Kun saamme jonkin menneisyyden kokemuksen läpikäytyä niin, että se lakkaa vaikuttamasta olemiseemme se todella on poissa. Kun menneisyys on kohdattu se ei jatkuvasti palaa kipeinä muistoina mieleemme. Se mikä ennen triggeröi tai ahdisti onkin nyt muuttunut neutraaliksi. Tässä hetkessä tunteemme on johtolankoinamme menneisyyden käsittelemättömiin asioihin. Voimme suhtautua niihin kuin ystäviin, tärkeinä viestintuojina. Eikä vihollisina jotka tulisi torjua keinolla millä hyvänsä.
Tämä hetki on kuin uudelleensyntymä.
Puhtaassa nykyhetken tietoisuuden tilassa eläminen.
Vaikka joskus tuntuu, että itsensä kanssa työskenteleminen ja menneisyyden asioiden läpi käsitteleminen on ikuinen työmaa muutosta kyllä tapahtuu. Vaikutus on vain joskus niin hienovarainen ettei sitä aina huomaa. Prosessi voi olla pitkä ja matkan varrella uuteen olotilaan alkaa tottua niin ettei enää muistakaan millaisia tunteita eli ennen läpi ehkä päivittäin. Mietipä vaikka elämääsi taaksepäin 10 tai 5 vuotta. Näetkö eroa sihen missä olet nyt? Omassa elämässä tuntuu kuin olisin harpannut kuin toiseen todellisuuteen. Ennen kaikkea tunnen sen sisäisesti olotilassani.
Kun saat itsesi irti menneisyyden aikajanalta olet automaattisesti tässä hetkessä kaikkine voimavaroinesi ja kykyinesi. Kaikki mikä sai sinut ennen määrittelemään itsesi menneisyyden kautta on lakannut hallitsevasti määrittelemästä elämääsi. Toki meillä on muistomme ja kokemuksemme ja ne ovat tehneet meistä osaltaan sen joka tässä hetkessä olemme. Tunteita myöskin tulee ja menee aina mutta se miten pitkäksi aikaa jäämme kiinni niihin on se mikä merkitsee. Mitä enemmän tunnekehossa on käsittelemättömiä tunteita sen pidempään mielemmekin koittaa niitä ratkaista.
Mutta mielen kautta emme voi ratkoa menneisyyden kokemuksiamme. Meidän tarvitsee laskeutua tunnekehoon, tarvitaan tunteiden kokonaisvaltaisesta kohtaamista. Se saa meidät irrottamaan otteemme ja neutralisoitumaan menneelle. Kun menneisyyden tunnekokemukset on ikäänkuin resetoitu ne eivät tunnekehostamme käsin luo enää todellisuuttamme.
Tunnekeho varastoi tunteet ja mieli pyörittää joskus yhtä ja samaa nauhaa kärsimyksestämme. Vaatii tietoista työkentelyä monella tasolla jotta tuosta oravanpyörästä pääsee hyppäämään pois. Yksi tärkeimmistä asioita itselleni on ollut rehellinen kohtaaminen.
Ahdistukset ja muut ikävät tunteet saavat suurimman voimansa näiden tunteiden vastustamisesta. Kun oppii kohtaamaan tunteensa kuin huomiota kaipaavan lapsen tunne häviää nopeasti ja paljastaa sen alla piilevät monimuotoiset resurssit. Nuo resurssit ovat voineet olla piilossa vuosien ajan. Jokin osa meistä on ollut ulottumattomissamme, ikävien tunnemuistojemme takana.
Mitä tietoisemmaksi tulemme tunnemuistoistamme sen paremmin pystymme näitä tunteita kohtaamaan suoraan. Ja mitä neutraalimpaan tilaan pääsemme itsemme kanssa tämän sisäisen työn seurauksena sen nopeammin haasteidenkin jälkeen pystymme palaamaan sydänkeskukseen ja tosiolemukseemme. Emme seuraa enää mieltä loputtaman analyysin looppiin.
Kun kohtaamme nykyhetkessä tunteemme saamme voimamme takaisin.
Tunnekehon viestit tulevat usein mielen kautta, tai jostain alitajuisesta vaistotasolta. Riippuen mille syvyydelle muistissamme kokemuksemme ovat tallentuneet. Onko meillä niistä muistettavia havaintoja vai onko ne varastoituneet enemmän tiedostamattomaan. Varhaisimman elämän muistot voivat tulla esiin vain epämääräisinä tunteina tai symoblisina kuvina unissa. Niitä voi olla vaikea jäljittää ja saada niihin otetta. Voimme opetella tulemaan tietoisemmaksi sisäisen maailman viesteille. Tuon herkistymisen avulla voimme jäljittää menneestä kumpuavat rajoittavat tunteemme ja oppia vapauttamaan tietyt osat meissä jotka ovat jääneet ikäänkuin vangeiksi alitajuiseen menneisyyden luomaan kärsimysnäytelmään.
Kuulin kerran osuvan mielikuvan siitä miten voimme irrottaa otteemme menneestä. Voimme kuvitella itsemme aikajanalle jossa olemme kuin kumilenkkinä nuppineuloilla kiinni tässä aikajanan alustassa. Olemme kuin kahlehdittu siihen kiinni ilman todellista vaikutusvaltaa mieleemme ja tunnekehoomme. Elämme Paikalleen lukitevia menneisyyden uskomuksia ja kokemuksia uudestaan ja uudestaan toistaen historiaamme. Nuppineulat kuvastavat näitä sielumme vapautta rajoittavia ja lamauttavia kokemuksiamme.
Jokaisen nuppineulan alla on jokin uskomus tai tunnemuisto joka määrittää tämän hetken persoonaamme. Meillä on kuitenkin mahdollisuus vapautua neutraalimpaan mielentilaan mutta se vaatii altajuisten mallien ja tunteiden tukimista. Tietoisuutemme ottamista omaan käyttöön.
Kun käymme yksitellen läpi mitä muistoa kukin nuppineula edustaa pääsemme irti menneestä. Tiedostettuamme asian pystymme käsittelemään sen ja saamme tuon nuppineulan nostettua irti alustasta jolloin kumilenkki saa aina enemmän vapautta olla todellisessa muodossaan. Kumilenkki edustaa todellista olemustamme joka on määrittelemätön ja neutraali tosimmassa muodossaan.
Meidän on mahdollista nostaa nuo nuppineulat aikajanalta irti niin, että kumilenkki palautuu takaisin normaaliin muotoonsa ja voi siitä lähteä venymään itse valitsemiimme suuntiin ilman menneisyyden määritteitä.
Tuo työ vaatii tietoista työskentelyä itsemme kanssa, se vaatii omien kipupisteidemme kohtaamista. Mutta jos mennyt on mennyttä niin mitä pleöttävää meillä on oikeasti tässä hetkessä. Vain jättämällä tuon työn tekemettä voimme oikeastaa menettää. Itse koen sen niin että teen mieluummin teen tuon työn kuin elän menneisyttäni uudelleen ja uudelleen alitajuisten vaikuttimieni pitämällä minua kuin marionetti nukkena näkymättömien lankojen vallassa liikuteltavana.
Mitä enemmän olemme hyväksyneet ja kohdanneet mennyttä sen vapaampia siitä olemme. Mitä vapaampia olemme menneisyydestämme sen enemmän meissä on voimaa antaa tähän hetkeen.
Lue myös artikkelini:
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Tunteita ei voi käsitellä ajattelemalla, ne täytyy tuntea jotta niistä pääsee eteenpäin
Siirtymä mielestä sydäntietoisuuteen
Ulkoisen maailman avaimet löytyy sisäisiltä tasoilta
Tunne-alkemian voima – Muuta tunteesi muutat elämäsi
Traumasta toipuminen vaatii turvaa