Luin juuri Eeva-lehdestä Victoria ja David Beckhamin haastattelun. Victoria Beckham kertoi miten sairastui syömishäiriöön pahimman julkisen ajojahdin aikana. Syöminen oli hänen sanojensa mukaan ainoa asia mitä hän pystyi turvattomuutta aiheuttavassa tilanteessa kontrolloimaan. Syömisten kontrollointi oli hänen tapansa kokea turvaa  äärimmäistä turvattomuutta herättävässä tilanteessa.  David Beckhamin taas kerrottiin kärsivän pakko-oireista. Heidän jääkaapissa tulee olla jatkuvasti parillinen määrä juomatölkkejä ja tavaroiden täytyy olla neuroottisen hyvässä järjestyksessä, muuten kuuluisa jalkapalloilija ahdistuu liikaa.

Turvattomuus on hermostollinen tila. Hallitaksesi jatkuvaa hermoston pelkotilaa joudut kehittämään avuksesi selviytymiskeinoja. Kukaan ei ole tälle immuuni, meissä on vain eroja sille minkälainen määrä turvattomuutta laukaisee hermostollisen hätätilan. Joillekin se on yksi ikävä kommentti, toisille tuhat ikävää kommenttia. Ja monille jotain siltä väliltä. Emme voi aina itsekään ennustaa mikä turvattomuuden tilan laukaisee päälle. Siksi jokaiseen ihmiseen tulisi lähtökohtaisesti suhtautua  kunnioittavasti. Hyvä nyrkkisääntö on ”Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.” Mikään määrä itseluottamusta ei auta silloin kun hermosto menee taistele-pakene tilaan ja pahimmillaan jää tuohon tilaan pitkäksi aikaa. Se kuluttaa voimavaroja ja voi johtaa todella vakaviin terveydellisiin seurauksiin. Hermoston voi rauhoittaa vain vahvistamalla sisäistä turvaa. Mutta esimerkiksi julkisen  ”joukkolynkkauksen” keskellä voi olla mahdotonta tuntea turvaa.

Muutama vuosi sitten lentokoneessa erään naisen imettämistä arvostellut Teri Niitti sai osakseen somessa järkyttävän joukkolynkkauksen ja kuoli siitä vuoden sisällä sydämen pettäessä. Myös julkisuuteen noussut ”risumies” koki saman kohtalon. On täysin fakta, että henkinen stressi voi pahimmillaan tappaa.

Beckhamit saivat lapsensa kidnappaus uhkauksia juuri hänen syntymän jälkeen. Kuka tahansa vanhempi olisi peloissaan vastaavasta. Lasten turvallisuuden vaarantuminen herättää hyvin alkukantaiset suojeluvaistot. Lisäksi David ja Victoria Beckham ovat julkisen uransa aikana saaneet useita tappouhkauksia. Heille oli mm. lähetetty kaksi luotia kirjekuoressa. Molemmille omansa. Suomessakin moni eturivin julkkis tai somevaikuttaja joutuu kokemaan vastaavaa.

Vihapuhetta joutuu tässä ajassa  moni suurelle yleisölle  tuntemattomampikin  kokemaan  nyt pelkästään mielipiteidensä vuoksi. Omien ystävieni kuolemaa on toivottu, kun he puhuvat julkisesti ajatuksiaan vallitsevasta tilanteesta. Vain mielipide-erot saavat esiin todella julmia piirteitä ihmisistä. Ne samat ihmiset, jotka haluavat suojella ihmishenkiä, ovat puheidensa mukaan valmiita  eliminoimaan toisinajattelijat. Ja kaikki tämä tehdään ”hyvän varjolla.”

Ilmaistessaan itseään vihapuheen kautta ihminen vain näyttää oman sisäisen  vihansa ja katkeruutensa koko maailmalle, ja lisää maailmaan juuri sitä mitä vastaan haluaa taistella,  sitä edes itse ymmärtämättä.  Hyökkäävä käytös herättää aina turvattomuutta. Ja mikään ei oikeuta toisia vahingoittavaan puheeseen, vaikka olisi kuinka ”hyvällä asialla.”

Julkisuus ja ihmisten julkisiin henkilöihin kohdistama käyttäytyminen on hallitsematonta ja arvaamatonta. Julkisuudessa olevia ihmisiä nostetaan  valokeilaan usein skandaalien varjolla. Ihmisille maksetaan suuria summia, jotta he tekisivät  ikäviä ”paljastuksia” tunnetuista ihmisistä. Maailmalla lehdet ovat valmiita maksamaan  satoja tuhansia ja joissain tapauksissa jopa useita miljoonia euroja tälläisistä jutuista. Ei voi kun ihmetellä, että toisten ihmisten asiat ja heidän alas painaminen kiinnostaa niin paljon maailman ihmisiä, että se on yksi maailman tuottoisin bisnes. Jos juorut eivät myisi, niitä ei  kirjoitettaisi, eikä niilllä voisi tienata tähtiteteellisiä summia. Kansa tarvitsee aina jonkin roskasangon omalle pahalle ololleen.  Tarvitaan ihmisiä joihin voi kokea paremmuutta, edes hetken. Tästä voi päätellä jo miten nurinkurisessa ja pahoinvoivassa maailmassa me elämme. Toiset nauttovat alitajuisesti siitä, että jollakin menee huonosti.

Olen miettinyt paljon julkisuuden varjopuolia jo useamman vuoden. Ajankohtaisemmaksi asia tulee koko ajan itsellenikin, kun kirjan julkaisu ajankohta lähestyy.  Koska ihmisten puheita ei voi hallita, on opittava vahvistamaan sisäistä turvan tunnetta. Tämä aika tarjoaa siihen oivallisia oppitunteja.

Sisäinen turvan tunne luo turvaa ympäristöön. Turvattomuus luo turvattomuutta.

Tässä ajassa on sakeana ilmassa turvattomuutta esiin nostavia asioita. Ja turvattomuus aiheuttaa vastakkainasettelua. Ihmisen perimmäinen pyrkimys on ylläpitää turvaa ja meillä on siihen hyvin erilaisia keinoja. Joillekin se vastapuolen leiri on uhkaa edustava, kun taas siinä mukana olevalle se on turvasatama. Se missä kukakin kokee turvaa vaihtelee ihmisestä riippuen. Olennaista on ymmärtää, että turvan suhteen kokemisessa olemme kaikki samassa leirissä. Se on primääritarpeemme. 

Ongelmia tulee kun alamme taistella toisiamme vastaan, vaikka tarkoitus kaikilla on sama – pysyä turvassa ja hengissä. Tällä hetkellä ilmassa on yhtä aikaa monta syvää turvattomuutta esiin nostavaa tekijää. Erilaiset näkökulmat politiikkaan, sairauden pelko, hallituksen toimet, ihmisten kaltoinkohtelu ja elinkeinotoimintansa menettäminen  sekä taloudelliset huolet ovat suuria asioita. Joitakin huolettaa eniten kaiken keskellä vapauden menettäminen, kun yhteiskunta pyrkii kontrolloimaan yksilöiden toimintaa radikaalisti. Toimet herättävät monia mielipiteitä ja paljon spekulaatiota niiden agendasta.

Voimme taistella muita ihmisiä, heidän  mielipiteitään tai ulkoisia asioita vastaan loputtomasti. Kysymys on kuitenkin pohjimmailtaan omista tunteistamme, mitä nämä asiat herättävät. Siinä mitä sinä tunnet, ei oikeasti ole kyse ei muiden mielipiteistä tai muista ihmisistä. Kun olet itse turvassa, pystyt aidosti edesauttamaan hyviä asioita.

Kun näemme kaiken ulkoisen ohi toisemme aidosti, luomme toisillemme turvaa. Ymmärrämme, että tuossakin on ihminen jolla on samanlaiset tunteet ja tarpeet kuin minussa. Hänenkin perimmäinen halu on vain elää hyvää ja turvallista elämää. Tästä myötätuntoisesta lähtökohdasta käsin on hedelmällisempää käydä keskustelua erilaisistakin lähtökohdista.

Läsnäolossa kiteytyy kaikki olennainen. Sitä tarvitsemme jokainen, mutta erityisesti tällaisina aikoina kun monilla on vaikeaa. Tarvitsemme toisiltamme arvostavaa kohtaamista, arvostavia katseita, sanoja ja läsnäoloa. Tilaa olla oma itsensä, hyväksyntää kuulla ja nähdä toinen ilman (usein vääriä) tulkintoja. Siitä syntyy yhteys ja yhteydestä syntyy turvaa. Tällainen terve vuorovaikutus on aina kahden kauppa. Molempien keskustelun osapuolten on otettava vastuu siitä mitä vuorovaikutukseen tuo. Yhteinen tila on kaikkien siihen osallistuvien vastuulla. 
Jos on yhteydessä ihmiseen, joka ei ota vastuuta omasta osuudestaan, voi jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi  rajata pois epäkunnioittava käytös, silloin huolehtii itse pysyvänsä turvassa. 

Vihaan vastaaminen vihalla luo vain lisää vihaa.

Kun kohtaamme toisemme arvostavasti, luomme tilan aidolle nähdyksi tulemiselle. Nähdyksi tuleminen luo yhteyttä ja yhteys luo turvaa. Ihminen jolla on yhteys itseensä, kokee turvaa ja hyvää oloa omassa elämässään. Tästä tilasta käsin ei koe mitään syytä arvostella muita. Ihminen näkee, että asiat ja näkemykset  ovat ristiriidassa keskenään, mutta eivät ihmiset. Turvan tilasta käsin elävä ihminen pystyy keskustelemaan mielipiteistään kunnioittavasti. Käytöksemme muita kohtaan kertoo siitä, elämmekö turvan vai turvattomuuden tilasta käsin. Kun lynkkaamme ja tuomitsemme muita omasta turvattomuuden tunteesta käsin, luomme lisää turvattomuutta. Tälläisistä keskusteluista kannattaa rajata itsensä  kokonaan. 

Jos palataan vielä julkiseen paineeseen, monikaan, joka ei julkisuudessa ole ollut, ei ymmärrä sitä painetta ja turvattomuuden määrää mitä esillä olo aiheuttaa. Jo pelkästään näkyvänä oleminen herättää esiin kaikki varjoissa lymyilevät pelot liittyen omaan arvottomuuteen ja kelpaamiseen, mutta usein tuohon päälle joutuu sietämään myös täysin asiattomia kommentteja.  Ihmisen sisäisestä turvan tunteesta riippuen, kapasitettia  käsitellä tätä painetta, on joko paljon, vähän tai ei ollenkaan. Yleisestihän sitä sanotaan: Jos valitset olla julkisuudessa, sinua saa arvostella. Tietenkään asia ei ole niin.

Kuten sanotaan, se miten puhut toisista kertoo vain sinusta itsestäsi. Itseasiassa julkisuudessa olevat henkilöt saavat kollektiivin varjosta näkyville sen, mitä muut ihmiset eivät itsessään uskalla kohdata tai paljastaa suoraan. Muut projisoivat niin ihailunsa kuin kateutensa, vihansa ja häpeänsäkin julkisuudessa esillä oleviin ihmisiin. Kaikki alitajuinen tiedostamaton roskakin tulee siinä näkyviin.

Uskomattominta tässä on se, että projisointi tuntuu monelle hämäävän todelta. Vihaa tunteva ihminen aidosti kokee toisen ihmisen herättävän oman vihansa. Miten toinen ihminen pelkästään olemalla oma itsensä,  voisi olla syyllinen toisen tunteisiin? Tunnetaidoilssa on vielä uskomattoman paljon työtä tehtävänä koko ihmiskunnassa. Toisten ihmisten tekemiset ja sanomiset, jopa olemus,  kun voi todella herättää vihan niin helposti  esiin, että sille sokaistutaan täysin itsessä. Jokaisen omalla vastuulla on selvittää, mikä viesti omalla vihan tunteella on. Yleensä vihan tunne tulee kertomaan, että menneisyydessä on ollut tai tässä hetkessä on jotakin uhkaavaa.  Jotkin omat tarpeet ovat kohtaamatta ja täyttämättä. Ne sitten projisoidaan toisen niskaan vastuuttomasti. Oma tunne voi olla myös väärä hälytys johon ylireagoi. Vaatii tietoisuutta lähteä tarkastelemaan tunteidensa merkitystä ja viestiä.

Tiedostamaton ihminen projisoi omat tunteensa suoraan toiseen ja syyttää muita. Tietoinen ihminen ottaa omista tunteistaan vastuun ja puhuu niistä käsin.

On häkellyttävää huomata, etteivät aikuiset ihmiset ymmärrä miten iso vastuu heillä on siitä, miten he puhuvat toisilleen. Jokainen ihminen luo ilmapiiriä jossa elämme. Millaista ilmapiriiä sinä luot?

Tässä ajassa monikaan ei uskalla ilmaista omia mielipiteitään. Vaikka nyt kuulluksi tulemiselle olisi valtavasti tarvetta. Jokaisella tulisi olla tilaa ja oikeus, ilmaista millaisia ajatuksia ja tunteita itsessä herää. Näemme kuitenkin, että julkinen keskustelu ei luo turvaa vaan päinvastoin. Ihmisten tapa kommunikoida tuo esille sisimmät tunteet ja turvattomuuden. Julkinen ihminen joutuu entistä tarkemman suurennuslasin alle, kun kollektiivin turvattomuus nousee esille vahvemmin.

Ihmiset jotka eivät kohtaa arvostavasti julkisuudessa olevia ihmisiä tuovat esiin oman turvattomuutensa ja vastuuttomuuden omista tunteistaan. Ratkaisu tilanteen parantamiseksi on, että jokainen ottaa itse vastuun omasta sisäisestä turvan tilasta. Kun huolehdimme omassa elämässämme, että vietämme aikaa sellaisten asioiden ja ihmisten parissa jotka luovat hyviä asioita elämäämme ja ruokkivat elämänvoimaamme, me lisäämme automaattisesti tähän maailmaan turvaa. Huolehimalla itsestämme, huolehdimme kaikista muistakin samalla. 

Tärkein teko oman ja muiden turvallisuuden hyväksi on rajata epäkunnioittava ja vahingoittava puhe omasta käytöksestään.

Yleensä kun olen saanut arvostelua ja moittimista osakseni ihmisiltä somessa, olen kysynyt miten he voivat. Vastauksena on lähes poikkeuksetta ollut, että heillä on meneillään jonkinlainen vaikea elämäntilanne. Huonosti nukuttuja öitä, kipua, pelkoa, yksinäisyyttä, turvattomuuden kokemusta, hyvältyksi tulemisen tunnetta… Huonosti voiva ihminen kertoo käytöksellään voivansa huonosti.

Ollaan ystävällisiä toisillemme. Ikävää puhetta ja lokerointia ei tarvitse kenenkään sietää. Muita tuomitsevia ja lynkkaavia ihmisiä pelottaa tai sitten heillä on muuten paha olla.  Nähdään sen taakse, ja lakataan tuomitsemasta heitä.  Vihaa ei voiteta vihalla. On harmillista, että oman pahan olon purkaminen oikeutetaan viharyöppynä, mutta se kertoo usein tiedostamattomuudesta. Rakentavampaa kun olisi käsitellä omat henkilökohtaiset tunteensa,  vaikka terapeutin avustuksella. Ollaan kuitenkin armollisia ihmisille.  Jokainen kantaa jotain taakkaa menneestä. Kun se tulee kuulluksi, olo helpottuu ja kommunikointi muuttuu terveemmäksi. Toisen ryöpytystä ei  kuitenkaan koskaan tarvitse jäädä ymmärtämään oman itsensä kustannuksella. Meillä on jokaisella omat haasteemme tässä ajassa ja tärkeintä on ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan, Joskus se edellyttää epäterveen toiminnan rajaamista.

Ihmiset jotka elävät turvan tilasta käsin ja voivat hyvin, hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Mielipide-eroista huolimatta. Tässä ajassa moni rajaa hyökkäävästi käyttäytyviä ihmisiä pois elämästään säilyttääkseen oman turvan tunteensa. Kyse ei ole mielipiteistä, vaan siitä saammeko toisemme tuntemaan olon turvattomaksi vai turvalliseksi. Jokaisella on oikeus huolehtia turvan tunteestaan parhaaksi kokemallaan tavalla. Se on perustarpeemme josta tinkiessämme kärsii koko elämä. Asioista voidaan siis olla hyvinkin erimieltä, mutta sen voi tehdä toisia kuunnellen ja  arvostavasti. Vain sillä tavalla lisäämme turvaa. Ja turvasta lähtee kehitys.

Yhteys muihin muodostuu yhteydestä itseen. Kun meillä on omat rajat ja vahva sisäinen turvan tunne luomme sitä myös ympäristöön. Jos et pysty tarjoamaan turvaa muille niin opettele tarjoamaan sitä ensin itsellesi. Turvaton ihminen ei pysty tarjoamaan toisille turvaa. Siksi silloin on tärkeää huolehtia ensisijaisesti omasta turvan tunteesta. Sisäisestä turvan tunteesta annat samaa ympäristöösi. Jos huomaat, ettet pysty keskustelemaan rauhasta käsin asioista, ehkä turvattomuuden tunne hallitsee toimintaasi.  Jokainen voi ottaa avstuun omasta sisäisestä turvan tilastaan ja siltä osin tehdä maailmasta paremman paikan.

Olen tehnyt verkkokurssin johon olen koonnut ne keinot joilla itse olen onnistunut vahvistamaan sisäistä turvan tunnettani. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssin voit ostaa itsellesi tästä linkistä.

Lue myös artikkelini:
Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen -verkkokurssi
Turvaa luovat ihmissuhteet; Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
Erillisyydestä yhteyteen; Kuinka oppia tulemaan turvattomuudesta yhteyteen toisten kanssa
Henkisen turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta
Selviytymismekanismeista aitoon minuuteen
Pärjäämisen kulttuuri kertoo syvästä turvattomuudesta
Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan. Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta
Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden taakse
Traumasta toipuminen vaatii turvaa