Kun ihmiskunnassa tapahtuu isoja muutoksia hyvinkin konkreettisesti niin muutos on vahvasti silloin käynnissä myös jokaisen ihmisen sisäisessä maailmassa. Meistä jokaisella on omat tapamme toimia stressaavissa muutostilanteissa ja niiden tapojen rakentavuudesta riippuen koemme joko suurempaa epätoivoa tai toivoa tässä ajassa. Omalla suhtautumistavalla on nyt entistä suurempi merkitys.
Tag:
Muutos
Luin juuri Eeva-lehdestä Victoria ja David Beckhamin haastattelun. Victoria Beckham kertoi miten sairastui syömishäiriöön pahimman julkisen ajojahdin aikana. Syöminen oli hänen sanojensa mukaan ainoa asia mitä hän pystyi turvattomuutta aiheuttavassa tilanteessa kontrolloimaan. Syömisten kontrollointi oli hänen tapansa kokea turvaa äärimmäistä turvattomuutta herättävässä tilanteessa. David Beckhamin taas kerrottiin kärsivän pakko-oireista. Heidän jääkaapissa tulee olla jatkuvasti parillinen määrä juomatölkkejä ja tavaroiden täytyy olla neuroottisen hyvässä järjestyksessä, muuten kuuluisa jalkapalloilija ahdistuu liikaa.
Sisäiset ohjelmoinnit pitävät meidät usein tiukasti kiinni sellaisessa elämässä joka ei lopulta tuo syvää merkityksen tunnetta ja mikä ei ole arvojemme mukaista elämää. Vai miten muuten voidaan perustella se miksi ihmiset valittavat niin paljon asioista ja tekevät asioita vain ”koska on pakko.”
Pelko perusteinen sisäinen uskomusmaailma saa toimimaan näin. Eikä se ole ihme. Kulttuuriset ehdollistumat ovat syvällä ja kannamme jokainen mukanamme myös omista suvuistamme tulevia tunteita ja pidäkkeitä taakkasirtyminä. Näistä itsensä ulos oivaltaminen on usein kipeä ja mutkikas prosessi.
Vallitseva tilanne laittaa kaikki ajatukset uuteen perspektiiviin. Meillä kaikilla risteilee varmasti mieletön määrä ajatuksia. Tämä hetki pistää pohtimaan sellaisiakin asioita jotka ei vielä hetki sitten tuntuneet mahdollisilta.
Tänäänkin vallitsee erikoinen poikkeustila maailmassa. Olemme erikoisessa tilanteessa mitä varmasti kukaan ei olisi täysin realistisesti osannut kuvitella tapahtuvaksi näin laajamittaisesti. Koko maailmaa koskevana asiana yhtä aikaa. Nykyinen tilanne ei ole vain uutisista luettava ”joitain muita” koskettava asia joka olisi helppo laittaa ajatuksistaan syrjään. Tämä ei ole sellainen ”none of my business”- tyylinen juttu miten olemme ehkä uutisista tottuneet ajattelemaan.
Joka päivä koko olemassaolomme ajan ovat ihmiset olleet joukoittain suuressa hädässä maailmassamme mutta suurin osa on niin turtunut uutisiin, että se on muuttunut täysin normaaliksi. Joillakin ihmisillä taas herää oikea myötätunto ja huoli. He yrittävät auttaa hädässä olevia esmerkiksi osallistumalla keräyksiin tmv. Ja yksi osa on päättänyt olla katsmatta uutisia, koska se tuottaa suurtakin ahdistusta toisinaan sillä vaikutus mahdollisuudet maailmassa oleviin ylivoimaiselta tuntuviin epäkohtiin tuntuu mitättömiltä. Tässä hetkessä on kuitenkin toisin. Nyt voimme jokainen vaikuttaa omalla tavallamme. Ja pienilläkin teoilla voi olla lähipiirissä iso vaikutus.
Muutama päivä sitten näin unen jossa valaat uivat tummassa, hieman synkän oloisessa vedessä. Valaiden keskelle ilmestyi yllättäen portaali jonka läpi yksi valaista meni osittain. Valaan pyrstö jäi toiselle puolelle muiden valaiden ihmeteltäväksi. Ne valaat jotka olivat vielä toisella puolella pelkäsivät. He ajattelivat, että portaalin läpi meneminen tuhoaa heidät. He pelkäsivät ettei portaaliin imautunut valas pääse enää takaisin. Mikä voima hänet veti pelottavalta tuntuvaan tuntemattomaan vievään portaaliin? Muut valaat pelkäsivät näkevätkö ystäväänsä enää koskaan ja jääkö se jumiin puolitiehen vain pyrstö näkyvissä.
Kuvat: Noora Brandt
Kaikki ihmiset eivät saa samaa siunausta – mahdollisuutta herätä unesta. Kuitenkin useimmat vastustavat tuota lahjaa saadessaan sen, koska se herättää meissä kaikki kipumme esiin. Kipu ei koskaan tunnu kivalta, mutta on olemassa hyvää kipua, kuten kätilöni sanoi. Heräämiseen liittyvä kipu on hyvää parantavaa kipua vaikka kokemisen hetkellä sitä voikin olla hyvin vaikea uskoa. Olen tse käynyt tuon läpi ja näen sitä paljon ympärilläni. Halusinkin jakaa tässä blogitekstissä ajatuksiani ja oivalluksiani siitä mitä omalla polullani olleet kivut ovat minulle opettaneet ja miten näen oman vuosia kestäneen heräämisprosessini nyt kun pystyn tarkkailemaan sitä objektiivisesti, jotta ne jotka ovat synkimmissä tunteissa juuri nyt voisivat saada ehkä jonkinlaista toivoa omaan tilanteeseensa.
Kuva: Iina Laine
Monen helmasynti on huolehtia enemmän muiden asioista kuin omasta elämästään. Se voi olla vahingollisempi tapa kuin aluksi uskoisi. Uhrautumalla kulutamme energiamme usein asioihin joihin emme voi oikeasti vaikuttaa. Osallistumalla aktiivisena toimijana omassa elämässämme voimme saada aikaan aidon muutoksen. Emme itseämme sivuun laittamalla.
Kulttuurissamme on ehkä opetettu, että itsekkyys on pahasta. On lähes syntistä ajatella omaa etuaan. Joten: ”Pois se minusta.” Niin minäkin ajattelin ennen, täysin alitajuisesi. Se oli niin huomaamaton sisäänrakennettu käyttäytymismalli, että se tuntui ainoalta viralliselta totuudelta. Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, että oma elämäni ei edennyt siihen suuntaan kuin toivoin. Asialle piti tehdä jotain.
Todellinen syy miksi pistin energiani muiden auttamiseen oli se, että en uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäni. Sisimmässäni oli pelkoa ja häpeää ja lakaisin nuo tunteet mieluummin maton alle. Olihan minulla haaveita. Sellaisia joita en juuri uskaltanut edes ajatella. Ja kun ei ottanut rohkeita askelia omia unelmiaan kohti niin ei joutunut käytännössä kohtaamaan omia pieneksi tekeviä tunteitaankaan. Sain elää kivalla mukavuusvyöhykkeellä toisten eteen uhrautuen.
Kaikella on tarkoitus
Kuulostaa ehkä kliseeltä mutta monissa kliseissä piilee isoja totuuksia. Kun asiat tapahtuvat, olivatpa ne kuinka ikäviä tahansa on turha taistella niitä vastan. Kun huomaamme jonkun ihmisen osoittautuvan erilaiseksi kuin toivoimme, odotimme tai ajattelimme, kun asiat menevät täysin päinvastoin kun itse halusimme voi valita taisteleeko todellisuutta vastaan vai pystyykö katsomaan totuutta silmiin sellaisena kuin se meille näyttäytyy. Kun hyväksymme asiat sellaisina kuin ne on, asiat voi muuttua. Kieltämällä todellisuuden elämme illuusiossa, harhakuvassa.
Kaikessa piilee jokin merkitys, mutta asiat eivät useinkaan mene omien suunnitelmiemme mukaan.
Mistä saa voimaa, inspistä ja motivaatio kun se on itsellä hukassa? Kun haluaa saada asioita aikaiseksi ja ylitettyä niitä kuuluisia mukavuusrajoja (jotka varsinkin yrittäjän ja oman näköistä elämää luovan ihmisen elämässä venyy ja paukkuu) niin silloin tuki ja tsemppi on ihan korvaamattoman tärkeitä juttuja. Me ihmiset olemme sellaisia, että sitä hyvin mielellään, ihan tiedostamattaankin hakeutuu toistamaan samaa kaavaa päivästä toiseen. Jää jumiin niihin vanhoihin epärakentaviin kaavoihin jotka ei välttämättä vie itseä ja omaa työtä eteenpäin. Tuo kaava ei yleensä ole se millä hyvinvoiva elämä kuitenkaan syntyy. Miten tuota kaavaa rikotaan ja mistä saa draivia silloin kun sitä eniten tarvitsee? Kun oma näköala ei yllä enää kovin kauas niin miten perspektiiviä saisi laajenemaan?
Newer Posts