat sen onnistuneesti kasvamaan puuksi, sinulle voi tulla omenasatoa tästä yhdestä siemenestä istutetusta puusta kymmeniä vuosia. Kukaan ei pysty täysin tarkkaan laskemaan montako omenaa saat näistä sadoista. Yksi pieni siemen on täynnä valtavaa runsautta.
Aliarvioimme usein niiden rikkauksien ja mahdollisuuksien määrää joita edessämme on. Ja erottelemme asiat hyviin ja huonoihin. Yleensä se mikä tuntuu pahalta on kokemuksemme mukaan huono kokemus. Ja se mikä tuntuu hyvältä, vaikka vain väliaikaisesti, koemme, että siinä on meille jotain hyvää. Yleensä tulkitsemme tämän pohjalta asiat melko väärin ja heitämme hyvän tunteen perusteella mätiäkin omenoita hyvien sekaan. Ja päinvastoin.
Luin myös menneellä viikolla lauseen: Kun toivot saavasi kakun ja maailmankaikkeus antaa sinulle kananmunia, tehosekoittimen, jauhoja ym kiroat vain miksi et saa mitä pyysit.
Minulla on kuukausia kestänyt jonkinlainen masennusjakso takana. Joka aamu herätessäni ei ole hirveästi inspiroinut herätä uuteen päivään. Jokainen päivä on tuntunut enemmän selviytymiseltä kuin lahjalta. Olen joutunut laskeutumaan tunteiden tasolle. Niitä karkuunkaan kun ei pääse. Olen tehnyt erilaisia harjoitteita mielialan kohentamiseksi mutta perusvirettä itsestäni en pidemmän päälle ole saanut muutettua.
Viime aikojen haastavat elämäntapahtumat ovat nostaneet pintaan sen mitä olen mukanani kantanut ja se on tullut näkyväksi. Kun olen saanut siihen tuntumaa mikä alakuloisen olotilani taustalla on ollut ja löytänyt siihen oikeanlaisia tapoja kohdata noita kohtia itsessäni olotilani koheni parissa päivässä. Tänään heräsin pitkästä aikaa virkeänä ja innostuneena aloittamaan tämän päivän. Jälleen tunnen sen miten minussakin on sama elämänvoima kuin tuossa omenansiemenessä ja voin todella käyttää sitä. En olisi saanut tätä helpotuksen tunnetta jos en olisi suostunut katsomaan silmästä silmään raskaita tunteitani. Pitäiskö elämää syyttää vai kiittää? Näen kaikissa vaiheissa arvon vaikka joskus aikaa voisikin nopeuttaa vaikeiden vaiheiden yli.
Usein kun koemme näitä ikäviä tunteita tai vastoinkäymisiä me alamme syyttää elämää. Niin minäkin tein tavallaan. Vaikka en varsinaisesti syyttänyt elämää niin minä kuitenkin odotin sen tarjovan minulle jotain millä olotilani muuttuisi. Jotain millä huono olo lähtisi pois. Ja kun aikani odotin niin se todella tarjosikin. Mutta ei mitään sellaista mitä toivoin. Ei mitään herkkua vaan haasteen jonka kautta pääsin katsomaan omia toimintamallejani syvälle. Jouduin kohtaamaan menneeseen jättämiä kipujani. Sain silmieni eteen jotain minkä avulla näin, että olin jättänyt jotain niin kipeää menneeseen, että sen mukana raahaaminen teki elämästäni raskasta. Olin tiedostamattani koittanut ohittaa näitä kokemuksiani.
Kun miljoonin kasvoin mua uudistetaan.
– Olet mun kaikuluotain
Luin erästä kirjaa itsensä rakastamisen taidosta. Siinä sanottiin, että saamme tilanteet eteemme niin kauan kunnes opimme rakastamaan niitä. On luontevaa lähteä etsimään helpostusta ulkopuolelta. Mutta rakkaus kasvaa vain sisäsyntyisesti. Ja jokainen tilanne voiolla lahja suurempaan itseymmärykseen jos suhtaudumme niihin kuin uniimme. Mitä tämä tilanne symboloi ja kertoo minulle?
Valveuneen mahdollisuudet ovat meille rajattomat kun vastustamisen sijaan katsomme tilanteita uteliaana ihmetellen. Uutta valmiina oppimaan. Meille annetaan hyvinkin usein kakuntekotarvikkeet ihan tarjottimella. Mutta jos emme ota niitä vastaan vaan odotamme saavamme valmiin kakun hukkaamme tilaisuuden. Näitä tilaisuuksia meille tarjoillaan kyllä usein joten mahdollsuuus herätä maailman runsauteen on aina läsnä.
Joskus meidän täytyy vain vetäytyä taaksepäin kuin jousipyssyn nuoli ennen ilmalentoaan. Otamme vauhtia syväsukelluksesta kohota korkeammalle. Ja sitä kautta näemme taas selkeämmin maailman rajattoman runsauden joka on meidän käytössämme. Mitä enemmän hereillä olemme ymmärtämään merkkejä, näkemään monpuolisemmin, sitä enemmän näemme maailman omenansiemenen kaltaisena. Täynnä runsautta ja mahdollisuuksia.
Lue myös artikkelini:
Häpeä tukahduttaa rohkeuden juuret
Ulkoisen maailman avaimet löytyy sisäisiltä tasoilta
Miten oma rakkaudenkieli syntyy?
Henkisen turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta
Vastustatko menneisyyttäsi vai oletko tehnyt siitä liittolaisesi ja kasvun katalyytin – Uhriutuminen menneisyydelle vie voimasi tästä hetkestä