Kiintymyssuhdetyylimme määräytyvät sen mukaan, kuinka olemme tulleet kohdatuiksi lapsena. Turvallisesti kiintyneet ovat saaneet nähdyksi ja kohdatuksi tulemista lapsuudessaan ennustettavasti. Heidän tarpeisiinsa on vastattu lapsena välittömästi tai sopivan aika-ikkunan sisällä tarpeen ilmenemisestä. Silloin ei ole tarvinnut kannatella yksin liian suuria tunteita tai taakkoja, vaan ajatuksensa ja kokemusmaailmansa on voinut jakaa muiden kanssa. Turvallinen kiintymyssuhde on tärkeä pohja toimiville ihmissuhteille aikuisena. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat ihmiset pystyvät ratkaisemaan myös konfliktit ja kriisit läsnäolevammin ja paremmassa yhteydessä toiseen, ajautumatta itse hätätilaan.
Tag:
Parisuhde
Nähdyksi tulemisen lahja – Jos lapsena ei tullut hyväksytyksi omana itsenään, samaa kokemusta saattaa etsiä ihmissuhteista koko elämänsä
by miaumai
Jokaisella meillä on uniikki luonteemme ja yksilöllinen tapa kokea maailmaa. Meissä on oma herkkyytemme eri kokemuksille ja asioille. Kun näihin ominaisuuksiimme suhtaudutaan lapsena kunnioituksella ja positiivisesti meistä kasvaa tasapainoisia ja hyväksyviä itsemme suhteen. Kun lapsuudessa saamme rakastavan ja hyväksyvän katseen huonollakin hetkellämme, tuo rakkauden kokemus on syvästi kannatteleva aikuisenakin. Moni joutuu kuitenkin kokemaan lapsena mitätöivää ja alistavaakin suhtautumista. Omia ominaisuuksia vähätellään rankasti, niille jopa naureskellaan. Lapsena nämä kokemukset menevät syvästi ihon alle ja niiden vuoksi alamme uskoa olevamme kelpaamattomia. Kehitämme arvottomuuden tunteen päälle helposti erilaisia selviytymisstrategioita, jotta pystyisimme elämään kelpaamattomuuden tunteen kanssa.
Rikkinäiset sisäiset lapset parisuhteessa – Terve aikuisuus on sitä, että olemme itse omille lapsiosillemme läsnä vastuuttamatta siitä muita
by miaumai
Mielestäni meitä ei ole ohjattu oikealle polulle siitä mitä on oikea aikuisuus. Yleisen käsityksen mukaan aikuisuus tuntuu olevan vastuun ottamista töistä, taloudesta ja muista arjen velvollisuuksista. Tuo on mielestäni se terveen aikuisuuden konkreettisesti näkyvä lopputulema mutta yksittäisenä tavoitteena vain hyvin pinnallinen näkemys siitä mitä aikuisuus on.
Jos aikuisuus käsitetään vain ulkoisen kautta ja sitä toteutetaan pelkästään tähtäämällä näkyvään lopputulokseen ja kontrolliin se on kestämätöntä ja rakennelma sortuu helposti. Jos aikuisuudessa pyritään pelkästään olemaan velvollisuudentuntoinen mutta ei rakenneta pohjaa sisältä käsin kohtaamalla sisäisiä lapsia ja niiden vajeita, on kuin rakentaisi taloa hiekalle. Se ei tule kestämään. Terve aikuisuus lähtee siitä, että otamme vastuun itsestämme sisäisillä tasoilla. Kun perustukset on kunnossa niin ulkoiset asiatkin ovat tukevammalla pohjalla.
Mustasukkaisuudesta puhutaan yleensä hyvin epätoivottuna ilmiönä. Sillä on samankaltainen tabu maine kuin lähisuhdeväkivallalla. Vaikeista tunteista ja kokemuksista pitäisi kuitenkin voida vapaasti puhua, jotta niiden otteesta voisi päästä irti ja eheytyä. Mustasukkaisuuden tunteella peitettyjä tunnehaavoja olisi hyvä oppia tunnistamaan jotta niitä voisi eheyttää. Olisi tärkeää ymmärtää mistä mustasukkaisuus syntyy, mistä se juontaa juurensa. Millaisia haavoittuvia kohtia meissä painellaan kun tunnemme mustasukkaisuutta ja miksi jotkut kokevat voimakkaampaa mustasukkaisuutta kuin toiset? Näistä ei mielestäni puhuta juuri ollenkaan. Mustasukkaisuutta ei yleisestikään pidetä sellaisena ilmiönä jota pyrittäisiin paljoakaan ymmärtämään.
Olemme tottuneet ratkaisemaan asioita ulkoisen maailman kautta. Meitä on myöskin aina ohjattu siihen. Harva neuvoo kääntymään sisimpäämme jotta voisimme ratkaista haasteitamme. Ei siis ihme, että luontaisesti ajatus ohjautuu aina hakemaan vastausta ulkoapäin. Voi olla myös hyvin vaikea uskoa ja ymmärtää, että miten ulkoisessa maailmassa esiintyvät haasteet voisivat ratketa pelkästään sisimpäänsä tukailemalla. Oman kokemukseni mukaan ulkoisen maailman kokemukset ovat usein heijastus sisimmästämme. Ja mitä enemmän ratkaisen sisäisiä ristiriitojani ulkoisekin olosuhteet muuttuvat.
Sielunkumppanin tunnistaa vahvasta yhteydestä. Joskus se yhteys on niin vahvaa, että ilmassa sinkoilee kuin pieniä tähdistä syntyviä kipinöitä. Näen itse näitä kipinän välähdyksiä aina merkityksellisten asioiden ympärillä. Sielunkumppanin kohtaamisessa ilma tuntuu olevan täynnä jotain selittämätöntä taikaa. Se sekoittaa aistimukset konkreettisen todellisuuden ja energiamaailman välillä joskus niin hämmentävästi, että tuon kohtaamisen pyörteissä voi olla vaikeaa ”pitää jalat” niin sanotusti maassa. Lähdemme tunteiden mukana joskus kaukaa entisistä elämistä asti avautuvan tähtiportin läpi ihmeelliselle matkalle. Tuolla matkalla kohtaamme ennen kaikkea itsemme ja se on usein sielunkumppaneiden kohtaamisen tarkoituskin.
Olen miettinyt viime päivinä erityisen paljon aidon rakkauden olemusta. Rupesin pohtimaan rajojen merkitystä rakkaudessa. Kasvatamme lapsia sanomalla ”Rajat on rakkautta.” Haluamme siis piirtää lapselle turvallisen kasvuympäristön. Aikuisina parhain tahtomme on ohjata lapset aidosti onnellisiksi, mutta monet vanhemmat eivät itsekään ole onnellisia. Harva elää omien rajojensa sisällä rakkaudessa. Siksi rajojen miettiminen on tärkeää myös aikuisten omassa elämässä, jotta ymmärrämme miten opetamme lapsemme aitoon vastuullisuuteen omista rajoistaan ja mitä varten rajat on olemassa.
Kun rakastumme saamme rakkaudelta muistutuksen: Älä hylkää itseäsi. Älä hylkää maailmaa unohtamalla tehtävääsi. Tehtävämme on herätä rakkauteen. Mutta rakastuessamme luemme tuon viestin usein väärin. Kiinnitämme huomiomme epäolennaiseen ja tartumme rakkauden voimasta esiin tuleviin kipuihimme. Ja jäämme vaalimaan niitä. Sillä tavalla hylkäämme itsemme ja tehtävämme. Tehtävämme on avautua rakkaudelle ja rakastaa myös kipuamme. Kipujemme kautta kasvamme tehtäväämme.
Olen kuullut monilta naisilta, että heillä on miespelkoa. Vaikka itselläni on syvä trauma ja väkivaltaa taustalla miesten osalta ei ole lainkaan tavatona, että hyvästä perheessä ja näennäisesti turvallisessa isäsuhteessa kasvanut nainen pelkää myös miehiä tai kokee miehet hyvin vieraina, kuin jonakin aivan toisena lajina. Minua on kiinnostanut tämä ilmiö jo pidempään. Olen pohtinut asiaa ja avaan itselleni syntyneitä oivalluksia tässä kirjoituksessa.
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
by miaumai
Itse olen kokenut, että turvan kokemuksen saaminen on erittäin oleellista eheytymiselle ja toipumiselle traumasta. Jossain vaiheessa turvan tunteen toivat epäterveet ja jopa itsetuhoiset käytösmallit. Mitä tietoisemmaksi olen tullut omasta turvattomuuden tunteesta sen paremmin ymmärrän minkälaiset kokemukset ja ihmissuhteet luovat aidosti turvaa ja minkälaiset tilanteet taas pitää minut vanhassa ja tutussa turvattomuudessa. Ja koska se on tuttu tila se saattaa valheellisesti tuntua turvalta mutta oikeasti se on pelon ylläpitämistä ja suojaamista.
Mietin tänään millaisissa ihmissuhteissa koen olevani turvassa ja millaiset kokemukset rakentavat turvan tunnetta maailmassa. Kirjoitin ne ylös tähän postaukseen.
Newer Posts