Mulla onkin ollut tässä melko pitkä aika siitä kun blogiini olen mitään kirjoitellut.
Olen kirjoittanut tätä blogia pitkälti inspiraation ja kirjoitusinnon siivittämänä joten viime vuonna kun keskityin kirjoittamaan kirjaani, se tarve täyttyi siinä. Lisäksi olen varmasti hakenut jollain lailla sisäisestä kompassistani suuntaa miten ylipäänsä jatkossa kirjoitan ja toteutan itseäni kirjoittajana. Sitä kun kasvaa itsekin tässä samalla ja vanhat tavat ja aiheet eivät enää inspiroi samoin kuin joskus ennen. Tuntuu hyvältä uudistua, mutta samalla sitä pohtii miten se uusi istuu tämän vanhan päälle ja mitä se uusi lopulta edes on.
Tag:
Oma potentiaali
Kun ihmiskunnassa tapahtuu isoja muutoksia hyvinkin konkreettisesti niin muutos on vahvasti silloin käynnissä myös jokaisen ihmisen sisäisessä maailmassa. Meistä jokaisella on omat tapamme toimia stressaavissa muutostilanteissa ja niiden tapojen rakentavuudesta riippuen koemme joko suurempaa epätoivoa tai toivoa tässä ajassa. Omalla suhtautumistavalla on nyt entistä suurempi merkitys.
Meillä ihmisillä on taipumus tottua asioihin. Jos jokin elämäntilanne on kestänyt pitkään turrumme siihen. Voi olla vaikeaa saada enää yhteyttä entiseen, muistaa miten erilaiselta joskus kaikki tuntui. Ja kun tilanne helpottaa, käänne parempaan pitkään jatkuneessa vaikeassa tilanteessa saattaa nostaa epäuskoa. Onko kaikki nyt todella hyvin? Voiko tähän luottaa?
Me totumme niin hyvään kuin huonoonkin. Ja vaikka rutiinit ovat yleisesti ottaen hyväksi, kaikki rutiinit eivät tue hyvinvointiamme. Tottumus estää kokemasta jotain parempaa. Se voi olla salakavala automaatio, joka saa kulkemaan aina samaa reittiä, ostamaan samat ostokset, ajattelemaan samat ajatukset ja urautumaan samaan työhön. Jos ostoksemme tukevat aidosti hyvinvointiamme, ajatuksemme luovat oikeasti hyvää elämää ja työ on arvojemme mukaista tuottaen merkityksellisyyden tunnetta, niin tilanne ei ole välttämättä yhtään huono. Mutta jos näin ei ole, tottumus voi olla valheellista turvan tunnetta luova sisäinen suojakeino muutosta ja kehitystä vastaan.
Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kirjakauppa Era Novan kanssa.
Kävin kirjakauppa Era Novan kivijalkaliikkeessä Helsingissä ja hankin sieltä jo pitkään minua kutsuneet oraakkelikortit. The Divine Feminine korttipakka on ollut hankinta listallani jo parisen vuotta. Olen katsellut kyseisiä kortteja ystäväni luona ja ne puhutteli minua kauneudellaan. Lisäksi korttien viesti on vahva. Pakkaan on koottu naispyhimykset, jumalattaret, gurut ja mystikot maailman eri uskonnoista. Näiden menneiden aikojen naisten viisaus, rohkeus ja voima tulee erityisesti tässä ajassa muistuttamaan meitä siitä viisaudesta ja voimasta joka meidän kaikkien on mahdollista löytää.
Itsetunnolla tarkoitetaan sitä tunnetta ja käsitystä mikä ihmisellä on itsestään. Se voi sisältää paljon erilaisia tekijöitä kuten itseluottamus, yhteyden tunne toisiin, minäkuva, ja tunnetta omasta kyvykkyydestä erilaisiin asioihin. Itsetunto vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin ja siksi se on niin olennainen asia. Huono itsetunto voi aiheuttaa paljon ongelmia elämässä, siksi siihen on tärkeää kiinnittää huomiota. Ja hyvä uutinen on, että itsetuntoonsa voi vaikuttaa läpi elämän.
Tämä on aihe mistä minulla on ollut mielessä kirjoittaa jo useamman vuoden. Sain nimittäin suuren ahaa-elämyksen oppimiseen liittyen aikuisiällä opiskellessani avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perusopintoja. Olin aiemmin pitänyt itseäni hieman kouluvieroksujana. En varsinaisesti kokenut olevani mitenkään tyhmä, mutta oppiminen tuntui joidenkin aineiden suhteen haasteelliselta. Minulla oli aina hyvä keskiarvo, yli 8, yläasteella. Mutta lukiossa numerot tippuivat masennuksen vuoksi. Lukio jäikin kesken ja sen jälkeen olen suorittanut kirjoittamisopintojen lisäksi luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon. Tuo koulu oli hyvin käytännönläheinen. Tunsinkin opiskelun erittäin omakseni. Kävimme paljon retkillä bongailemassa lintuja, tutkimassa eläinten jälkiä ja kasveja. Koulu tuntui helpolta ja luontevalta käytännön tekemisen kautta. Myöhemmin oivalsin miksi.
Rakastan sanaa autenttinen. Minusta siinä kuvastuu yhtäaikaisesti niin moni elämässä tärkeä asia: totuudellisuus itseään kohtaan, sydämen ääneen kuunteleminen ja aidosti omanlainen elämä ja oleminen. Kun ihminen on rohkeasti ja autenttisesti oma itsensä, hänen ei tarvitse kopioida muita tai hukuttaa omaa persoonaa massaan. Autenttisuus ei tarkoita, että erilaisuudella kapinoidaan tai herätetään tarkoituksella huomiota.
Autenttisuus on aitoutta, ydinminuudesta ja omista arvoista kumpuavaa elämää. Autenttinen ihminen pistää silmään. Hänestä huokuu karisma, joka tulee itsetunnosta. Autenttinen ihminen on tahtomattaan rohkea, koska hän ilmaisee totuuttaan, eikä ole ostettavissa. Joukosta erottuminen ei aina ole kuitenkaan helppoa. Helpompaa olisi joskus olla samanlainen kuin muut, ja herättää vähemmän huomiota. Kun erottuu joukosta joutuu väkisinkin kohtaamaan pelkojaan.
Kuinka paljon siitä hyvästä mitä toivot, OIKEASTI kestät vastaanottaa? Millainen on hyvänsietokykysi? Laitatko itse rajat sille kuinka paljon hyvää elämääsi voi tulla?
Itse olen todennut, että olen mestari handlaamaan kriisejä ja hyvinkin vaikeita elämäntilanteita, mutta kun mietin kuinka hitossa kestän elämän rajatonta upeutta niin siinä täytyy sanoa, että kykyni onkin rajallinen. Olen kuitenkin päättänyt opetella tulla siinäkin vähintään yhtä hyväksi kuin vaikeiden aikojen soturitaidoissani!
Usein lopulta olemme itse itsemme tiellä, ei kukaan muu. Ja kaikkein eniten tiellämme on uskomukset arvottomuudesta ja siitä ettemme ansaitse hyviä asioita. Kun hyviä asioita meille tarjoillaan niin usein emme ota niitä vastaan. Torppaamme ja kieltäydymme: ”Enhän minä nyt tarvitse.” ”Ei minua tarvitse ajatella.”
Monille voi olla suorastaan vaivaannuttavaa saada olla hyvän vastaanottajana.
Juuri nämä käyttäytymismallit on niitä konkreettisesti kaiken hyvän estäviä tekijöitä vastaanottamisen tiellä.
Kun seuraavaksi meinaat kieltäytyä jostain hyvästä, niin pysähdy ja tarkastele, mistä tämä malli kumpuaa… Ja mieti miksi toimit kuten toimit. Pohdi hetki, palveleeko tuo malli oikeastaan yhtään ketään…
Suuri osa meistä on kasvanut lapsena olosuhteissa tai tilanteissa joissa opimme selviytymään. Vaikka meillä on vuosikymmeniä ollut asiat materiaalisella tasolla melko hyvin, henkisellä tasolla useimpien elämässä on ollut paljon kohtaamattomuutta joka on pakottanut rakentamaan selviytymismekanismeja henkisellä tasolla. Noiden selviytymismekanismien taakse saattaa kätkeytyä suuri osa omasta potentiaalista mitä ei vielä milloinkaan ole päässyt ilmentämään. Kun vapaudumme selviytymismekanismeista, saamme jälleen ehkä vuosikymmenien jälkeen kosketuksen siihen aitoon minuuteen, josta käsin elimme kun olimme vielä pieniä lapsia. Siihen osaan joka on aina ehjä ja yhteydessä elämänlähteeseen.
Newer Posts