Onni ei tule uhrautumalla

Kuva: Iina Laine
Monen helmasynti on huolehtia enemmän muiden asioista kuin omasta elämästään. Se voi olla vahingollisempi tapa kuin aluksi uskoisi. Uhrautumalla kulutamme energiamme usein asioihin joihin emme voi oikeasti vaikuttaa. Osallistumalla aktiivisena toimijana omassa elämässämme voimme saada aikaan aidon muutoksen. Emme itseämme sivuun laittamalla.

Kulttuurissamme on ehkä opetettu, että itsekkyys on pahasta. On lähes syntistä ajatella omaa etuaan. Joten: ”Pois se minusta.” Niin minäkin ajattelin ennen, täysin alitajuisesi. Se oli niin huomaamaton sisäänrakennettu käyttäytymismalli, että se tuntui ainoalta viralliselta totuudelta. Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, että oma elämäni ei edennyt siihen suuntaan kuin toivoin. Asialle piti tehdä jotain.

Todellinen syy miksi pistin energiani muiden auttamiseen oli se, että en uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäni. Sisimmässäni oli pelkoa ja häpeää ja lakaisin nuo tunteet mieluummin maton alle. Olihan minulla haaveita. Sellaisia joita en juuri uskaltanut edes ajatella. Ja kun ei ottanut rohkeita askelia omia unelmiaan kohti niin ei joutunut käytännössä kohtaamaan omia pieneksi tekeviä tunteitaankaan. Sain elää kivalla mukavuusvyöhykkeellä toisten eteen uhrautuen.

Alitajuisesti en myöskään ehkä uskonut olevani unelmieni arvoinen joten niiden eteen ei kannattanut liiemmin edes paiskia töitä. Elämässäni oli kyllä mahdollisuuksia, mutta annoin ne mieluummin toisille.

Mitä tapahtuisi jos laittaisit kaiken energiasi itsesti auttamiseen?

Jossain vaiheessa päätin ottaa härkää sarvista ja katsoa mikä ihme jumi minuun aina iski kun elämä tarjoili vähän suurempia tilaisuuksia. Huomasin vetäväni itse jarrut pohjaan aina kun olisi ollut tilaisuus tarttua isompiin mahdollisuuksiin.

Häpeä näkyväksi tulemisesta ja pelkohan siellä luurasi. Oli epämiellyttävä alkaa katsoa noita kauan piilottelemiani tunteita silmästä silmään mutta se on ollut parasta mitä olen itselleni tehnyt Kohdannut omat rajoittavat uskomukseni. Tuon jälkeen elämäni alkoikin muuttua, ja vauhdilla. Eihän siitä ole kuin 3 vuotta kuin tuon päätöksen tein. Ja se on todella kannattanut!

Pistin ennen lähes kaiken huomion ja energiani muiden asioiden hoitamiseen ja tilanteiden auttamiseen. En kai ollut juuri olemassakaan itselleni. Niin kamalaa kuin sitä onkin ajatella. Ei se silloin silti tuntunut kovin kamalalta. Sehän oli se totuus joka minua määritteli. Elämän tarkoitus oli olla muita varten. Olin tottunut tuohon ajatukseen eikä se tuntunut olevan minulta pois. Oli hienoa voida auttaa ja oli hienoa saada kiitosta uhrautuvuudestaan. Aina omaa apua ei kuitenkaan arvostettu. Silloin tuntui, että jokin kuviossa ei ollut ihan oikein.

Kyllästyttäni siihen tunteeseen, että annan kaikkeni saamatta juuri mitään takaisin tein tietoisen päätöksen alkaa laittaa kaiken energiani oman elämäni parantamiseen. Siitä päivästä alkoi aidosti oman näköinen ja syvää merkityksen tunnetta luova elämä.

Minusta ei silti muuttunutkaan täysin itsekeskeistä ihmistä vaikka opinkin paljon tervettä itsekkyyttä. Voin nykyisin paljon paremmin. Tunnen eläväni omaa elämääni. Ei ole myöskään aikaa eikä syytä olla katkera tai kateellinen muille. Huomio menee asioihin joihin voin itse vaikuttaa. Omaan elämääni.

En ole enää se joka uhrautuu ja on aina ensimmäisenä muita varten. Odotan nykyään samaa takaisin. Kun suhteessa on tasapaino, silloin koen olevani merkityksellisessä ihmissuhteessa.

Iloinen lastenvaatteiden verkkokauppa

Edelleen omiin arvoihini kuuluu auttaa muita, mutta enää se ei tapahdu itseni kustannuksella vaan niiden asioiden kautta jotka tuovat minulle itsellenikin iloa. Kuten kirjoittamisen kautta. Kun kirjoitan eli teen asiaa mitä rakastan, annan sen kautta arvoa muillekin. Mutta en kirjoita uhrautuakseni vaan tehdäkseni elämästäni merkityksellistä itselleni. Uskon, että eniten voimme antaa juuri tällä kaavalla. Pitämällä oman tankkimme täynnä meillä on antaa muillekin.

Emme saa palkintoa uhrautuvuudestamme eikä omaa ainutkertaista aikaamme korvaa mikään. Tulemme siitä tietoiseksi surullisen usein vasta kun ymmärrämme aikamme rajallisuuden. Mutta on mahdollista herätä jo nyt. Voit tässä hetkessä tulla tietoiseksi siitä, mitkä asiat ovat sinulle aidosti merkityksellisiä. Onko sinulla tarpeeksiaikaa näille asioille juuri nyt vai ”sitten joskus.” Miltä elämäsi näyttää nyt ? Mitä asioita haluaisit nykytilanteesta muuttaa?

Katsomalla ympärillemme huomaamme minkä arvoisena itseämme pidämme. Olisiko aika alkaa arvostaa itseä enemmän ja kohdata tunteet jotka ovat elämänilon edessä? Vai vaatiiko tämä hetki vain sen huomaamista miten hyvin asiat ovat juuri nyt?

Kun annamme luvan itsellemme tehdä asioita ensisijaisesti siksi, että nautimme kyseisten asioiden tekemisestä itse, se antaa paljon myös muille. Se energia millä asioita teemme se näkyy ja kuuluu kauas. Ilo ja hyvinvointi tarttuu. Kuten negatiivisuuskin. Uhrautumisen ja marttyyrienergian kautta tehdyt asiat eivät loista kovin kauas koska ne ovat tehty latteassa energiassa. Oman ajatusmaailman muuttaminen itsemme puolelle voi olla aikaa ja resursseja kuluttava prosessi. Se ei ole välttmättä se helpoin tie. Mutta voin luvata sinulle, se on kaiken sen arvoista!

Useimmilla meistä on tavoitteena tehdä maailmasta parempi paikka. Uskon, että toteutamme sitä parhaiten tekemällä siitä sellaisen ensin itsellemme. Kun teemme asioita joista voimaannumme, joita rakastamme, jotka tuottavat iloa ja hyvnvointia ensi sijassa itsellemme tuo energia kertaantuu ja kasvaa. Lähipiiri ja laajempi piiri kuin ehkä saatamme kuvitellakaan saa tuosta hyvästä olosta myös osansa. Vanha fraasi pitää paikkansa edelleen: Vain itseään rakastamalla voimme aidosti rakastaa muita.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *