Naiseus

Elämässä on tapahtunut viime aikoina isoja, pitkään hauduteltuja ja kaivattuja muutoksia. Päätimme muuttaa mieheni kanssa erilleen mutta ratkaisu ei todellakaan syntynyt yhdessä yössä eikä sen tekeminen ollut mitenkään helppo. Vaikeita asioita oli kuitenkin liikaa ja kaipasin jo kauan latautumispistettä, en pakenemispistettä vaan sellaista paikkaa jossa voin todella välillä hengähtää. Alkuasetelma suhteessamme oli jo sellainen ettei se toiminut kannaltani. Yritin kuitenkin sopeutua mutta vaikka kaikkeen tottuu niin se ei välttämättä kannata. En sopeutunut mieheni ja hänen entisen vaimonsa asuntoon enkä asuinpaikkaan. Olen kuullut monilta äitipuolilta samaa, on vaikea sopeutua toisen vanhaan,  ja pahimmassa tapauksessa, kuten itsellänikin se välillä oli, eletään yhdessä todella ahdistuneena. Joskus itkin kun tulimme kotiin. Omaan ahdistukseeni vaikutti hyvin monet tekijät. Lopulta uuvuin kokonaan. Oli pakko alkaa ajatella itseä, ihan lastenkin vuoksi. Itsellenihän ei ole ihan helppoa olla ”itsekäs” mutta kovan koulutuksen jälkeen sain siitä sentään jotain oivalluksia jotka nyt tuntuvat siivittävän koko perheemme hyvinvointia uuteen uskoon.