Länsimäinen elämä tuntuu perustuvan lähestulkoon kokonaan ajatukseen. ”Ajattelen siis olen olemassa.” Täällä tunnutaan elävän sen mukaan, että jos mieli ei suunnittele ja puuhaa jonkin parissa koko ajan sitä ikään kuin ei ansaitse olemassaoloaan. Elämä on paljon muutakin kuin ajatus ja ajattelua, se on aistimista joka aistein. Koemme ja hahmotamme elämää tuntemalla, näkemällä, maistamalla, haistamalla ja niin sanotuin yliaistein. Ihmisen aistit riittävät vain tietyille taajuuksille, esimerkiksi koiran hajuaisti on huomattavasti laajempi samoin monien eläinlajien valon ja äänen aallonpituuden aistiminen yltää paljon laajemmalle kuin ihmisen. Ihmisen aistit ovat rajallisia ja rajaamme niiden kautta aistimaamme vielä suodattamalla ne rajallisen ajattelumme kautta. Todellisuus voi löytyä paremmin ajatustesi ulkopuolelta.

Ajatus voi olla suunnannäyttäjä isoihinkin asioihin mutta suurimmalla osalla ajatukset kiertävät samaa kehää ja pitävät jopa hyvin haitallisissa tottumuksissa kiinni.

Kuinka ajtukset voisi muuntaa palvelemaan omaa elämää ja laajentamaan aitoa kokemusta maailmasta?

Olen meditaation kautta saanut pidennettyä ajatuksettomuuden aikaani. Nykyisin minun on melko helppoa olla ajattelematta mitään. Siinä hetkessä on rauha ja elämä tuntuu kevyeltä. Olen kyllä kuullut kun joku on epäillyt ettei se ole mahdollista, olla ajattelematta mitään. Kyllä se on. Samoin olen kuullut, että se on pelottavaa, olla ajattelematta mitään. Niin tiiviisti me määrittelemme olemassaolomme ajatustemme kautta, että ajatuksettomuus pelottaa. Ikäänkuin hukkuisimme jonnekin olemassaolon mereen emmekä olisi enää kiinni todellisuudessa jos emme ankkuroi itseämme ajatuksin todellisuuteen.

Ajatukset eivät ole yhtä kuin todellisuus. Päinvastoin, kun opimme olemaan ajattelematta niin saamme paljon enemmän tilaa todellisuudelle. Todellisuus voi näyttäytyä paljon aidommin kun emme rajaa ajatuksillamme aistikokemuksia pois. Tuntemuksia ei voi kokea ajattelemalla. Niille täytyy antautua ja uskaltautua puhtaaksi kokijaksi. Kaikki kokemuksemme eivät suodatu älyn ja ajattelun kautta. On paljon mitä ei voi eikä tarvitse selittää, eikä järkeistää. Sen voi vain kokea.

Oletko koskaan stressaantuneena päässyt johonkin hemmotteluhoitoon jonka aikana pääset vapautumaan ajatuksistasi ja tunnet olevasi lähinnä taivaassa? Tuo tila avautuu kun onnistumme vapautumaan ajatuksista ja ottamaan vastaan elämää eri aistein, kuten kosketusta. Tuollainen rentoutunut tila olisi varmasti paljon yleisempää ihmisillä jos emme eläisi nin paljon päässä.

Meditaatio on hyvä keino opetella ajatuksettomuutta. Ajatuksia ei voi kuitenkaan pakottaa pois. Ne voi oppia vain tiedostamaan ja ikäänkuin siirtämään itsensä erilaiseen moodiin. Kun on esimerkiksi kävelyllä ajatuksensa voikin vaihtaa eri asioiden pohtimisesta vaikka siihen tiedostamiseen miltä maa jalkojen alla tuntuu, miltä tuuli tuntuu kasvoilla. Voi pysähtyä ja nostaa kädet ylös kohti puiden latvoja. Venytellä, tuntea miltä venytys kehossa tuntuu. Keskittyä tähän hetkeen joka on todempi ilman menneen ja tulevan pohtimista. Tässä hetkessä ei tarvita suunnitelmia, mitään ei tarvitse ratkaista. Voimme koska tahansa kokea elämää monin aisten, ilman ajatuksia.

Kun opimme tiedostamaan milloin ajatukset ottavat vallan niin on helpompi muuttaa tuo kokemus. On mahdollista ottaa ohjat siinä ja päättää vastaanottaa hetket ja kokemukset monin aistein. Ajatuksesi eivät tiedä kaikkea. Ne tietävät vain rajallisen todellisuuden, sellaisen jonka olet jo kokenut. Ajatukset toistavat mennyttä tai luovat tulevaisuutta vain sen kautta minkä se jo tietää tai voi kuvitella. Todellisuus voi olla kuitenkin paljon muutakin minkä pystymme kuvittelemaan. Ajatukset usein ovat uusien kokemusten tiellä rajoittaen elämäämme.

Parisuhteessakin ajatukset tulevat läheisyyden tielle. Ne luovat yhteyden väliin seinämän jonka läpi ei voi päästä ennenkuin laskee ajatusten kontrollin alas. Silloin aito kohtaaminen ja nähdyksi tuleminen on mahdollista.

Fight fire with fire

Kun pääsi syöttää samaa rallia ja jankutusta esimerkiksi siitä kuinka et pysty tai kelpaa, vaihda ajatuksiasi tietoisesti. Ei ole aivan sama minkälaisia ajatuksiasi pääsi pyörittää. Ne vaikuttavat elämäsi laatuun. Minulla kesti kaksi vuotta ohjelmoida sisäinen sabotoija ja haukkuja pois päältä. Ja senkin jälkeen se meinasi toisinaan ottaa ohjat käsiinsä. Sen kanssa sai todella tehdä muutostöitä tietoisesti. Se oli hyvin vahva ääni. Se puhui taukoamatta siitä kuinka surkea ja kelvoton olin. Sanoin aina jotain väärin. Usein sekin oli väärin jos en sanonut tietyssä tilanteessa mitään. Se hoki pelkkiä latistavia ajatuksia ”Eikö sinusta tuohonkaan ole, mitä oikein kuvittelet.”

Jälkikäteen miettiessä tuntuu aika kamalalta mutta tuon ääneen kanssa elin vuosikausia kunnes yhtenä päivänä päätin muuttaa sen. Vuosi oli 2006. Olin lainannut kirjastosta luovan visualisoinnin kirjoja ja niiden avustuksella kai keksin vaihtaa ajatuksiani. Luin noihin aikoihin myös kirjan Kuinka kesytät lohikäärmeesi ja se oli minulle suureksi avuksi.

Muistan kun tunsin suorastaan valehtelevani itselleni kun aloin mielessäni kehua itseäni. Sanoa, että rakastan. Haukkumisen ja aliarvioimisen sijaan sanoinkin nyt, että osaan ja pystyn. Se tuntui aluksi naurettavalta, hölmöltä ja suoranaiselta valheelta, koska tiesihän se vanha ääneni paremmin… Totuushan oli ettei minusta mihinkään ollut! Ääni oli vahva ja sen kanssa toiaan piti tehdä töitä mutta kahden vuoden jälkeen se oli vaiennut. Nyt en enää edes muista millaista olisi elää sellaisen äänen kanssa. Minulla ei ole itseäni moittivia ajatuksia. Vaikka mokaisin tunnen itseäni kohtaan myötätuntoa. En ole sen parempi kuin silloinkaan, mutta ajatukseni ovat erit. Ajatusteni laatu on saanut minut voimaan paremmin.

Mieli on sellainen epeli, että se alkaa syöttää helposti tylsyyspäissään puutaheinää heti kun saa siihen tilaisuuden. Mieli alkaa myös arvostella hyvin helposti. Kun näkee bussissa tai vaikka televisossa jonkun, tulee helposti mieleen jotain arvostelevaa. Se on vallitseva tomintatapa jonka on mallintanut hyvin usein ympäristöstään. Ihmiset projisoivat omat epävarmuutensa arvostelemalla muita. On helpompi sietää omia olojaan tunteensiirron kanssa. Ei tarvitse ajatella omaa keskeneräisyyttään kun voi nähdä sen toisessa.

Kun mieli meinaa alkaa papupatansa taistele sitä vastaan samoin asein. Ala hokemaan omaa elämänlaatuasi latistavien ajatusten tilalla mitä tahansa nostattavaa. Sanon usein mielessäni esimerkiksi kiitos kiitos kiitos. Mikä tahansa ajatus on parempi kuin itsen tai toisen arvosteleminen.

Minulla on ollut aikoja kun opettelin tätä hyvin intensiivisesti. Hoin jokaisen vastaantulijan nähdessäni minä rakastan sinua, ettei mieleni ehtisi sanoa mitään muuta. Kävellessäni hoin mielesssäni sanaa kiitos taukoamatta niin monella kielellä kuin osasin. Tämä on puhdasta mantraamista ja kyllä, se tekee olon hyväksi ja kevyeksi. Raskaat ajatukset ja muiden arvosteleminen tekee lopulta päinvastaisen olon.

Se on totta mitä Louise L. Hayekin on sanonut: ”Kun muutat ajatuksesi muutat elämäsi.”

Lue myös artikkelit:
Kiire on hölynpölyä. Läsnäolo on totta.
Minun mantrani
Intuitio asuu kehossa
Epävarmuuden sietäminen on osa kasvua
Kenen häpeää kannat?
Intuitio ja hölynpölyn viisaus