Kun illuusiot itsestäsi romahtavat olet vapaa

Lapsena olemme vapaita ja puhtaita. Kasvaessamme sopeudumme useisiin valheisiin. Valheisiin jotka saattavat tuntua aluksi aivan epätodellisilta ja vääriltä. Mutta me sopeudumme. Me sopeudumme erityisesti siihen, että valheita on tärkeämpää ylläpitää kuin totuutta. Ehkä opimme, että on tärkeämpää miettiä mitä muut ovat mieltä asioistamme, kuin miltä ne itsestämme tuntuu. Että, on tärkempää pyrkiä olemaan miellyttävä ja olla herättämättä ristiriitoja kuin olla autenttinen, koska totuus tuntuu useimmista hyvin epämukavalta. Sopeutuessamme noihin toisten valheita palveleviin valheisiin me menetämme samalla yhteyden itsemme. Totuus ja yhteys itseen ovat kumppanit. Valhe ja menetetty yhteys palvelevat nekin toisiaan. Saadaksemme yhteyden takaisin itseemme meidän tulee alkaa jälleen totuudellisiksi. Ja uskaltaa rikkoa valheiden illuusiot.

Totuus on yksi eniten pelätyimpiä asioita ihmissuhteissa ja yhteikunnassamme. Niinkin suuressa mittakaavassa, että useimpien ihmisten totuus lääkitään pois sairautena. Tunteet kertovat totuuden tilastamme. Harvalla on kykyä olla läsnä epämiellyttävien tunteidemme ja niiden kertoman totuuden äärellä, siksi tunteet ovat häiriötekijä josta voi päästä nopeasti eroon esim. lääkkeellä. Kun mieli ei ole enää yhteydessä totuuteemme niin keho on. Keholliset oireet tulkitaankin sitten usein sairaudeksi ja epätoivotuiksi oireiksi. Tuskin koskaan lääkäriin mennessäsi kuulet lääkärin sanovan: ”Upeaa kehosi on viisas. Otetaan selvää mitä se haluaa kertoa. Nyt sinun tarvitsee levätä, kuunnella tunteitasi ja itseäsi siitä mitä eniten nyt kaipaat.”

Päinvastoin kuulemme hyvin usein hoputusta esimerkiksi burn outin jälkeen miten tulisi jo olla valmis työelämän pyörteisiin. Ja mitätöiviä selityksiä sille miksi kuvaamamme oireet eivät olet tarpeeksi vakavia ollaksesi poissa töistä. Onneksi toki poikkeuksiakin on!

Työn arvostus on yksi yhteiskunnan vahvimmin ylläpitämistä illuusioista. Yhteiskunta tarvitsee tällä hetkellä toimiakseen tämän valheen ylläpitämistä eniten. Röyhkeimmät kansanedustajat puhuvat uutisissa ihmisistä lukuina. Pitkäaikaistyöttömyys, masennus tai muu työelämään osallistumista estävää tilannetta pidetään valtionkassassa miinuksena. Syylistäminen toimii jonkin aikaa piiskana, mutta kun kaivo on tyhjä niin siitä ei yksinkertaisesti vain voi enää ammentaa.

Yksi suurimmista valheista joita meille syötetään on se, että meillä on arvoa vain silloin kun olemme hyödyllisiä yhteiskunnalle sen asettamin ehdoin.

Toinen meiä kahlitseva valhe on, että tuntiessamme voimakkaasti asioita olisimme jotenkin sairaita. Nykypäivänä suruunkin kun määrätään mielialalääkkeitä. Olen kuullut puolisonsa menettäneen henkilön saavan lääkemääräyksen sairaslomaa hakiessa.

Toiset lääkitsevät koko ikänsä vaikean lapsuuden tuomia tunteita pois. Jos meille olisi lapsesta asti opetettu tunteiden tuntemisen olevan lunnollista ja terveellistä ja siihen olisi kannustettu ja tuettu, tuskin kenenkään tarvitsisi kärsiä tuon nyt vallalla olevan valheen vaikutuksista.
Meille on syötetty niin paljon valheita elämämme alusta asti, että välillä totuuden kuuleminen tuntuu hullunkuriselta. Se voi aluksi sekoittaa pään. Ketä tässä enää voi uskoa?!

Kuvat: Noora Brandt

Kun me kasvamme suojelemaan yhteisiä valheita meistä kasvaa samassa ihmisiä joiden on pakko elää valheessa myös itsensä kanssa. Totuus meistä kun ei palvele valhetta ulkopuolellamme. Ja harva ihminen on niin vahva, että pystyy taistelemaan yksin suurta valhetta vastaan joka on kaikkialla.
Varsinkaan lapsena meille ei jää paljoakaan vaihtoehtoja. Me sopeudumme.

Suurin osa meistä on kuitenkin hereillä vielä teini-ikäisinä. Minulla on kaikki sympatia nykyteinien puolella. Monesti teineissä on vielä tallella terve idealismi, uudistuskyky, terävä näkökyky, totuus ja kapina. On rankkaa alkaa pakolla taipua aikuisten valheelliseen unohduksen maailmaan. Siihen mikä tappaa yhteyden sieluun.

Meillä ei ole aikuiseksi kasvamisen riittejä ja rituaaleja niinkuin alkuperäiskansojen parissa on aina ollut. Rituaalien yksi osa on vahvistaa yhteyttä itseen ja heimoon. Muistuttaa siitä kuka todella on. Vahvistaa yhteyttö henkeen ja sieluun. Meidän kulttuurissamme emme palvo yhteyttä toisiimme tai itseemme vaan kuvaa siitä millaisena suorittajana itse kunkin näemme tulevassa. Ei sillä ole useinkaan väliä onko se tavoite linjassa oman sisimmän kanssa, kunhan se auttaa pitämään yllä ja rakentamaan ulkopuoleltame syötettyä visiota. Raha, ura ja omaisuus. Siinä asiat joita me opimme palvomaan arvomme mittareina.

Kuinka kaukana onkaan tuo totuudesta ja sen me tunnistamme siitä miltä meistä elämämme mittaan tuntuu. Totuus tuntuu aina hyvältä mutta valheessa eläminen tuntuu tyhjältä, turralta ja saa lopulta voimaan pahoin. Ainoa mikä meitä henkisiä olentoja todella sisältä ravitsee on yhteys sisimpäämme, aitoon olemukseemme joka tunnistaa todelliset arvomme. Näiden arvojen päälle rakennettu elämä tuntuu haastavienkin aikojen keskellä onnelliselta joka kumpuaa merkityksellisyyden tunteesta.

Harvemmin koulussa kuulee puhuttavan arvovalinnoista. Siihen meitä ei juurikaan ohjata.

Mainos: Era Nova

Eranova

Totuuteen herääminen sattuu, koska se pakottaa meidät hylkäämään tutun ja turvallisen valheen. Siihen jossa oli ulkopuolelta tuleva illuusio yhteydestä ja turvasta. Totuus pakottaa meidät hylkäämään illuusion itsestämme sellaisena kuin olemme itsemme oppineet tuntemaan. Se pakottaa katsomaan kaikkia niitä kipeitä kohtia jotka olemme aiemmin valheilla laastaroineet.

Totuus tekee kipeää, mutta vapauttaa lopulta. Se vapauttaa näkemään itsemme oikein ja sitä kautta muodostamaan terveitä yhteyksiä muihin. Niin kauan kuin meillä on tarve peitellä itseltämme totuutta, näemme valheemme muissa. Ja sen sijaan, että näkisimme muut niin kuin he todella ovat näemme heidät niin kuin itse olemme. Kaikki pimeys minkä kiellämme itsestämme näyttäytyy pelkoina ja projisointeina muissa.

Valheessa eläminen rajoittaa, totuus vapauttaa.

Rakastatko itseäsi tarpeeksi katsoaksesi totuutta silmiin?

Jos todella haluamme muuttaa asiat se onnistuu vain hyväksymällä lähtötilanteemme sellaisena kuin se nyt on. Ei sellaisena kuin haluaisime asioiden olevan. Totuus ei palvele halujamme eikä valheellista turvallisuuden tunneta. Mutta mitä totuudesta saamme on pysyvät perustukset, sellaiset joita ei pysty kovinkaan myrsky kumoamaan. Totuudelle rakentuvat lujat perustukset ja pitävät jalansijat, mitkä eivät petä alta.

Totuuden arvo on hukattu valheiden markkinoilla. Sen näkee ja ymmärtää kun pääsee rehellisesti kiinni itseensä. Kun todella usklataa katsoa itseään. Mikään tässä maailmassa ei tunnu lopulta yhtä hyvältä kuin totuus. Kun kivut on kohdattu loistaa kirkas ydin.

Kaikki mitä pelkäämme on itsessämme. Kun emme pelkää kohdata itseämme emme enää pelkää elämää.

Lue myös artikkelini:
Kiire on hölynpölyä. Läsnäolo on totta.
Kun saavut rakkauteen, rakkaus saapuu sinuun.
Trauma on se mitä koit, ei se joksi synnyit
Totuus johdattaa rehellisyyden tuntemattomaan maastoon
Meidän on hyväksyttävä erillisyytemme tullaksemme täydesti osaksi kokonaisuutta
Sabotoiko varjominä onneasi?
Mennyttä voi korjata vain nykyhetkessä – Ahdistukset nykyhetkessä on johtolanka alkuperäisen trauman aiheuttajan jäljille

1 Kommentti

  1. Markku Hyvönen

    Tuntuu hyvältä välillä pysähtyä ja miettiä. Tässä on kaikki totta.

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *