Syvennä läsnäolon taitoa ihmissuhteissa kohtaamisharjoituksella

08.07.2018 | Ihmissuhteet | 0 Kommenttia

Läsnäolo muille rehellisenä, paljaana, aitona ja haavoittuvana voi olla todella pelottavaa. On hauras tunne näyttää itsensä kokonaan toiselle, kaikkine todellisine tuntemuksineen. Kun sen uskaltaa tehdä ja tuleekin nähdyksi hyväksytysti, se voi olla yksi merkittävimpiä hetkiä elämässämme. Ainakin minulle juuri tälläiset kohtaamiset ja kokemukset ovat piirtyneet elävimpänä mieleen ja niistä olen ammentanut voimaa vielä vuosia myöhemminkin.

Aidon kohtaamisen ja läsnäolon hetket voivat kantaa pitkälle ja antaa voimaa monessa. Läsnäolon merkitystä ei pidä vähätellä. Vaikka se on tehokkuusajattelun vastakohta, se ei poissulje aikaansaamista vaan päinvastoin. Läsnäolo lataa akkuja ja virittää luovaan tilaan. Palauttavan läsnäolon voimasta voi ollakin paljon enemmän annettavaa maailmalle. Läsnäolo voi parhaimmillaan syventää myös luottamuksen kokemusta elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Läsnäolo on voimavara joka antaa voimaa moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen. 
Läsnäoloa ei voi suorittaa. Se ei ole suoritamista vaan paikallaan oloa. Pysähtymistä. Päämääristä otteen irrottamista. Se on itselleen tai yhdessä toisilleen näkyväksi tulemista arvokkaana juuri sellaisena kuin on. Se voi olla pelottavaa mutta se on myös todella palkitsevaa.

Jaan tässä postauksessa erään läsnäoloharjoituksen jonka kautta elämässäni on ollut monia kauniita hetkiä niin läheisten kuin tuntemattomienkin ihmisten kanssa.

Tein tätä harjoitusta ensimmäistä kertaa vuonna 2010 Rainbow gatheringissä Suomen kokoontumisessa. Joka aamu kello 08:00 alkoi workshop jossa ohjaaja ohjasi erilaisia harjoituksia  parin tunnin ajan. Osallistuin tuohon workshoppiin joka aamu noin kahden viikon ajan.

Workshopissa oli lähes joka aamu eri ihmiset ja kaikki he olivat minulle ennestään tuntemattomia. Tulin nähdyksi monin eri silmin. Tulin nähdyksi ennen kaikkea itselleni aamun alkajaisiksi. Tuo workshop oli tärkeä osa aamurituaalejani koko sen ajan kun vietin aikaani gatheringissä ja se antoi paljon eväitä tulevaan.

Workshop piti sisällään kehollisia harjoituksia itsekseen mutta myös läsnäoloharjoituksia parin kanssa. Yksi harjoituksista oli tämä tunteiden havainnointi harjoitus jonka haluan jakaa tässä postauksessa. Tämä harjoitus kulkee aina mukana, myös parisuhteessa olemme käyttäneet sitä. Se tuo toisen  lähelle ja auttaa luomaan hyväksyvää läsnäoloa kahden ihmisen välille. Hyväksynnässä on molempien helppo olla.

Tässä harjoituksessa ollaan läsnä toiselle juuri sellaisten tuntemusten kanssa kuin kulloisellakin hetkellä ilmenee. Tämä harjoitus on hyvin yksinkertainen ja silti perustavanlaatuisella tasolla hyvin vaikuttava. Ehkä tälläinen silmiin tuijottelu ja paikallaan olo mitä harjoituksessa tapahtuu saattaa tuntua aluksi huvittavalta, mutta harjoituksen todellisen tehon huomaa vasta jälkikäteen olossa. Kun antautuu harjoitukseen rohkeasti peloista ja jännityksestä huolimatta, pyrkien luottamukseen, se osoittaa vähäeleisen mutta tehokkaan merkityksellisyytensä. Se lisää ehkä voimavaroja muussakin elämässä.

Hyvinvoinnin_bannerit_alehdet_300x250
KOHTAAMISHARJOITUS

Harjoituksessa istutaan vastapäätä toisiaan. Katseyhteys on tärkeä tässä harjoituksessa joten tärkeintä on, että katseet kohtaavat helposti suurinpiirtein samalta tasolta. Harjoituksessa on kaksi eri roolia. Kutsun niitä nyt todistajan ja läsnäolijan rooleiksi.

Todistaja on se joka tutkailee omia tunteitaan harjoituksen aikana. Läsnäolija  on  läsnä sille mitä toisessa tapahtuu. Läsnäolijan tehtävänä on kysyä  kysymyksiä todistajalta.

Kysymykset ovat hyvin yksinkertaisia ja ne voi esittää esimerkiksi näin ”Mitä sinä tunnet ja koet juuri nyt?” ”Miltä se tuntuu?” ”Jos annat tunteen tuntua muuttuuko se ?”

Kysymysten tarkoitus on siis johdattaa henkilöä tarkkailemaan omia tuntemuksiaan ilman mielipiteitä tai arvioita niistä. Läsnäolijan kysymykset antavat tilan todistajalle  kokea tunteitaan puhtaasti ja vapaasti.

Ei ole tavatonta, että tunteet muuttuvat heti seuraavassa kysymyksessä. Ja useimmiten käykin juuri niin. Ensin ihminen saattaa kokea vihaa ja seuraavaksi iloa. Salliminen vapauttaa tunteita eivätkä ne välttämättä ole järjellä ajatellen kovin johdonmukaisia.

Tämä harjoitus näyttää meille selkeästi sen miten tunteet vaihtuvat koko ajan ja vaikeankin tunteen takaa löytyy heti toinen, ehkä kevyempi tuntemus. Tämän harjoituksen myötä voimme selkeästi myös havainnoida, että tunteet eivät ole totuuksia vaan ne ovat alati muutoksessa.

Harjoitus saattaa edetä esimerkiksi näin:
Läsnäolija: Mitä sinä tunnet ja koet juuri nyt?
Todistaja: Jännitystä
*Hetki hiljaisuudessa suoraan silmiin katsomista*
L: Jos annat tunteen tuntua mitä koet juuri nyt?
T: Surua
L: Miltä se tuntuu?
T: Raskaalta
*Hetki hiljaisuudessa silmiin katsomista*
L: Mitä sinä tunnet ja koet juuri nyt?
T: Iloa
*Hetki hiljaisuudessa silmiin katsomista*
L: Mitä sinä tunnet ja koet juuri nyt?
T: Keveyttä
…..

Harjoitusta jatketaan etukäteen sovittu aika näitä kysymyksiä esittäen, toisen  vastauksiin sen kummemin reagoimatta tai niitä arvostelematta. Jokainen tunne saa tulla esiin vuorollaan. Tunteissa ei välttämättä ole mitään logiikkaa läsnäolijalle mutta todistajalleen ne ovat merkityksellisiä. Erityisesti se on merkityksellistä, että tunteet saavat tulla ja mennä. Se voi lopulta näyttää itsestä jotakin suurempaa. Tämän harjoituksen kautta voi saada myös yhteyden tosimpaan muuttumattomaan osaan itseä.

Suurimman arvon läsnäolija tuo harjoitukseen antamalla todistajan kokea tunteitaan puhtaasti ja katsoa mihin ne johdattavat. On mielenkiintoista nähdä miten tunteet ilmestyvät esiin toistensa takaa joskus täysin epäloogisesti kuitenkin olevan merkityksellisiä ilmetessään kokijalleen.

Olen kokenut, että tälläinen tunteiden salliminen on terveellistä tunne-elämälle ja se lisää paljon voimavaroja elämään. Tunteitahan helposti lähdetään arvostelemaan tai vastustamaan ja peittämään. Tämän harjoituksen avulla on mahdollista tulla näkyväksi itselleen ja toiselleen, kaikkine sen hetkisine tunteineen, ilman mielipiteitä. Sallien.

Todistajassa heräävät mielikuvat ja tuntemukset voivat olla aivan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Harjoituksessa on tarkoituksenmukaista olla niin luottavaisesti, että kaikki tuntemukset uskaltaa kertoa ja sanoittaa toiselle. Läsnäolijan tehtävä on antaa tila toisen tunteille juuri sellaineen, niitä arvottamatta. Toki tämä harjoitus saattaa herättää läsnäolijassakin tunteita, esim. hilpeyttä, jopa liikutusta,  mutta tärkeintä on pysyä omissa rooleissa mahdollisimman tarkasti. Läsnäolijalla saa herätä tunteita ja ne saavat myös vaihdella mutta pääosassa on aina todistajan tuntemukset.

Vuoroja voidaan vaihtaa toisinpäin kun harjoitusta on tehty useampi minuutti. Aika voidaan sopia vaikka etukäteen ja laittaa kello hälyttämään ajan päättymisen merkiksi jolloin vaihdetaan vuoroja.

Olen kokenut, että tämä harjoitus lisää rohkeutta kohdata tunteita yhdessä, syventää yhteyttä toiseen ihmiseen ja itseensä ja opettaa tärkeää läsnäolon kykyä. Tätä harjoitusta voi tehdä niin usein ja niin monien ihmisten kanssa kuin haluaa ja kokee mahdolliseksi.

Mielestäni tämä harjoitus on erittäin kiinnostava ja hyvällä tavalla jännittävä joka kerta. On rohkeaa näyttää ja tulla nähdyksi ja kuten sanottu, jälkikäteen olotila on parhaimmillaan  hyvin palkitseva ja syvällä tasolla merkityksellisyyden ja läsnäolon tunnetta lisäävä. Jokaisen tarve on syvimmiltään nähdyksi tuleminen. Tämän harjoituksen avulla ollaan sen äärellä puhtaimmillaan.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *