Ihmisen sanotaan olevan luomakunnan kuningas. Silti tuntuu kuin toimisimme kuin eläimet. Sellaiset eläimet jotka luovat itse oman tuhonsa. Meillä on tietoisuus, jolla voimme luoda myös kukoistusta. Kunhan käytämme sitä.

Kun pelko ohjaa toimintaa, ihminen toimii reaktiivisesti tai kuten muiden malliesimerkki osoittaa. Silloin vaisto vie kuin eläimellä, kun koko ajan pitää suojautua uhalta. Harkinnalle ei ole sijaa. Tällaisessa tilanteessa näkee uhkakuvina sellaisetkin tilanteet, joista voi selviytyä helposti tietoisella toiminnalla. Sisäinen turvattomuus ottaa helposti ulkoisten uhkakuvien muotoja. On totta, että maailmassa on paljon haasteita ja vaaroja, joihin on hyvä varautua. Mutta se näkökulma minkä tähän varautumiseen otamme, kertoo hyvin siitä teemmekö ratkaisut sisäisestä turvasta vai turvattomuudesta käsin.

Meillä on valtavasti erilaisia keinoja luoda hyvinvointia ympärillemme. Yksi suuri tekijä on asenne ja se mihin suuntaamme energiamme. Suuntaammeko energian jatkuvasti ongelmaan, vai ratkaisuun.  Tällä hetkellä tuntuu, että maailman on vallannut jonkinlainen massahysteria jossa rummutetaan jatkuvasti vain ongelmaa. Keinot parantaa vallitsevaa tilannetta on aina käytettävissä, mutta joskus sössimme tilanteen entistä hankalammaksi tekemällä vain lisää kaaosta. Silloin reagoimme yleensä pelosta käsin ja harkinta pettää. Kun toimintamme perustuu harkintaan reaktiivisuuden sijaan, tuloksetkin ovat kestävämpiä.

Reaktiivinen toiminta on paikallaan tilanteissa joissa tarvitaan nopeita päätöksiä. Joskus aikaa on vain sekunteja. Reaktiivisuus tulee turvattomuudesta käsin. Se on äkkinäisiä päätöksiä ilman selkeää kokonaiskuvaa. Joissain tapauksissa reaktiivisuus voi pelastaa henkemme. Kun olemme ajautumassa vaaratilanteeseen esimerkiksi liikenteessä, salamannopea vaistonvarainen reaktio tilanteessa voi olla pelastuksemme. Jos taas toimimme reaktiivisesti käydessämme tunnepitoista keskustelua läheisen ihmisen kanssa, saatamme joskus luoda tilanteesta vain pahemman. Monissa tilanteissa on viisautta astua askel taaksepäin ja tarkastella tilannetta useammalta kantilta. Kun akuuttia vaaraa ei ole, meillä on useimmiten aikaa nukkua yön yli jos toisenkin, pohtiessamme asioita. Käytämmekö tuota vaihtoehtoa, on kiinni usein siitä kuinka tietoisia olemme omista kipupisteistä ja turvattomuuden tunteesta. Eli olemmeko tietoisia mistä oma reaktiivisuus kumpuaa. Reagointi on usein tahdosta riippumatonta. Toimimme silloin kuin saaliseläin preerialla, pienenkin räsähdyksen kuullessamme olemme alitajuisessa valppaudessa säntäämään pakoon. Yhteiskunnassamme on kuitenkin yleensä varaa harita, punnita ja miettiä asioita syvemmällä tasolla.

Siltikin toiminta tuntuu olevan  hyvin pinnallista ja reaktiivista monessa asiassa. Ikäänkuin jokin alitajuinen hätä ja turvattomuus ohjaisi meitä, tietoisuuden sijaan. On syytä pohtia mistä se johtuu…

Pelkopohjainen yhteiskunta luo puutetta ja eripuraa jakamalla ihmisiä kahtia.

Vallitseva tilanne yhteiskunnassa on omalle mielelleni hämmentävä. Tämä aika kun on niin mustavalkoinen. Tuntuu, ettei ole olemassa kuin kahtalaista mielipidettä ja kaikki ihmiset koitetaan änkeä jompaan kumpaan leiriin. Vaikka väkisin. Esimerkiksi nyt käytävässä rokotekeskustelussa on yleensä vastakkain kaksi eriävää mielipidettä, joilla on sama päämäärä: turvata elämää. Molemmilla on siihen vain täysin eri lähestymiskulma. Jos näissä keskusteluissa muistaisimme toistemme olevan yhtä inhimillisiä kuin itse olemme, pelkoinemme ja voisimme lakata väittelemisen ja kohdata toisemme myötätunnolla. Haluamme yhdessä suojella elämää, turvata toimeentulomme, elää hyvää elämää. Siihen miten se onnistuu, jokaisella on oma näkemyksensä.

Olen aina, nuoresta asti, luontaisesti pyrkinyt pohtimaan asioita monelta kantilta. Joskus totesin, etten pysty muodostamaan mielipiteitä juuri mistään, koska on otettava huomioon niin monia näkökulmia. Mielipide on aina subjektiivinen ja jollain tavalla rajoittunut näkemys tilanteesta. Pohtiessani asioita yritän parhaani mukaan ottaa asioista huomioon aina koko ympyrän, enkä vain yhtä sektoria. Joskus nuorempana koin tästä syystä ajattelemisen raskaana, näkökulmia kun on loputon määrä.

Jos minulla joistakin asioista onkin ollut yksioikoisia kulmikkaita mielipiteitä, niin elämä on opettanut pyöristämään niitä. Ymmärrys on kehittynyt mitä enemmän erilaisia tilanteita joutuu kohtaamaan. Kun joutuu hetken kulkemaan sellaisen ihmisen saappaissa, jonka aiemmin tuomitsi, mielipide vaihtuu armollisuuteen ja myötätuntoon. Mitä enemmän pystyy asettumaan toisen asemaan, ei enää olekaan varaa tuomita ketään, vaan näkee kaikkien inhimillisyyden.
Meillä kaikilla on omat kipupisteemme ja heikot kohtamme, joista toisilla ihmisillä ei ole usein hajuakaan. Usein on niinkin, ettemme edes itse ole tietoisia omista kipupisteistämme, vaan olemme niiden vietävissä. Omien epämukavien tunteiden välttelykäyttäytyminen ohjaa tiedostamattomasta toimintaa. Joskus olemme onnistuneet luomaan niin nerokkaat selviytymismekanismit omien kipukohtiemme ympärille, ettemme edes tunne niiden alla olevaa kipua. Saatamme sen sijaan tuntea vihaa ja ärtymystä tai tuomitsemista tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Oman mielemme tarinat suojaavat meiltä silloin omalta kivultamme ja me uskomme näiden omien tarinoidemme luomaan todellisuuteen.

Maailma on kuin kiihtymispisteessä. Olemme ikään kuinn pyörteen keskellä. Keskuksessa virta on voimakkaimmillaan, ja silloin asiat kärjistyvät. Tilanne on ennen kokematon, koska koko maailma tuntuu olevan samassa veneessä. Kaikki joutuvat katsomaan tätä yhtä ja samaa näytelmää miten ihmiset jakautuvat leireihin, eivätkä tunnu enää osaavan keskustella keskenään ollessaan eri mieltä. Katsoimme muutama päivä sitten Netflixistä lapsille suunnattua sarjaa nimeltä Benedictin salaseura. Siinä on valittu joukko älykkäitä lapsia selvittämään kuka luo maailmaan hätätilan ja ihmisten mieliin pelkoa, alitajuisesti uppoavilla piiloviesteillä television kautta. Elokuvassa Maailma on ajautunut pelon vuoksi kaaokseen ja ihmiset toistelevat hokemaa ”Hätätila, hätätila. Ikään kuin kukaan ei olisi ruorissa.” En voi olla näkemättä yhtymäkohtia vallitsevaan tilanteeseen.

Mainos: Era Nova

Päästäksemme hätätilasta takaisin selkeyteen meidän on pystyttävä tarkastelemaan tietoisuuden avulla toimintaamme reagoinnin sijaan. Jotta voi luoda rauhaa ympärilleen on pysyttävä itse rauhassa. Jotta pystyy pysymään itse rauhassa on tarkasteltava omaa turvattomuuttaan. Kun ymmärtää reaktiivisen toiminnan kumpuavan turvattomuudesta käsin, voi alkaa rakentaa turvattomuuden tilalle turvaa.

Aikuisuus on sitä, että otamme vastuun. Aikuisten tehtävä on luoda turvaa ympärilleen. Tämä maailmantilanne on turvan tunteen kasvattamiselle haastava ajankohta, mutta jos sitä ei tee niin se jää tekemättä. Ehkä pelottavin oivallus itselleni on ollut se, että olen 100% vastuussa omasta elämästäni ja omasta toiminnastani. Mitä sillä edesautan ja mitä luon. Se oivallus on tuonut minulle alun kauhistuksen jälkeen suuren vapauden tunteen. Ymmärsin, että jos en ota vastuuta omista asioistani, sitä ei ota kukaan. Silloin oma voimani jää muiden käyttöön. Päätin kuitenkin lunastaa sen itselleni. En voi kertoa kenellekään toiselle, mitä heidän pitäisi tehdä. Eikä minulla sellaista valtaa olisikaan. Tehtäväni on päättää asiat vain omasta ja oman perheeni puolestani. Ja tehdä se minkä tunnen oikeaksi.

Me emme voi pelastaa koko maailmaa, mutta me voimme tulla tietoisemmaksi omista vaikuttimistamme. Siitä millä tavalla me luomme ympäröivää maailmaa ja mistä käsin. Toimimmeko aikuisuudesta, sisäisestä turvasta vai sisäisen lapsen peloista ja turvattomuudesta käsin. Näiden asioiden prosessoiminen on ollut itselleni se syvin oppikoulu jonka takia kai tänne synnyinkin. Miten otan henkisen vastuun omasta elämästäni näinkin monimuotoisella planeetalla toimimisessa. Ja juuri tässä erikoisessa ajassa.

Vahvista sisäistä turvallisuuden tunnettasi -verkkokurssi auttaa sinua luomaan pysyvää turvan tunnetta.

Olen luonut tämän kurssin tueksi sinulle, jotta voisit elää mielekkäämpää arkea. Tämä kurssi on erittäin hyvä pohja oman sisäisen turvallisuuden tunteen eheyttämiseksi. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssillani on jo vajaa 300 osallistujaa. Olen saanut kurssista todella hyvää palautetta niin traumanhoidon ja tunnetaitojen ammattilaisilta, kuin asiakkailtakin. Jaan kurssilla ne keinot, joilla olen itse oppinut ylläpitämään ja vahvistamaan sisäistä turvan tunnetta omassa elämässäni.  Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen on pohja tietoisemmalle toiminnalle ja aidolle hyvinvoinnille.  Voit ilmoittautua ja lukea kurssista lisää tästä. 

Lue myös artikkelini:
10 alkavan uupumuksen merkkiä; Uupumuksen tunnistaa kunnolla vasta kun pysähtyy.
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Trauma on hermostossa; Triggeröityminen ei ole valinta
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Se miten puhumme toisillemme kertoo sisäisestä turvan tai turvattomuuden tilasta
Matka omaan voimaan
Pelon pelko
Tommy Hellsten;Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse.
Täydellisyyteen ei samaistu kukaan

Tositarina taakkasiirtymän katkaisemisesta; Ukko Kärkkäinen kirjoitti itsensä ulos isänsä sotakokemusten jättämistä kauhuista

1 Kommentti

  1. Unna Alexa

    Onpas mielenkiintoista huomata kuinka vieläkin syvemmin voi antautua ottamaan vastuun itsestään ja elämästään. Löysin jälleen erään yksityiskohdan, jossa lykkään vastuuta elämästäni muille. Tämä seikka tulee vastaan jokaisessa ihmissuhteessa, jossa olen itse aktiivisesti vaikuttamassa. Turvattomuudesta on jälleen kyse.

    En ole pitkään aikaan käynyt täällä lueskelemassa. Oivallukseni kertoo että sille on tarvetta selkeästi ❤

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *