Home Hyvinvointi Rajat on rakkautta – Teetkö rajat omalle jaksamisellesi

Rajat on rakkautta – Teetkö rajat omalle jaksamisellesi

by miaumai

Olen miettinyt viime päivinä erityisen paljon aidon rakkauden olemusta. Rupesin pohtimaan rajojen merkitystä rakkaudessa. Kasvatamme lapsia sanomalla ”Rajat on rakkautta.” Haluamme siis piirtää lapselle turvallisen kasvuympäristön. Aikuisina parhain tahtomme on ohjata lapset aidosti onnellisiksi, mutta monet vanhemmat eivät itsekään ole onnellisia. Harva elää omien rajojensa sisällä rakkaudessa. Siksi rajojen miettiminen on tärkeää myös aikuisten omassa elämässä, jotta ymmärrämme miten opetamme lapsemme aitoon vastuullisuuteen omista rajoistaan ja mitä varten rajat on olemassa.

Rajojen ei ole tarkoitus rajoittaa vaan rakentaa turvaa. Itse koen että EI:tä ei sanota siksi, että voimme kontrolloida ja määrätä vaan silloin kun jokin asia ei tue hyvinvointia tai rakenna rakkaudellisuutta. Haluamme lastemme kasvavan turvassa ja hyvinvoivina, siksi teemme heille rajoja.

Lapset näkevät ympäristön vaikutuksesta paljon epätervettä mallia. Yksi esimerkki on älypuhelimet. Jos emme vanhempina rakenna rajoja niiden käytölle lapsi kasvaa epäterveeseen suhteeseen teknologian kanssa. Rajat ovat ensisijaisesti ja puhtaimmillaan rakkautta. Kun rajaamme älypuhelimen käyttöä luomme tilaa aidolle läsnäololle, tunteiden sietämiselle, luonnon ihmettelylle, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja yhteiselle ajalle. Jopa tylsyydelle joka on elintärkeää luovuudelle! Moni oikeuttaa kännykän rajattoman käytön lapselleen, koska se on nykyaikaa ja ”niin muutkin tekevät.” Silti sen epäterveet vaikutukset eivät poistu vaikka kaikki muutkin tekisivät niin. Kun rajaamme jotain pois, jotain muuta tulee tilalle luonnostaan.  Kun rajaamme vahingollista käytöstä tilalle tulee mahdollisuus rakentaa hyvinvointia.

Kun olemme aikuisia meillä ei ole enää ketään kuka rajoittaa meitä ulkopuolelta. Moni lapsi haaveileekin kasvavansa nopeasti aikuiseksi jotta ”voi tehdä mitä huvittaa.”   Jos omat sisäiset vanhempamme eivät ole aidosta rakkaudesta hereillä sisäisen lapsemme turvaamisessa niin elämämme saattaa ollakin juuri tuota. Teemme mitä huvittaa ja koemme ”muka vapaudessa” kuitenkin tuskaista tyhjyyttä. Yhteys omiin rajoihin ja rakkkauteen puuttuu. Elämme muita varten mutta emme sisällytä siihen itseämme.

Useimmat meistä elävät rajattomina aikuisina. Tai jos rajat löytyvätkin niin ne ovat usein hyvin häilyvät. Uhraamme itsemme työn, lasten ja läheistemme eteen. Ajattelemme sen olevan pyyteettömyyttä mutta oikeasti sisimmässämme kärsimme ja jokin koittaa huutaa miten väsynyt ja rikki onkaan. Mutta aattelemme että ollaksemme pyyteettömiä ja lunastaaksemme oikeutemme meidän tulee pystyä venymään ”toisten eteen.” Omassa elämässäni olen kokneut sen miten tuo harha tuli tiensä päähän. Omat voimani loppuiva totaalisest joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sairastua tai muuttaa elämäni. Siinä käänteentekevässä hetkessä ymmärsin miten itsekkäästi olinkaan ennen toiminut juuri uhrautumisesta käsin! Lopulta siitä eijäänyt käteen rakautta kenellekään! Se oli rankka mutta elämäni paras opetus!

Rakkaudeton rajattomuus heijastelee  lisää rakkaudettomuutta maailmaan. Uskon, että ensisijassa ihmisinä etsimme kaikesta rakkautta. Paradoksi piilee siinä, että rakkautta ei löydä etsimällä vaan pysähtymällä. Rakkaus on koko ajan ulottuvillamme mutta otammeko sitä vastaan. Pysymmekö sen sisällä. Opitut epäterveet käytösmallit ovat usein suurimpana esteenä siinä välissä.

DSC_0638.JPGKun alamme tutustua itseen ja kuulla omia sisäisiä tarpeitamme opimme ehkä pikkuhiljaa mitä on rakkaus ja sen salliminen itselleen. Mitä enemmän sallimme itsemme elää rakkaudessa sen enemmän rakkaus pääsee vaikuttamaan kauttamme maailmassa.

Rajojen sisällä me pysymme  rakkaudessa. Silloin meissä on mitä virrata ja virrattaa. Kun elämme rakkaudessa meidän ei tarvitse suorittaa ja nähdä niin paljon vaivaa asioiden eteen. Asiat saavat tapahtua luonnollisesti. Oma rakkauden kokemuksemme ei ole silloin riippuvainen ulkoisista tekijöistä eikä mitään tarvitse etsiä tai metsästää.

Meidän ei tarvitse varmistella ja kerjätä rakkautta rakkaudettomuuden kehässä koskaan sitä lopulta saavuttamatta. Vaan terveiden rajojen sisältä alamme luottaa rakkauden toteuttavan tehtäväänsä luonnollisesti elämän virrassa.

Kun vedämme rajat esim. toisten ihmisten epäterveelle käytökselle opetamme myös hänelle rakkautta. Voimme ymmärtää tuon ihmisen kipuilua ja lähettää hänelle myötätuntoa mutta meidän ei tarvitse sallia sen kohdistua itseen.  Epäkunnioittava käytös tulee aina rakkaudettomuudesta.

Kun ihminen käyttäytyy vahingollisesti toista kohtaan se on kuin tuskainen avunhuuto ”Olen hyvin rikki tästä kohdasta, korjaa minua.” Mutta emme voi korjata toistemme kipuja osallistumalla rakkaudettomuuteen. Silloin rajat kertovat selkeimmin mikä on rakkautta. Epäterveelle käytökselle ei ole enää vastaanottajaa vaan rakkaudettomalla ihmisellä on mahdollisuus kääntyä simpäänsä tutkimaan omaa toimintaansa. Rajat on kuin tiesulku joka sulkee reitin rakkaudettomuuteen. Lopulta vain ihminen voi kuitenkin itse käyttää vastuutaan ja alkaa tutkia itseään. Me voimme tehdä vain sen, että huolehdimme itse pysyvämme rajojemme sisällä rakkaudessa. Joka hetki.

Rajojen vetäminen voi herättää syyllisyyttä koska olemme kasvaneet uhrautumisen ehdollistumaan. Olemme saaneet viestin maailmalta ehkä jo lapsena, että ollaksemme rakastettuja ja hyväksyttyjä meidän tulee toimia kuten perhe, yhteiskunta, ystäväpiiri, koulu, naapuri tai sukulainen vaatii. Tuo opetus on hyvin vääristynyt ja  suurin karhunpalevlus jonka voimme antaa ja saada, koska se opettaa meidät elämään harhassa jossa jahtaamme loputtomasti käärmeen hännänpäätä koskaan sitä saavuttamatta. Juoksemme kieli vyön alla miellyttäen työnantajaa tai jotain muuta yhteisöä lopulta ehkä vain todetaksemme ettei se tuonut meille rakkautta. Koko yhteiskunta perustuu tähän ajatukseen. Ja ihmiset uupuvat yksi toisensa jälkeen. valheellisesti opetetun rakkauden kangastuksen perässä juokseminen saa meidät palamaan loppuun ennen aikojaan.

Kun ihminen alkaa vetää rajojaan niin useimmiten ne jotka elävät vielä rakkaudettomuudessa rajattomina alkavat pitää tätä henkilöä itsekkäänä ja julkeana. ”Kuinka hän voi tehdä noin itsekkäästi?” Rajojen veto nähdään itsekkäänä vaikka se on juuri päinvastoin. Olemme kasvaneet niin nurinkuriseen maailmaan, että rakkaudettomuus nähdään usein rakkautena ja päinvastoin. Rajoihinsa ja rakkauteen herännyt ihminen kuitenkin näkee tuon syyttelyn ihmisten omana rakkaudettomuutena joten se ei enää vaikuta hänessä.

64425069_850416935327909_6663723986892881920_n

Herääminen rakauteen tapahtuu omien rajojen kautta. Alamme kunnioittaa sisäisiä tuntemuksiamme, voimavarojamme ja omaa rakasta olemustamme niin paljon, että emme enää suostu juoksemaan rakkaudettomuuden kilpajuoksussa toistemme ohi. Meihin kasvaa rajojen vahvistamisen myötä sisäistä voimaa joka auttaa meitä pysymään rakkauden sisässä. Kun heräämme omien terveiden rajojen kautta kunnioittamaan itseämme alamme tuntea mitä on elää rakkaudessa, saada aidosti kunnioittavaa ja rakastavaa kohtelua. Rakentaa oman haavoittuvaisuuden ja keskeneräisyyden hyväksyviä ihmissuhteita joissa olemme hyväksyttyjä epätäydellisinä. Ihmisyyden häpeä päättyy siihen.

Pikkuhiljaa rakkautemme vahvistuessa sisäisyydessämme opimme  ottamaan aitoa rakkautta myös vastaan. Kun kohtaamme aitoa rakkautta se herättää meissä yleensä ensimmäisenä suuren tuskan. Kaikki se kipu jota aiemmin yritimme täysin vääristyneellä tavalla korjata  tai väistää saa nyt nousta pintaan ja tulla rakkaudessa nähdyksi. Paraneminen sattuu. Siksi me usein sitä välttelemmekin. Projisoimme kipumme toistemme niskaan ja jatkamme kilpajuoksua maratonissa joka ei koskaan lopu. Mutta kivun kautta meillä on mahdollisuus herätä näkemään omat rakkaudettomat kohtamme ja voimme kylvettää nuo arat kohdat valossa. Sillä tavalla kivut sulavat rakkauteen. Sen eteen ei tarvitse suorittaa mitään, vaan antautua. Se on lahja jonka voimme ottaa vastaan.

Sinä voit astua rakkauteen milloin tahansa hyppäämällä rakkaudettomuuden juoksukisasta syrjään. Rauhoittamalla itsesi, tasaamalla hengityksesi.
Saat pysähtyä. Levätä.
Tutustua siihen äärettömyyteen joka sisimmältäsi olet ja luoda asioille rajat joiden turvassa elät rakkautesi todeksi maailmaan. Terveet rajat ovat rakkautta itseäsi ja kaikkia kohtaan.
Lue myös artikkelini:
Rakkauteen herääminen
Hengen nälkä
Torjuttu sisäinen lapsi kipuilee vanhemmuudessa
Tositarina taakkasiirtymän katkaisemisesta – Ukko Kärkkäinen kirjoitti itsensä ulos isänsä sotakokemusten jättämistä kauhuista
Aito sisäinen turva sallii myös herkkyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: