Jos suru olisi kylmää betonia
märkää multaa
haljennut haulikko
jänisrauta ruosteessa lumen alla Jos suru olisi tie
polku
korkea mäki
kulkematon umpihanki
märkää multaa
haljennut haulikko
jänisrauta ruosteessa lumen alla Jos suru olisi tie
polku
korkea mäki
kulkematon umpihanki
Jos suru olisi
avaamaton säkki täynnä onnenkolikoita
maalista hilseillyt aitanovi
vääntynyt avain
Jos suru olisi enemmän armoa
vähemmän taakkaa
kengänjälkiä vierekkäin
Jos suru olisi lähentymistä
tunteidensa kanssa ystävystymistä
elämän näkemistä
Jos suru olisi keventymistä
sinistä
taivaan avaruutta,
suru saattaisi kääntyä puoleesi
sielua halata
melankoliasta kaivautua
kauneuteen laskea poskensa lepäämään samalle tyynylle
mistä unesi alkaa
2 comments
Jotenkin mieltä avartavaa ajatella surua tienä tai polkuna. Kaunis runo!
Tää on todellla kaunis! Tykkäsin tuota lopusta todella paljon: mistä unesi alkaa. Se jättää lukijalle huikean tulkinnan varan tähän runoon.