Kuorin perunoita perunamuusia varten. Jotenkin se tuntui kauhean työläältä juuri tänään. Mieli tahtoi homman olevan jo ohi ja yritti miettiä kuinka pääsisi pois suorittamasta kyseistä puuhaa. Hommaa ei helpottanut yhtään se että taaperolla oli samaan aikaan kovasti monenlaista asiaa. Hän kiipeili keittiöntuoleilla, häntä piti vahtia samalla kun yritti ymmärtää mitä hän vähän väliä yritti vaatia välillä huutaen. Hermoa alkoi kiristää.
Oivalsin kuitenkin yhtäkkiä, että tämän hetken siunaus on valtava. Yksinkertaisimmat asiat ja tilanteet ovat yleensä niitä voimallisimpia. Kun nyt päästän irti mielen kontrollista ja halusta tehdä tästä hetkestä minulle mieleuinen niin olen vapaa. Vapaa kokemaan kaiken juuri tälläisenä, täydellisenä sellaisenaan, tässä hetkessä. Tässä hetkessä joka on arvokkainta mitä minulla on. Fraasit kuten ”Elämä on tässä ja nyt” ja ”Elä hetki kerrallaan” tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri tätä. Kuorin perunoita ja olen läsnä. Olen läsnä itselleni, tekemiselle, olen läsnä lapselleni. Olen läsnä turhautumiselle, vallitsevalle hetkelle juuri niinkuin se on, olen läsnä itselleni ja näille hiton (siunatuille) perunoille. Kirjoitettuna se kuulostaa ehkä hassulta, mutta koettuna vallitsevassa hetkessä se on helpotus ja viisaus.
Henkinen kasvu ja henkisyys on nykyään tapetilla valtamedioita myöten. Aiemmin näihin käsitteisiin liittyi stereotyyppinen mielikuva luolassa meditoivasta munkista. Nykyään tuo stereotypia muodostuu lähinnä joogatrikoista, yksisarvisista, kivistä ja kristalleista. Henkisen elämän ydin ei voisi välillä olla kauempana tuosta ulkokultaisesta kuorrutuksesta ja sisällöstä jonka nuo kyseiset asiat luovat. Moni näistä nykyiseen henkisyyteen liitettävistä asioista ovat pelkkiä mielen tuotteita. Ytimeltään samanlaisia totuudesta harhauttajia, kuin oma mieleni kärsimättömyydessään kuoriessani perunoita. Kristalleja ja kiviä voi todella käyttää myös keskittymisen lisäämiseen mutta yksinkertaisimmillaan henkinen kasvu tapahtuu juuri arjessa, lapsen huutaessa ja perunoita kuoriessa, hengittäessä ja hyväksyessä.
Yksisarvisissa ja kristalleissa piilee kuitenkin mielestäni jotain todella arvokasta. Paitsi, että omasta mielestäni ne tuovat kauneutta ja maagisuutta tähän maailmaan, ne venyttävät ihmisten maailmankuvien laitoja. Kun todellisuuskuva laajenee, se avartaa maailman kokemista monilla muillakin tavoilla aivan itsestään, huomaamatta. Olemme jo tottuneet yksisarvis trendiin, vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut lähinnä hämmentävää. Näiden maagisten olentojen läsnäolo suurena trendiaaltona on tehnyt tärkeän tehtävänsä. Jos yksisarviset ovat tämän hetkinen trendi, mikä on seuraava taso? Tietoisuus kasvaa tälläisten viattomien symbolien siivellä kosiskellen massojen alitajuntaa.
Mahdollisuuksien laajeneminen ja elämänkuvan avartuminen mahdollistaa pikkuhiljaa lopulta myös isommat oivallukset. Tiede perustuu monesti teorioihin. Teorioihin tarvitaan paitsi pohjaksi jo olemassaolevaa tietoa myös mielikuvitusta. Moni arkipäiväämme mullistanut keksintö on tullut todeksi sattumuksen kautta. Tutkija on ollut kehittämässä asiaa x teoriansa y pohjalta jolloin on sattunut yleensä aivan vahingossa jokin oivallus, reaktio tai tuotos jonka kautta on syntynyt uusi keksintö. Tärkeintä prosessissa oli ryhtyä työhön ja antaa asioiden tapahtua oman teorian perusteella. Teoria saattoi olla utopiaa mutta se mahdollisti uuden asian syntymisen. Jos teoria tuomitaan heti alkuvaiheessa ei sen luomaa asiaa olisi päässyt syntymään. Näin käy usein ”yksisarvisten” kohdalla. Aikamme yksisarvisia on kaikki se mikä vielä saa useimmilta ”humpuuki”leiman. .
Emme tiedä maailmankaikkeuden toimintaperiaatteista vielä paljoakaan. Moni asia on pelkkää teoriaa tai olettamusta. Jos pitäydymme vain kiveen kirjoitetussa totuudessa, maailma ei tule koskaan muuttumaan. Uusi tieto ei saa mahdollisuutta syntyä jos emme ole tarpeeksi kiinnostuneita asioista jotka ovat nykyisen tiedon ulkopuolella siksi on arvokasta että nykyään on olemassa ihmisryhmä joka lähtee laajentamaan maailmankuvamme laitoja ”yksisarvisuskomuksilla.” Emme vielä edes ymmärrä kuinka paljon viisautta kaikki tässä hetkessä humpuukiksi tuomittu pitääkään sisällään. Koko ajan saamme uutta tietoa joka pistää ehkä jopa koko käsityksemme maailmasta uusiksi. Todennäköisesti näin käykin. Vanhoista näkemyksistä on silloin pystyttävä luopumaan jotta voisi ymmärtää uutta. Silloin ”yksisarvisista” tulee totta ja tämän hetken humpuuki onkin viisautta.
Minulle niinkuin monelle muullekin on ollut itsestäänselviä asioita moni niistä, jotka tiede vasta näinä päivinä pystyy todentamaan. Tai kenties joskus vasta myöhemmin. Olen seurannut omaa vaistoani asioiden suhteen, en tiedettä tai yleisesti tunnustettua totuutta. Ajatuksen voima, plasebon kyky parantaa, luonnon vaikutus ihmiseen, tunteiden vaikutus terveyteen, pelkojen periytyminen…. Nämä kaikki asiat ovat täysin luonnollisia nykyään vaikka aiemmin ne olivat pelkkää humpuukia suurelle osalle ihmisistä.
Neurotiede on erittäin mielenkiintoinen tutkimusalue jonka kautta voimme ymmärtää paljon omaa toimintaamme. Ihmisen aivot rajaavat pois sellaiset asiat joita ne eivät pysty käsittelemään ja ymmärtämään. Kun tiedostamme tämän meidän on helpompi oppia ottamaan vastaan asioita jotka eivät ole meille niin tuttuja. Antamaan toisenlaisille todellisuuksille mahdollisuuden olla totta. Aivan nenämme edessä voi olla jotain mitä emme vain näe, koska oma uskomusjärjestelmämme ei salli sitä. Omat aivomme eivät rekisteröi jotain koska ovat tottuneet näkemään asiat tietyllä tapaa. Kuitenkin saatamme elää multiuniversumissa joka onkin mielelle lähes mahdotonta käsittää.
Usein kehitys on lähtenyt liikkelle silloiseen maailmankuvaan sovitetuista utopioista. Yleensä teorian ensimmäiseksi esille tuonut on joutunut naurunalaiseksi, saanut hullun leiman tai hänet on potkittu ulos projektista, joissain tapauksissa jopa vangittu tai tuomittu kuolemaan. Louis Pasteur sai aikanaan tiedeyhteisön vakuutettua bakteerien ja muiden silmälle näkymättömien eliöiden olemassaolosta, jolloin käsienpesusta ja suojakäsineiden käytöstä tuli kirurgisissa toimenpiteissa ja synnytyksissä käytäntö ja näin ollen kuolleisuus väheni. Pitkään hänelle kuitenkin naurettiin. Joskus ehdottomimmat ”utopioiden” vastustajat ovatkin hölmöimpiä vaikka väittävät asian olevan juuri päinvastoin.
”Louis Pasteurin teoria bakteereista on naurettavaa humpuukia.”
– Pierre Pachet, Toulousen yliopiston fysiologian professori, 1872.
Jos tehtäväsi on työskennelä ”yksisarvsten kanssa, tärkeintä on ettei pelkää liikaa joutuvansa naurunalaiseksi. Tuo pelko on este jos haluaa luoda jotain uutta. Varsinkaan ei saa lopettaa naureskelijoiden vuoksi. On tärkeää, että maailmankuvan on mahdollista avartua, muuten kaikki junnaa paikallaan. Rohkeita ovat ne ihmiset jotka sulkeutuneiden mielien vastutustuksesta huolimatta menevät rohkeasti kohti sitä ja suostuvat ensimmäisenä olemaan ne ”naurunalaiset” ja ”kivitettävät.”
Puhun tässä artikkelissa yksisarvisista lähinnä kuvainnollistavana asiana. Tarkoituksena antaa jokin yksittäinen muoto uusille ja rajoja rikkoville asioille mitkä pelottavat ihmisiä ja juuri siksi niin helposti tuomitaan. Artikkelin saa lukea myös niin, että puhuisin oikeista, aidoista ja kimaltavan kauniista yksisarvisista. Kaikissa muodoissaan, minusta yksisarviset on hyvällä asialla: laajentamassa ihmisten tietoisuutta. Vaikka niiden sarvesta juodun juoman kaiken parantavaa vaikutusta ei olisikaan niin voimme oppia jotain muuta. Saada idean uuteen teoriaan, laitoja laajemmaksi kapeassa mielessä ja mielikuvituksellisuutta elämään. Kun annamme ”mahdottomille” asioille luvan olla, maailma saattaa avautua entistä uskomattomampana. Samalla toimimme pioneerina ja kehityksen mahdollistajina. Yksisarvisia tulisi kunnioittaa eikä halveksia.
Yksisarvisen viesti on: usko mahdottomaan, koska sen avulla se voi olla mahdollista jo huomenna.