Mikä on gurun voima?

Ihmisillä on aina ollut tarve ulkoistaa oma voimansa. Kunpa joku tulisi ja kertoisi vastaukset niin ei itse tarvitsisi kohdata asioita itsessään… Sen takia tämä aika varmasti on erilaisten valmentajien ja opastajien kulta-aikaa. Kysyntää on, ihmiset ovat hukassa ja tahtovat löytää paikkansa…

Minullakin oli vaihe kun etsin valtavasti turvaa ja vastauksia ulkopuolelta. Toivoin niin valtavan kovasti viisasta ihmistä opastamaan minua, että näitä isoja opettajia ilmaantuikin monia. Opettajia tuli valosta ja varjosta. Kaikki eivät opettaneet omasta voimastani kauniisti, vaan hyvin rumallakin tavalla. Opin näkemään ihmisten häikäilemättömien tarkoitusperien taakse hyvinkin kovalla kädellä. Kaikkia opettajia tarvitsin, ja kaikki ne elämääni itse pyysin. Sain mitä tilasin, ja jotain opinkin.

Yksi suurimmista seikkailuistani omaan voimaani oli kuitenkin vuonna 2011 kun minut ohjattiin Intiaan Äiti Amman ashramiin. Intiahan on täynnä guruja ja heidän kulttuurikontekstissaan se on aina ollut normaalia. Suomalaisille gurun palvonta on aika paljon vieraampi asia, silti juuri Suomesta on paljon Äiti Amman seuraajia.

Picture

Elämäni on aina mennyt aika mystisiä polkuja ja niin tapahtui tässäkin. Uskon ihmisestä riippumattomiin korkeampiin voimiin, en minkään uskonnon alaisiin, vaan jumalalliseen universaalina käsitteenä. Uskoni on vain seurausta siitä kuinka erikoisia kokemuksia minulla on elämästä ja tietynlaisesta johdatuksesta. Näiden kokemusten valossa en pidä summassa heitettyä sattumaa enää niin todennäköisenä kuin jotain suurempaa luomisenvoimaa, olkoonkin se oman ajatuksen tai jonkin korkeamman energian luomisenkykyä.

Intiaan päätyminen on vain yksi näistä kokemistani ”kummallisuuksista.”

En tiennyt juuri mitään Äiti Ammasta ja kuitenkin päädyin hänen ashramiinsa. Totta puhuen en edes halunnut lähteä Intiaan, enkä varsinkaan yksin. Vastustin koko ajatusta mutta kaikki järjestyi nenäni eteen jopa matkarahat. Minua pelotti mutta kuuntelin maailmalta saamiani merkkejä jotka todella vahvasti ohjasivat lähtemään matkaan.

Lensin intiaan yksin mutta minulla oli siellä samaan aikaan eräs ystävä jonka luona käväisin saapumisestani seuraavana päivänä. Ystäväni luota lähdin yksin matkaan veneellä kohti ashramia.

Ashraimissa kaikki tekivät vapaaehtoistöitä. Heräsin aamu viideltä pesemään nyrkkipyykkiä. Ashramissa kaikki pitivät valkoisia vaatteita joten oli työn takansa harjata ne putipuhtaaksi. Joinakin päivinä erottelin matoja kompostista. Madot oli tuotu muualta ja ne oli arvokkaita apulaisia. Ne piti laittaa takaisin töihin eikä niitä saanut hävittää.  Ashramissa myös sidottiin kirjoja Äiti Amman perustamaan kouluun. Töiden lomassa juttelin eräiden naisten kanssa ja kerroin miten uneni olivat viestineet tänne tulosta. He kertoivat omista kokemuksistaan ja muiden vastaavista. Oli ilmeisesti aika yleistä että ashramiin ”kävi kutsu” jollain tiedostamattomalla tasolla. Tämä kaikki oli ihmeellistä ja samalla luonnollista. Nauroimme asioille joita emme voi ymmärtää mutta jotka silti järjestävät elämäämme erikoisin kääntein.

Pukeuduin valkoisiin kuten ashramissa kuului, osallistuin ilta ja aamubhajaneihin naisille tarkoitetussa temppelissä. Amma ei ollut vielä paikalla eikä ollut ollenkaan itsestäänselvää, että hän olisi koko 2 vkon aikana jotka olin ashramista huoneen itselleni varannut. Amman kiertueet ympäri maailman pitävät hänet suurimman osan vuodesta muualla, mutta SATTUMALTA hänen maailman kiertueensa päättyi juuri tuolloin, pari päivää ashramiin saapumiseni jälkeen. Kiertueensa viimeinen ”halaussessio” sattui vielä olemaan kaupungissa johon olin matkan ensimmäisenä päivänä päätynyt ystäväni luokse. Lähdin paikalle ja tuhansien ihmisten joukosta bongasin ystäväni joka piti edelleen majapaikkaa samassa kaupungissa ja oli tullut tilaisuuteen uteliaisuudesta. Olin hyvin ilahtunut tuosta SATTUMANvaraisesta kohtaamisesta nähdessäni hänet yllättäen ja ryntäsin halaamaan miespuolista ystävääni. Herätin suunnatonta närkästystä eräässä amman seuraajassa, joka asui ashramissa. Tein hyvin väärin halatessani miestä julkisesti. Sain asiasta kova äänistä ja paheksuvaa nuhtelua. Samaan aikaan tuhannet ihmiset istuivat tuolilla katsoen äiti ammaa halaamassa ihmisvirtaa, joten tilanne oli aika absurdi. Vain guru sai rikkoa säännön.

