Home Ihmissuhteet Parisuhde peilinä turvattomuuden kokemuksiin

Parisuhde peilinä turvattomuuden kokemuksiin

by miaumai

Jotta voisimme ymmärtää parisuhteessamme toistuvia kuvioita meidän tulisi ymmärtää ennen kaikkea itseämme. Ja jotta voisimme ymmärtää itseämme meidän tulisi ymmärtää sukumme historiaa. Se historia mikä meihin vaikuttaa ei rajoitu pelkästään lähimpään perheeseemme vaan myös sukupolvien taakse. Ehkä niihinkin sukulaisiin ja heidän kokemuksiinsa joihin emme koskaan saaneet tutustua.

Lähimmissä suhteissa meistä tulee esiin kaikki. Kaikki sekin minkä piilottaisimme ja se mitä emme itsessämme tiedosta. Ja se, miten paljon olemmekaan imeneet tietoisesti tai yleensä hyvinkin alitajuisesti historiamme kipua tai epärakentavia selviytymismekanismeja. Ne kaikki heijastuvat suhteeseemme eikä kaiken tuon monisäikeisen kokonaisuuden ymmärtäminen ole helppoa jos edes täysin mahdollistakaan.

Ei ihme, että parisuhteet ja ihmissuhteet ylipäänsä ovat yksi haastavin osa-alue ihmisyydessä. Menneeseen liittyy usein niin paljon hankalia tunteita, että niiden kanssa on vaikea tehdä rauha. Mutta kun ihminen on ottanut vastuun kokemastaan hän voi kokea aikuisia ihmissuhteita. Sitä ennen ihmissuhteet ovat hyvin usein meille peilejä sisäisen lapsen turvattomuuteen. Jotta tuo lapsi voisi kasvaa aikuiseksi hän tarvitsee turvaa. Jotta voisimme käydä läpi kivuliaat kokemuksemme ja purkaa suvustamme perityt lastit tarvitsemme turvaa. Henkistä turvaa ennen kaikkea. Toisilla meistä on tätä jo valmiina enemmän kuin toisilla ja joillakin on erittäin turvallinen kumppani jonka kanssa kipuja voi peilata mutta hyvin monet kipuilevat lapsiosien kanssa parisuhteissaan.

Turvan luominen ei ole naisille luontainen alue. Tasa-arvo ei tee meistä samanlaisia vaan biologinen tosiasia on, että miehellä on ollut tuo rooli jo historiassa, tuoda perheeseen fyysisesti voimakkaampana olentona suojaa ja turvallisuuden kokemusta. Tässä ajassa kun perittyjen traumojen miinakenttä onkin sisimmässä, ei niinkään ulkopuolella, tarvitsemme nimenomaan henkistä turvaa jotta voimme kohdata nuo ongelmia aiheuttavat epäterveitä ihmissuhteita rakentavat mallit ja tunteet itsessämme. Se ei välttämättä ole miehelle se helpoin rooli, koska moni mies kantaa myös traumoja turvattomuudessa. Monet miehet eivät ole saaneet hyväksytyksi tulemisen kokemuksia omana itsenään ja sisäinen lapsi on jäänyt kipuilemaan.

Kun turvan tunteen suhteen syntyy ristiriitoja tarpeiden välille ollaan kiperässä paikassa. Jos kumppanit eivät onnistu luomaan henkistä turvaa toisilleen suhde ei voi tältä osin kehittyä. Turvaa voi hakea myös ammattiauttajilta ja yhteisymmärryksen rakentamisen kautta sitä voi luoda myös esimerkiksi pariterapian kautta, mutta jos turvan luomisessa lopulta epäonnistutaan parisuhteen sisällä nousee siinä usein seinä vastaan, eikä välttämättä edes ymmärretä miksi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.ASTU SISÄÄN VERKKOKAUPPAAN TÄSTÄ

Olen paljon miettinyt tätä turvattomuus asiaa itsessäni erityisesti parin viime vuoden aikana. Tämä on taas vain yksi keittiöpsykologin teoria, mutta olen ajatellut että ehkä suhteet niin usein päättyvät eroon koska henkistä turvaa ei olla onnistuttu luomaan yhdessä. Moni kokee syviä epäonnistumisen tunteita parisuhteisiin liittyen mutta lopulta kyse on välttämättömästä perustarpeestamme mitä ei voi ohittaa. On löydettävä turvan ääreen jotta voisimme kasvaa läpi vaikeiden tunteiden. Tässä ajassa käymme kollektiivisesti läpi esi-isiemme traumoja. Olemme vielä siellä samalla miinakentällä henkisesti, tunnetasolla, kuin missä isovanhempamme olivat fyysisesti. Se on vaarallinen, turvaton ja pelottava paikka. Jotta voisimme raivata nämä henkiset miinat, rohkeuteen on löydettävä turvaa.

Uskon, että monilla joilla nämä henkiset kivut nousevat ihmissuhteissaan ei ole tietoa mistä se johtuu. Suhteissa on paljon kärsimystä kun yritetään pärjätä ja löytää tie ulos parempaan vajavaisin tiedoin ja taidoin. Nykyajan ihanteeseen ei enää kuulu se, että kynsin hampain pidämme ihmissuhteista kiinni vaan tässä hetkessä ihmisiä kannustetaan enemmä kasvamaan ja kehittymään ihmisinä. Sitä traumojen purku myös nimenomaan on. Ja jos turvaa ei löydy oman kehityksen katalyytiksi parisuhteesta, sitä on ehkä lähdettävä etsimään toisaalta.

Traumojen prukamisen kautta vapautamme itseämme henkisesti jostain sellaisen lastin alta joka sai aiempien sukupolvien elämän näyttämään selviytymiseltä. Nykyajan ihanteet ovat muuttuneet. Kuorma on kasvanut kai niin valtavaksi, että kestämiskykyä ei enää ole. Kantokyky loppui taakan alla. Ja moni murenee. Onneksi sekin nähdään nykyään uuden alkuna, eikä epäonnistumisena, joten kollektiivinen henkinen tuki on olemassa romahduksen kautta tapahtuvassa kasvussa. Ja sekin luo osaltaan turvaa.

Parisuhteessa on tärkeää saada olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan mutta joidenkin kipeiden kokemusten noustessa itsessäkin saattaa tapahtua arvaamattomia asioita. Kun tutustuu itseensä saa tutustua niihin vähemmän mukaviinkin puoliin. Parisuhteessa pitäisi voida kuitenkin turvallisesti näyttää nämä epämukavat tunteetkin ja saada olla silloinkin hyväksytty.

Parisuhteissa meitä leimaa helposti kuitenkin epäonnistumisen pelko. Toiset myös heijastavat sen suoraan meihin. Jos parisuhde päättyy, kyse ei ole epäonnistumisesta eikä yrityksen puutteesta vaan usein taustalla on syvä sisäinen turvattomuus ja sen epäonnistuneet paikkaamisyritykset. Parisuhde ei välttämättä ole se mitä kautta sisäinen turvattomuus eheytyy mutta sen vaaliminen ei saa olla myöskään sen este.

Lue myös artikkelini:
Sisäisen lapsen vaiheet ihmissuhteessa
Parisuhde ja trauma
Epäterveesti käyttäytyvät osamme voivat vahingoittaa läheisimpien ihmissuhteiden toimivuutta – Dissosiaatio parisuhteessa
Mikä määrittää elämistäsi parisuhteessa?
Läheisyys tuo lähelle itseä

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: