Syksyisin puut näyttävät alastomuudellaan
mitä jää kun kuollaan vanhalle
Hetken henkiseen talveen
mennään varmistelematta
luottaen uuden kevään uudistavaan voimaan
Uuden elämän hehku
vanhan aikakauden aurassa
Eteenpäin meneminen tarkoittaa vanhan taakse jättämistä. Joskus se tarkoittaa sitä ilman mitään varmisteluja tulevasta. Joskus on hyvästeltävä kaikki tuttu jotta jotain täysin uutta voi alkaa. Minulla näitä vaiheita on ollut elämäni aikana useita. Voin sanoa eläneeni monta elämää tässä yhdessä. Olen hyvästellyt itseni monessa tienristeyksessä, jotta voin tavata itseni ilman vanhoja taakkoja, vanhoja laseja jotka vääristävät todellisuuden. Elämäni on juuri sitä mitä minä olen. Jos päätän luopua minua alaspäin vievistä tunteista, ne eivät enää määritä todellisuuttani.
Sanoin miehelleni yhtenä aamuna: ”Olispa mukava ottaa kaukoenergiahoitoja tämän oman muutoksen tueksi.” On nimittäin tuntunut, että nyt on ollut ilmoilla jotain todella isoa muutosta, vanhoja pelkoja ja tuntemuksia tippunut kyydistä, ja sisäisillä tasolla niin valtavaa irtipäästöä, että se on tuntunut pitkästä aikaa sisäisiä rakenteita järisyttävältäkin paikoittain. Ulkopuolinen tuki omien prosessien tueksi tuntui siis hyvältä ajatukselta.
Tuosta meni noin 20 minuuttia kun facebook feedissäni tuli vastaan teksti jossa Janita Kunnas kertoi Naisyrittäjät-ryhmässä tarvitsevansa apuja oman yritystoiminnan tueksi. Hän toivoi työkeikkoja muista hommista koska asiakkaita ei tuntunut olevan tarpeeksi energiahoidoille. Hän oli kvanttienergiahoitaja. Joku ehdotti viestin alapuolella kommenttikentässä, että Janita pyytäisi joitain bloggaajia kokeilemaan ja kirjoittamaan kokemuksistaan hoidon suhteen. No minähän ilmoitin itseni heti vapaaehtoiseksi! Mahdollisuus kaukoenergiahoitoon tuli siis aivan kuin tilauksesta.
Otsikko lupaa paljon, mutta voin seisoa sen takana. Kerron teille harjoituksesta jonka avulla elämäni muuttui. Harjoitus on hyvin yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen ei sitä välttämättä ole kaikille. Ei ainakaan itselleni ollut. Tein tämän harjoituksen vuonna 2011 ja sen jälkeen elämäni muuttui monella tavalla. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, ja tavallaan tapahtui. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy kokea itse.
Voisiko rentous olla tulevassa yksi suurimmista arvoista? Sellainen ihanteellinen asia, jota opetellaan ja tavoitellaan? Vanhan mallin mukaan ihailtavaa oli suorittaa. Se on nyt nähty, se ei toimi. Se tekee ihmisistä ja työkulttuuristamme sairaita.
Rentoumisen fysiologiaa on tutkittu jo jonkun verran ja tutkimustulokset osoittavat että rentona ihminen muistaa paremmin, pystyy parempiin suorituksiin ja pystyy keskittymään paremmin käsillä olevaan asiaan. Saattaa olla että monet nykyiset sairaudetkin voitaisiin parantaa purkamalla pois liiallinen stressi. Monet iho-oireet, masennus, uupumus ja astma voivat puhjeta stressistä. . Voi olla että monien lasten oppimisvaikeudet ja ylivilkkaus voidaan joissain tapauksissa laittaa myös stressin piikkiin.
Vuosi on pitkä aika elämässä ja samalla niin lyhyt. Elämä voi muuttua päivässäkin, saati vuodessa. Omilla päätöksillä ja valinnoilla on iso merkitys! Kerron mitä omassa elämässäni vuodessa on tapahtunut ja mikä siihen vaikutti.
Vuoden aikana sain mm. valjastettua intohimoni työksi, esikoiseni on kasvanut vauvasta taaperoksi, perheeseemme on mahtunut monia onnellisia ja vaikeita hetkiä ja olen saanut rohkeuden lähteä omille siivilleni… Vuosi on ollut täynnä ISOJA asioita. Se on tehnyt minusta onnellisemman, tasapainoisemman ja tietoisemman itseni suhteen. Olen uskaltanut luopua monesta turhasta enrgiaa vievästä asiasta ja oppinut kanavoimaan energiani minulle voimia antavaan ja tuottavaan toimintaan. En ole enää epävarma siitä ”mikä minusta tulee isona” vaan olen löytänyt paikkani ja jalansijani, ne jotka todella huokuu hyvää oloa sydämen pohjaan asti. Tiedän viimeinkin miltä tuntuu se tunne kun olen juuri siellä minne niin pitkään olen ollut matkalla…
Aloitin bloggaamaan vuosi sitten. Ensimmäisille teksteilleni tavoitteena oli saada ne vain julkiseksi. Kirjoitin alussa blogiini kerran kuussa lähes puolen vuoden ajan. Aluksi minulle riitti se että sain tekstejäni näkyville muutakin kuin päiväkirjaan. Kymmenet päiväkirjat ovat täynnä tekstejäni lapsuudesta lähtien ja kirja ja vihko on ollut minulla aina mukana minne tahansa menenkin. Kirjoittamien on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää ja se todella on vahvistunut kutsumuksekseni. Kirjoituksiltani puuttui kuitenkin yleisö ja kaipasin sitä.
Ensimmäisillä teksteilläni oli varmastikin muutama kymmenen tai korkeintaan muutama sata lukijaa. Tilanne on pikkuhiljaa vuoden aikana muuttunut ja tässä kuussa, vuosi aloittamisen jälkeen blogiteksteilläni on ollut nyt yli
72.000 lukukertaa. Vuodessa tilanne on siis muuttunut HUIMASTI. Tilastot on olleet nyt koko ajan kasvussa ja kohti 100.000 mennään tasaisesti. Juhlan paikka! Ja kiitos kaikille lukijoilleni.
Kun aika on…
Puhumme usein ”oikeasta ajasta” asioille. Ikäänkuin verhon takana olisi jokin orkesteri henkimaailmasta joka tahdittaa omaa kulkua ja etenemistä verhon ”tällä puolen.” ”Asiat tapahtuvat kun aika on oikea.” Mitä tuo tarkoittaa? Määrätäänkö meille oikea ajoitus jostain mystisestä maailmasta jonka päätäntävallan varassa sitten kuljeksimme tahdottomana odottaen lupaa from the other side…?
Oman kokemukseni perusteella uskon että suuri osa tuota ”oikean ajan” mystifioitua merkityksellisyyttä pitää yllä tiedostamaton alitajuntamme. Emme ole tietoisia omista vaikuttumistamme ja haluamme ulkoistaa vastuun ”henkimaailmaan” tai ”maailmankaikkeudelle.” Kun haluamme ottaa tuon vastuun omiin käsiimme ja alamme todella hyväksyä ja kuunnella omaa alitajuntaamme opimme ymmärtämään kuka olemme, opimme tekemään oikeita valintoja ja sitä myöden elämässämme alkaa myös tapahtua oikeita asioita. Aika on siis koko ajan oikea, mutta olemme vain enemmän tai vähemmän tietoisia siitä mitkä valinnat vievät meitä eteenpäin. Sen lisäksi haluamme välttää epämiellyttäviä tunteita mitkä nousee väkisinkin kun alamme tutustua niihin osiin itsestämme joiden piilottamiseksi olemme saattaneet kehittää strategioita koko aikaisemman elämämme.
Moni lukeekin nuo epämiellyttävät vastoinkäymiset merkiksi siitä että suunta ei ole oikea tai aika ei ole oikea, mutta vastoinkäymiset tulee oman kokemukseni mukaan usein eteen kun yritämme tehdä asioita omaa todellista, aitoa sisintämme vastaan. Moni halu, pelko ja ulkokohtainen pyrkimys voi tuntua niin todelta että uskomme todella ”TÄTÄ MINÄ OLEN” ja kiroamme maailmankaikkeutta kun se ei toteuta ”oikeaa tahtoamme.” Moni myös luovuttaa vastoinkäymisiin vaikka kyse on ehkä vain vääränlaisesta lähestymistavasta asioihin.
Kun asiat eivät suju kuten tahdomme vaan aivan päinvastoin, olisi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan mitkä uskomukset siellä ovat vahvempia kuin oma päivätietoisuuden voimamme. Alitajunnassa voi olla paljon estoja jotka sabotoivat mahdollisuuksiamme kuten esimerkiksi anteeksiantamattomuutta, miellyttämisenhalua, tuomitsevuutta itseämme kohtaan ja rakkaudettomuutta. Kaikki nämä pitävät meidät poissa siitä elämästä joka meille kuuluu ja estävät olemasta se henkilö joka todella olemme. Kuvittelemme olevamme yhtä kuin esimerkiksi miellyttämisenhalumme mutta todellisuudessa sen uskomuksen yllätpitäminen kerryttää sisään paljon turhautumista ja vihaa. Kun vapaudumme muiden odotuksista uskollisuus itseä kohtaan tuntuu kevyeltä.
Viekö minua todellinen voimani vai jokin
mikä pyrkii saavuttamaan valheellista voimaa peittääkseen heikkouttaan…?
Ensin pitää tutustua itseensä, vasta sitten tietää mikä on se mitä haluaa. Tärkeintä ennen matkan aloittamista voikin siis olla täydellinen pysähtyminen. Hiljentyminen itsen äärelle, omien pelkojen, rajoittavien uskomusten ja arvottomuuden tunteiden äärelle. Mikä minua vie? Todellinen voima vai jokin mikä pyrkii tavoittamaan valheellista voimaa peittääkseen heikkouttaan…? Heikkouden ja herkkyyden kohtaaminen tekee meidät vahvaksi, mutta sitä ja sen paljastamista usein pelkäämme eniten. Oman todellisen paikan löytämiseksi tarvitsemme kuitenkin uskollisuutta itselle ja sitä pitää opetella. Tärkeintä ei olekaan sis pyrkimykset ja saavuttaminen vaan salliminen olla se kuka on. Tämän opittuani matkani soljuu nyt kevyemmin kuin koskaan.Olen tullut siihen tulokseen oman matkani myötä että ei ole mitään ulkoapäin määriteltyä ”oikeaa aikaa” jolloin asiat mystisesti alkavat tapahtua vaan aika on oikea heti, ja koko ajan. Silloin asiat alkavat tapahtua kun ihminen ei enää halua kuunnella omia tekosyitään tai paeta omia negatiivisia tunteitaan. Siitä alkaa tie joka vie eteenpäin kun sille haluaa astua. Kukaan muu sille tielle ei tosin voi pakottaa tai maanitella, halun on kummuttuva itsestä. Pelot eivät kuitenkaan katoa itsestään eikä aloittaminen käy koskaan helpommaksi.
Näkyvän maailman enkelit
Ennen blogini aloittamista edelsi puolen vuoden valmennusjakso Krista Launosen Mielitilassa. Hankin itselleni ulkopuolista apua koska kyllästyin omiin tekosyihini enkä saanut yksin otetta tekosyiden takana oleviin pelkoihin. Yksin en päässyt eteenpäin tietystä pisteestä, sen olin jo huomannut. Oli aika pyytää apua. Minä kyllästyin ainaisiin selittelyihini mitä tule omaan elämääni ja sen täydesti elämiseen. Mielessä oli aina ennen hyviä syitä sille miksi juuri nyt ei ole hyvä hetki aloittaa vaan se tulee myöhemmin…
Olen nyt käynyt Kristan valmennuksessa puolitoista vuotta. Hän tekee luovuusvalmennusta ja omien sanojensa mukaan ”täällä ei opetella tekemään kukka-asetelmia, – vaikka ne onkin kivoja, vaan pureudutaan todella syviin asioihin jotka ovat oman tekemisemme tiellä ja kun ne on selvitetty voidaan tehdä niitä kivoja kukka-asetelmia…” Se kuulosti JUURI siltä mitä kaipasinkin! Niinpä me kävimme Kristan kanssa hommiin. Mitkä olivat ne asiat alitajunnassa jotka estivät asioiden tekemisen ja aloittamisen?
Kaiken takaa paljastui aika epämiellyttäviä juttuja; näkyväksi tulemisen pelko, häpeä, arvottomuuden tunne… Sain tehdä töitä tuolla pimeiden varjojeni savotassa ja käydä tutkimassa ja valaisemassa niitä kohtia itsestäni jotka toden totta mieluiten pysyisivät piilossa. Ei ihme että hommat ei edenneet, niin paljon oli jarruja alitajunnasa jotka stoppasivat aina hyvin etenevät suunnitelmani.
Selittelyjen tilalle on nyt tullut uskoa ja siihen olen tarvinnut ulkopuolista peilausta. Voi olla vaikea uskoa omiin kykyihinsä jos ei ole saanut tarpeeksi peilausta niihin ulkopuolelta tai jos oma mitättömyyden tunne sisimmässä on niin suuri että se sabotoi mitätöimällä heti suurimmatkin kehut muilta. Usko pitää löytyä itsestä ja joskus siihen tarvitaan ulkopuolista tukea. Joskus tuon uskon pitää olla myös sokea. Se kantaa vaikeimpien kohtien yli.
“Niin kauan kunnes teet alitajuntasi tietoiseksi
se tulee ohjaamaan elämääsi ja sinä kutsut sitä kohtaloksi.”
― C.G. Jung
Meillä on monia sokeita pisteitä alitajunnassa. Lukematon määrä pelkoja ja traumojakin, joiden seassa koitamme luovia ja tehdä parhaamme. Niin kauan kuin pyrkimyksemme ei ole valaista tuota pimeää osaa itsessämme se ohjaa meitä. Tuon tiedostamattoman vallan alla valta-osa päätöksistämme ja valinnoistamme perustuu alitajuntaan. Siis omaan alitajuntaamme, omaan todelliseen tiedostamattomaan itseemme. Se on osa meitä, vaikka emme sitä tunnekaan. Se tuntuukin silloin yhtä kaukaiselta kuin kohtalo ja kutsumme kohtaloksi sitä miten elämä vie.
Saattaahan se olla että verhon takana on paljonkin elämää, onhan se tieteenkin todistamaa että elämme multiversumissa, mutta mikään valta ei pysty ohjaamaan vapaata tahtoamme. Jos haluamme itse ottaa oman voimamme käyttöön meillä on valta siihen. Se valta pitää vain uskaltaa ottaa omiin käsiin. Ulkoapäin tuleviin asioihin ja toisiin ihmisiin emme voi vaikuttaa mutta itseemme voimme. Aina se ei ole helppoa ja joskus keinot on vähissä mutta kuten sanonta kuuluu niin kysyvälle vastataan…
Se mitä vuodessa on tapahtunut, ei siis ollut vahinko eikä sattumaa vaan tein sen eteen kovasti töitä! Teen sen eteen töitä edelleen, joka päivä! Paitsi konkreettisesti myös henkisellä, sisäisillä tasoilla, ja tuo sisäisten tasojen uskomusten purkutyö ja alitajunnan tekeminen tiedostavammaksi on suurin ja merkittävin työ koko jutussa. Pelot on kohdattava jotta niistä pääsee. Se tuntuu todella epääiellyttävältä mutta pelkojen kanssa eläminen vie kuitenkin enemmän energiaa kuin niiden purkaminen, joten näin energiataloudellisestikin se on kannattavaa!
Koskaan ei välttämättä tule hetkeä jolloin olisi ”oikea aika.” Koskaan ei tule sitä hetkeä kun pelot tuntuisi pienemmiltä. Tulee vain hetki jolloin ihminen kyllästyy olemaan tiedostamattomien voimiensa riepottelemana ja jolloin hän haluaa ja päättää ja ottaa vastuun elämästään. Se ei ole vahinko ja valta siitä ei ole kenenkään muun käsissä. Jokainen joka on kulkenut polun peloistaan kohti rohkeutta tietää sen. Vaikka joillekin asiat näyttävät ulospäin helpoilta, ei voi koskaan tietää mitä niiden saavuttamisen takana on.
Voi olla itseään kohtaan hyvin väheksyvää ajatella että joillekin tietyt asiat ovat mahdollisia mutta ei itselle. Jokainen käy matkan itse läpi ja tuo rohkeus voi löytyä meistä jokaisesta. Se minkä jo osaa se näyttää tietysti ulospäin helpolta mutta matka siihen yleensä ei sitä ole ollut. Matkalla tärkeintä on periksiantamattomuus. Omat pelkoon perustuvat selitykset voi hyvinkin vaikuttaa erittäin järkeenkäyviltä, mutta todennäköisesti mieli haluaa suojella selitysten avulla tutustumasta sihen alitajunnan savottaan joka on raivattavana jotta todellinen olemus pääsee esiin.
Vuoden aikana on käynyt yhä selvemmäksi ja kirkkaammaksi mitä tarkoittaa Marianne Williamsonin lainaus jonka julkaisin jo aiemmin ”Oman kokoinen elämä”-kirjoitukseni yhteydessä:
“Syvin pelkomme ei ole heikkous ja riittämättömyys. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Ei pimeytemme pelota meitä, vaan valomme. Kysymme itseltämme: kuka minä olen olemaan älykäs, upea, lahjakas, mahtava? Tarkemmin ajatellen, miksi et olisi? Itsesi vähätteleminen ei hyödytä maailmaa. Ei kannata yrittää kutistua pieneksi, jotta toiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi seurassamme, siinä ei ole mitään valaistunutta. Meidät on kaikki tarkoitettu loistamaan, kuten lapset tekevät. Ja kun annamme valomme loistaa, annamme tiedostamattamme luvan muille ihmisille tehdä samoin. Kun vapaudumme peloistamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti toisetkin.”
Tuo pelko on mahdollista päihittää ja olisi upeaa nähdä myös sinut sen voittajana! <3
Love, Maiju
Ps. Krista Launosen sivut löydät facebookista tästä ja kotisivut täältä.
Tässä postauksessa kerron teille Iina Laineen luomasta Hehkuva minä-kurssista. Tuo kurssi on Iinan sydämestä käsin luotu meidän kaikkien naisten voimauttamiseksi. Sain tietää kurssista kun ihana Iina otti yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä oman Hehkuva minä-kurssinsa esiintuomiseksi. Hän kertoi haluavansa antaa Hehkuva Minä-kurssillaan naiselle muutakin kuin pelkän meikin. Hän toivoi voivansa antaa myös aidon sisäisen voimaantumisen kokemuksen kolmen eri tyylin kautta asiakkaalleen. Kurssi ei kuitenkaan ollut perinteinen muuttumisleikki, vaan Iina käytti tyylien luomisessa intuitiotaan. Hän lupasi katsoa sieluun asti ja loihtia esiin sen mitä näki. Idea kuulosti mahtavalta ja se täytyi kokea itse!
Olen aina suhtautunut elämään intohimoisesti. Ehkä se, että olen elämyshakuinen erityisherkkä on antanut minulle aitiopaikan siihen. On kuitenkin ollut erittäin vaikea löytää ja tunnistaa omaa kutsumustaan ja aika on joskus mennyt aivan väärien asioiden parissa askarrellessa.
Ihminen on liian lähellä omia kykyjään ja rakastamiaan asioita, eikä välttämättä näe niiden arvoa. Näistä asioistahan omat intohimot rakentuvat, jostain missä olet hyvä ja jostain mitä rakastat. Molempia yhtäaikaa.Yritin kauan sopeutua siihen ”miten elämä tulisi elää” ja kamppailin riittämättömyyden ja epäsovinnaisuuden tunteiden kanssa. Vasta muutama vuosi sitten hyväksyin, että ehkä oman elämäntehtävän eläminen todeksi ei vaadikaan jatkuvaa kamppailua ja yrittämistä vaan se todella voi tuntua helpolta. Minun ei tarvitse yrittää tehdä asioita joita ”kaikki muut tekevät” vaan voin löytää tarkoituksen asioista jotka tuntuvat minulle helpolta, eivätkä edes tunnu työltä.
Ihminen on liian lähellä omia kykyjään ja rakastamiaan asioita, eikä välttämättä näe niiden arvoa. Näistä asioistahan omat intohimot rakentuvat, jostain missä olet hyvä ja jostain mitä rakastat. Molempia yhtäaikaa.Yritin kauan sopeutua siihen ”miten elämä tulisi elää” ja kamppailin riittämättömyyden ja epäsovinnaisuuden tunteiden kanssa. Vasta muutama vuosi sitten hyväksyin, että ehkä oman elämäntehtävän eläminen todeksi ei vaadikaan jatkuvaa kamppailua ja yrittämistä vaan se todella voi tuntua helpolta. Minun ei tarvitse yrittää tehdä asioita joita ”kaikki muut tekevät” vaan voin löytää tarkoituksen asioista jotka tuntuvat minulle helpolta, eivätkä edes tunnu työltä.
Uusi aika on täällä. On uuden ajan parisuhde, uuden ajan ihminen ja uuden ajan työ. Mitä ihmettä koko uusi aika edes tarkoittaa? Minulle se tarkoittaa henkistä kasvua, että ihmiskunnassa ollaan astuttu henkisen evoluution polulla eteenpäin. Uuden ajan parisuhteessa on tultu jo pidemmälle kuin sukupuoliroolit ja jaot, on tultu tasolle jossa kohdataan ihminen ihmiselle, jossa hyväksytään että mies ja nainen molemmat ovat sekä maskuliinisiä että feminiinisiä olemukseltaan, että on olemassa myö sukupuolineutraalivyöhyke ja että pyrimme rakentamaan kaikista normeista ja säännöistä vapaata kohtaamisen kulttuuria välillemme myös parisuhteessa.
Uuden ajan parisuhteessa on tärkeintä läsnäolo, se että tulee nähdyksi ja oikeus muutokseen ja kasvuun. Uuden ajan parisuhde pyrkii tukemaan tätä kasvua toisessa. Moni ihminen on elänyt tälläisessä suhteessa aina eikä se ole mikään nykyajan keksintö mutta ehkä se uuden ajan ilmiönä kuvaakin että tälläiset parisuhteet ovat yleinen kehityssuunta ja lisääntymään päin. Vanhat tavat eivät kohta enää olekaan se vallitseva normi vaan tiedostavampi tapa elää parisuhteessa on tulevaisuuden normaali.
Uuden ajan ihminen tarkoittaa minulle sitä että ollaan henkilökohtaisella tasolla sitouduttu henkiseen kasvuun, oman tietoisuuden tason nostamiseen ja kehittämiseen ja sitä kautta vaikutetaan myös maailmaan. Halutaan ottaa vastuu omista tunteista, ymmärtää omaa historiaa ja muuttaa sitä katkaisemalla sukupolvien ketju esimerkiksi sukutraumojen suhteen. Halutaan pysäyttää jokin haitallinen jatkumo omaan elämään eikä siirtää omia tunteita tukahduttamalla traumoja ja vaikeita asioita enää omille lapsilleen. Uusi aika on henkilökohtaista vastuuta ja syvää itsen kohtaamista, syyttelyn ja projisoinnin sijasta.
Naiset vähättelevät usein itseään. Sisimmässä asusteleva arvottomuuden tunne on monelle hyvin todellinen ja se muovaa elämää sen mukaisesti. Moni nainen on alisuoriutuja ja vähättelee omaa osaamistaan vaikka olisi hyvin lahjakas jollain alalla. Monet naiset kokevat ”huijarisyndroomaa”, eli kuvittelevat pystyneensä huijaamaan olevansa hyviä jos vaikka saakin kehuja, mutta todellisuudessa sisimmässään ”itse tietää paremmin” eli sen kuinka muka kelvoton ja keskinkertainen oikeasti onkaan. Häpeä valtaa kun ihmettelee miten muut ”ostivat” ja ihastuivat ”minun huonooni.”
Tuo tunne tulee arvottomuuden tunteesta. Arvottomuuden tunne ei liity välttämättä edes tämän hetkiseen todellisuuteen. Se on tunne joka kumpuaa syvältä. Huijarisyndroomasta voi parantua aidosti näkemään omat kykynsä, mutta se vaatii uskomusten työstämistä ja uudelleenohjelmointia.
Newer Posts