Picture

Matkalla ashramiin
Minulla on omat ajatukseni siitä miksi gurut ovat kautta aikojen olleet Intian keskiössä, ja miten vallitseva kulttuuri mahdollistaa poikkeuksellisen laajan henkilöpalvonnan. Tiukat kulttuurilliset normit, kastijärjestelmä ja köyhyys antavat guruille etulyöntiasemaa tukahduttavien rajojen rikkomisessa. Tavallisella ihmisellä on huonot mahdollisuudet nousta parempaan elämään, gurulle siirretään siis toivo oman elämän kohenemisesta. Gurut ovat intiassa ”eläviä jumalia” jotka mahdollistavat avun annon köyhille, levittävät ympäristötietoutta opettamalla esim kierrätystä, mahdollistamalla humanitäärisen avun organisoimalla apua katastrofeissa.

Näihin kaikkiin tarvitaan rahaa ja omaa voimaa, ja rahaahan saa esimerkiksi seuraajilta. Omaan voimaan kasvetaan ottamalla vastuu omasta elämästä ja seuraamalla joskus sokeastikin omaa sydämen ääntä. Intiassa on uskomattoman vahva henkinen perintö pyhien miehien ja hindutemppelien keskiössä. Joissain maissa on todella pyhä tunnelma, erityisesti koin sen Balilla, mutta se on aistin havaittavissa myös laajasti Intiassa. Paluu Intiasta Suomeen paljasti räikeän eron, tuntuu ettei meidän kulttuurissamme palvota kuin alkoholia rituaaliemme keskiössä juhlapyhinä.

​Toisenlaisissa kulttuureissa joissa henkinenperintö on aivan jotain muuta, ihminen kasvaa luontaisesti tunnistamaan oman henkisyytensä, ja omaan yhteyteen henkensä kanssa. Useilla ”tavallisilla” tapaamillani intialaisilla on lapsesta asti ollut ”henkisiä kykyjä” joita Suomessa pidetään ”hulluna.” He eivät ole missään vaiheessa joutuneet sulkemaan niitä pois niin tehokkaasti kuin länsimaisessa rationaalisessa kulttuurissamme. He ovat aikuisenakin enemmän auki henkensä viesteille. Guruillakin on omat kykynsä, enkä väheksy gurujen roolia, sille on todellakin paikkansa. Tahdon kuitenkin nostaa esiin gurujen sokean seuraamisen, oman voiman siirron itseltä gurulle ja kertoa sen mitä itse gurulta opin.

Picture

Amman ashramissa. Lähtöäni edeltävänä yönä pulu oli tullut sisälle huoneeseemme ja muninut huonetoverini Dhanarsin sängyn alle. 
Ashramissa olo opetti minulle paljon nöyryyttä. Oikeanlainen  nöyryys on minusta parasta mitä ihminen saattaa oppia. Nöyryys on minulle helpottava tunne,  ymmärtää ettei tiedä paljoakaan. Nöyryys on myös sitä, että ymmärtää koko luomakunnan olevan yhtä. Ashramissa yhtäkkiä konkretisoitui ymmärrys että, minä ja vaikka muurahainen emme paljoakaan eroa toisistamme.  En voi asettaa mitään olentoa korkeammalle tai matalammalle kuin jotakin toista tärkeydessään. Toki olemme enemmän kiintyneempiä toisiin olentoihin ja ihmisiin mutta en voi arvottaa ketään enkä mitään paremmuusjärjestykseen. En voi pitää itseäni tärkempänä kuin pesässään uurastava muurahainen. Elämällä itsessään on suuri arvo. Elämiä ei voi verrata. Kokonaisuudessa tuntuu olevan suurempi suunnitelma joten mikään ei ole merkityksetöntä eikä lopulta henkilökohtaisia kokemuksiakaan voi arvottaa hyviksi tai huonoiksi. On vain kokemuksia ja niistä seuranneita oppeja ja tunteita.

Ashramissa sain ystäviä, koin ihmeellisiä ja kauniita asioita, opin paljon itsestäni ja ennen kaikkea omasta voimastani. Opin luottamaan entistä enemmän itseeni, omaan sisäiseen ääneeni yhä vahvemmin. Omat uneni ja intuitioni olivat johdattaneet minut niin uskomattomaan paikkaan, niin uskomattomien kokemusten äärelle joista ennen tuota matkaa minulla ei ollut edes käsitystä. Maailma on huikea paikka ja siihen pitää uskaltaa sukeltaa ihmetellen, avoimin mielin. Tästä sain taas kerran vahvistusta.

Jokainen ”oikea guru” puhuu siitä, että ei tahdo seuraajia. Jokainen guru sanoo voiman löytyvän ihmisestä itsestään ja viisauden kuuntelemalla syvempää osaa itsessään. Jokainen voi siis olla oman elämänsä guru, ja jokainen onkin. Ongelma on siinä kun voima ulkoistetaan ulkopuoliselle gurulle jolloin ulkopuolinen guru alkaa ohjata elämää ja oma voima katoaa. Vastauksia halutaan ulkopuolelta, ”guru antaa minulle vastauksen.” Jokaisen aidon gurun sanoma on kuitenkin auttaa löytämään tuo valo ja voima ihmisestä itsestään. Guru ei pyydä seuraamaan kuin omaa itseäsi, kuitenkin niin moni lähtee seuraamaan gurua.

Tätä vastuunsiirtoa teemme muussakin elämässämme, toivomme asioita vanhemmiltamme joita emme saaneet, toivomme huolenpitoa yhteiskunnalta, toivomme asioita parisuhteeltamme josta koemme olevamme sisäisesti itse vajaita, toivomme henkisiltä valmentajilta ja elämäntaidonoppailta vastauksia kysymyksiin mitkä löytyvät meistä itsestämme. Tahdomme vastauksia ja varmuutta koska on liian pelottavaa sukeltaa omaan  epävarmuuteen niitä hakemaan. Se on myös vaivalloista, joudummehan kokemaan kaikki epämiellyttävät tunteet siinä samalla, juuri sen epävarmuuden ja tiedottomuuden jota yritämme vältellä sillä, että saisimme valmiita vastauksia. Toivomme oman keskeneräisyytemme ja kärsimättömyytemme ohittamista. Vastaukset  olisi hyvä saada ulkoa koska olemme liian voimattomia itsemme edessä. Työmaa itsessä tuntuu liian laajalta, loputtomalta ja kertakaikkisen hankalalta jotta jaksaisi edes aloittaa…

On hienoa kun maailmassa on asioita joita voimme ihailla, mutta jos mieli kiinnittyy ihailemaan varauksetta, estotta ja kyseenalaistamatta ulkoista kohdetta se vie aina vähän pois totuudesta. Kun oma voima on ulkoistettu voima saattaa jäädä kokonaan käyttöön ottamatta. Totuus löytyy ihmisestä itsestään, uskon vahvistamisesta itseen ja omiin kykyihin. Luottamukseen näkymättömästä.

Mikä siis erotttaa ”gurun” ja ”tavallisen ihmisen” on usko omaan voimaan. Gurun usko on vankkumaton. Gurulla on varmuus epävarmuudessa, tieto tietämättömyydessä ja pelottomuus kaiken häilyvyydessä. Guru on kiinnittynyt niin vahvasti uskonsa avulla paikallensa, omin juurineen maahan,  että epäilylle ei ole sijaa. Gurun maailma on kuitenkin sama kuin missä ”me muutkin” elämme. Yhtä häilyvä, vaarallinen ja epävarma. Tai yhtä rakastava, onnekas ja hyvä. Kuinka tahdomme sen nähdä, yleensä päivästä riippuen. Gurun usko ei vain horju tunteiden mukana. Tunteet tulevat ja menevät mutta Itse on kiinnittynyt vallitsevaan hetkeen, jossa kaikki on hyvin.

Tälläisen läsnäolon omaavan  ihmisen valossa ja voimassa on helppo olla. Tälläisen ihmisen voima vetää puoleensa kuin valo perhosia. Haluamme varmuutta, haluamme kokea pelottomuutta kun maailmassa ei tunnu olevan mitään josta voimme saada tukea. Haluamme tarrata kiinni johonkin turvalliseen jota esimerkiksi guru edustaa.  Mutta tässä hetkessä juuri sinussa on kaikki. Jokainen voi löytää hetkessä tukipilarin itsestään, jokainen voi heittää ankkurin läsnäolon luottamukseen. Uskomattomat voimat ja kyvyt löytyy kuin itsestään kun sallimme avautua niille pelkoon tarttumisen sijasta.

Sinussa itsessä on jo kaikki voimat, kaikki mitä tarvitset, vain usko puuttuu joten kun kaipaat gurua elämääsi vahvista uskoa itseesi.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *