Olen kuullut monilta naisilta, että heillä on miespelkoa. Vaikka itselläni on syvä trauma ja väkivaltaa taustalla miesten osalta ei ole lainkaan tavatona, että hyvästä perheessä ja näennäisesti turvallisessa isäsuhteessa kasvanut nainen pelkää myös miehiä tai kokee miehet hyvin vieraina, kuin jonakin aivan toisena lajina. Minua on kiinnostanut tämä ilmiö jo pidempään. Olen pohtinut asiaa ja avaan itselleni syntyneitä oivalluksia tässä kirjoituksessa.
Tag:
Parisuhde
Turvaa luovat ihmissuhteet – Mistä tunnistan olenko emotionaalisesti turvassa jonkun kanssa vai en
by miaumai
Itse olen kokenut, että turvan kokemuksen saaminen on erittäin oleellista eheytymiselle ja toipumiselle traumasta. Jossain vaiheessa turvan tunteen toivat epäterveet ja jopa itsetuhoiset käytösmallit. Mitä tietoisemmaksi olen tullut omasta turvattomuuden tunteesta sen paremmin ymmärrän minkälaiset kokemukset ja ihmissuhteet luovat aidosti turvaa ja minkälaiset tilanteet taas pitää minut vanhassa ja tutussa turvattomuudessa. Ja koska se on tuttu tila se saattaa valheellisesti tuntua turvalta mutta oikeasti se on pelon ylläpitämistä ja suojaamista.
Mietin tänään millaisissa ihmissuhteissa koen olevani turvassa ja millaiset kokemukset rakentavat turvan tunnetta maailmassa. Kirjoitin ne ylös tähän postaukseen.
Jotta voisimme ymmärtää parisuhteessamme toistuvia kuvioita meidän tulisi ymmärtää ennen kaikkea itseämme. Ja jotta voisimme ymmärtää itseämme meidän tulisi ymmärtää sukumme historiaa. Se historia mikä meihin vaikuttaa ei rajoitu pelkästään lähimpään perheeseemme vaan myös sukupolvien taakse. Ehkä niihinkin sukulaisiin ja heidän kokemuksiinsa joihin emme koskaan saaneet tutustua.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja Teemu Syrjälä: Ihmissuhteet ovat syviä peilejä itseemme.
by miaumai
Teemu Syrjälä on mies joka puhuu tunteista ja joka on ottanut missiokseen vapauttaa ja murtaa ahtaat käsitykset niistä stereotypioiden vankiloista mihin miehet on kulttuurissamme vuosikymmeniä ahdettu. Teemu järjestää miesten viikonloppuja, joihin aiemmin toisilleen tuntemattomat miehet kokoontuvat yhteen keskustelemaan elämästä, ihmissuhteista ja tunteista. Näiden viikonloppujen tarkoitus on luoda yhteyttä itseen, toisiin ja murtaa opittuja kaavoja todellisen itsen äärelle. Teemu pitää blogia Hidasta Elämää-sivustolla ja käy luennoimassa ihmissuhteista omasta miehisestä näkökulmastaan käsin ympäri Suomea. Hän on vuosi sitten kirjoittanut myös ensimmäisen kirjansa Elinvoimaisen miehen – käsikirja.
Teemu, te piditte kuukausi sitten yhteisretriitin hyvinvointivalmentaja Kirsi Salon kanssa. Kirsi on totuttu näkemään työskentelemässä naisten kanssa mm. Vapaa Nainen – kursseilla ja sinut on totuttu näkemään vetämässä miesten retriittejä. Nyt yhdistitte voimanne ja miehet ja naiset viettivät muutaman päivän yhdessä itsensä kohtaamisen äärellä. Millainen kokemus se oli?
– Niissä käydään läpi tosi isoja juttuja. Eivät ne ole mitään piknikreissuja. Tietyllä tavalla siellä ollaan haavojen kanssa tekemisissä. Ne on myös isoja mahdollisuuksia, koska ihmiset haluaa mennä eteenpäin ja työstää sitä automaatiota joka ei välttämättä palvele ihmissuhteissa. Se on mahtavaa, että ihmiset jaksaa katsella vähän omia syvyyksiään, se inspiroi todella paljon. Retriitillä oli aivan mahtava fiilis.
Naiset ovat alkaneet löytää omaa voimaa ja omanarvontuntoa yhä enemmän ja naisen rooli on muttumassa. Mikä on sun mielestä miehen uudistuva rooli tässä ajassa?
– Miesten rooli on mun mielestä alkaa tehdä työtä oman miehisyyden ja itsenä kanssa. Me ollaan vähän jälkijunassa, koska naiset on tehneet omaa työtänsä jo aika paljon pidempään kuin me. Sen huomaa myös vaatimuksissa mitä tulee, että naiset tietyllä tavalla kaipaa sitä, että mieskin on vähän monialaisempi ja laajempi mitä se on totuttu näkemään.
– Mun näkemys on se, että nyt miehet ovat valmiita. Toki elän omassa kuplassa siinä mielessä, että ne miehet jotka tulevat mukaan mun juttuihin niin ainakin ovat valmiita. Mutta kyllä mä näen ja kuulen sen muutenkin tosi vahvasti, että nyt miehet ovat valmiita siihen, että he katsovat missä ovat omassa elämässään menossa.
Miten nainen voi tukea miestä miehen kasvussa?
– Tämä on klassinen kysymys mitä kysytään usein mutta siihen ei oikein ole mitään sellaista ”Tee näin” vastausta vaan se on niin laaja kysymys. Se vaatii aina siinä ihmissuhteessa kommunikaatiota, että mitä juuri tämä kyseinen mies kaipaa.
– Sellaisia yleistyksiä mitä voisin kuitenkin heittää on, että miehet kaipaavat omaa heimoa tosi paljon, ja sitä mahdollisuutta ei ehkä koskaan ollut. Jos nainen ymmärtää sen tuoman harmonian ja myös sen, että se ei ole häneltä mitenkään pois jos uskaltaa antaa tietyllä tavalla myös sitä omaa aikaa, miehen olla omien asioiden kanssa.
– Ei naisen tarvitse ratkaista kaikkea. Se on miehen vastuulla. Uskon, että sellaisessa veljellisessä ympäristössä mies pystyy helposti katsomaan omia asioitaan ilman pelkoa, että nainen tuomitsee, jättää tai aliarvioi. Ihmissuhteessa pitää tavallaan luottaa siihen, että toisessa on tosi paljon voimaa itsessään. Ei tarvitse olla äiti.
– Helposti nämä on asioita mitä ei koskaan puhuta. On hyvä selkeyttää missä mennään. Nämä on sellaisia teemoja mille ei välttämättä ole vielä yhteistä sanastoa.
Ihmisillä ei ole samanlaista käsikirjaa, että mistä asioista puhutaan millä nimikkeillä. Sen opettelu vaatii, että kuunnellaan aidosti ja pyritään ymmärtämään ja antamaan kunnioitusta siihen erilaisuuteen mitä meillä miehillä ja naisilla kuitenkin on.
Miten omia rajoja voi opetella kunnioittamaan ihmissuhteessa?
– Rajat ovat ihmissuhteissa todella tärkeä pointti. Vaikeaa näissä teemoissa on se, että tullaan vasta tietoiseksi, että millaisia omia rajoja on edes olemassa. Nämä on asioita mitä toiset eivät ole koskaan ennen tulleet ajatelleeksi. Ei tunnisteta välttämättä edes missä ne omat rajat menee. Niistä tietoiseksi tuleminen on avain asia.
– Omalla työllä pyrin luomaan sanastoa ja yhteistä ymmärrystä tosi yksinkertaisella tavalla. En pyri tekemään mitään monimutkaista tästä vaan enemmänkin yritän luoda yhteistä ymmärrystä, yhteistä sanastoa jonka kautta voi peilata sitä omaa tilaa olipa kyse sitten rajoista tai siitä minkälaista parisuhdemallia haluaa. Eli haluan tuoda tietoisuutta siitä, että on olemassa eri tapoja, on olemassa eri vaihtoehtoja ja jokainen voi toivottavasti tunnustella niitä mikä on itselle se sopivin.
Nykyään puhutaan paljon itsensä arvostamisesta ihmissuhteiden kautta ja miten siirrytään eteenpäin ja jätetään tietynlaisia ihmissuhteita taakse. Mistä tunnistaa, että on kasvanut ulos vanhasta ihmissuhteesta?
– Mä ehkä enemmänkin miettisin sitä, että mitä itse voi tehdä siinä suhteessa missä juuri nyt on. Helposti sitä odottaa aina siltä toiselta ihmiseltä, että se toinen on se prinssi tai prinsessa joka tulee, pelastaa ja rakastaa. Me ollaan opittu vähän sellainen Disney-elokuva malli.
– Näen sen niin, että ihmissuhteet ovat meidän opettajia ja ne ovat tosi syviää peilejä. jotka näyttävät sitä tilaa missä me itse ollaan tällä hetkellä. Eli ennen kuin miettii sitä onko tämä suhde ohi niin voi miettiä, että mitä minä itse voin oppia tästä tai mitä voin tuoda vielä tähän suhteeseen mitä en ole vielä antanut. Siitä näkökulmasta se parisuhteen vaihtaminen ei muuta niitä omia toimintatapoja vaan sitä vie helposti ne omat vanhat toimintamallit vain seuraavaan suhteeseen.
Teemu Syrjälä on puhumassa Täysii-seminaarissa Tampere-talolla 24.11.2018 aiheesta: ”Rohkeuden kautta voi kasvaa rakkauteen.”
”Jokunen vuosi sitten Teemun pysäytti lause “Elämämme laatu määrittyy ihmissuhteidemme laadusta”. Silloin hän ymmärsi, että terveys, hyvinvointi ja merkityksellisyys elämässä kumpuaa hyvin pitkälti niistä tärkeimmistä ihmissuhteista, joita meillä elämässä on. Meillä on paljon uskomuksia siitä mitä ansaitsemme tai emme ansaitse ihmissuhteilta, rakkaudelta ja parisuhteilta. Monet näistä uskomuksista eivät tuo meille merkityksellistä elämää, eikä sitä paljon puhuttua rakkautta. Tästä syystä Teemu haluaa TÄYSII 2018 -seminaarin puheenvuorossaan jakaa miehen näkökulmasta asioita, työkaluja ja ajatuksia siitä, kuinka rakkautta voi opetella ja kuinka ihmissuhteiden laatuun todellakin voi vaikuttaa. Merkityksellistä elämää voi opetella ja usein se tapahtuu rohkeiden valintojen kautta.”
Paikalla Teemun lisäksi puhumassa myös monia muita mielenkiintoisia ihmisiä kuten Tommy Hellsten, Toni Nieminen, Mikko Sjögren, Asta Raami, Ulrika Björkstam jne.
LUE LISÄÄ TAPAHTUMASTA TÄYSII-SEMINAARIN SIVUILTA JA OSTA LIPPUSI TAPAHTUMAAN TÄSTÄ.
Luin muutama kuukausi sitten artikkelin lähisuhdeväkivallasta. Otsikko oli muotoiltu jotakuinkin näin ”Yhä useampi hakee apua väkivaltaisuuteen.” Luin otsikon ja tunsin syvää tyytyväisyyttä, koska ymmärsin otsikon niin, että yhä useampi väkivaltaa tekevä ihminen hakee apua ongelmaansa. Ajattelin miten hienoa se on, että olemme viimein kehittyneet laajemmin ottamaan vastuun omasta toiminnastamme.
Luettuani juttua ymmärsin kuitenkin nopeasti, että otsikolla tarkoitettiinkin sitä miten yhä useampi joutuu hakemaan apua väkivaltaisen lähimmäisen takia itselleen. Yhä useampi hakeutuu väkivaltaisen ihmisen takia turvaan. Se teki minut tietysti surulliseksi. Ensimmäinen assosiaationi oli se miten toivoisin asian olevan. Toivoisin, että herättäisiin näkemään, että väkivallantekijä on myös oman käytöksensä uhri jonka pitäisi herätä hakemaan apua! Olen miettinyt asiaa viime aikoina yksikseni ja nyt halusin jakaa ajatuksiani aiheesta. Ongelma koskettaa useampia kuin ehkä uskoisimmekaan.
Läsnäolo muille rehellisenä, paljaana, aitona ja haavoittuvana voi olla todella pelottavaa. On hauras tunne näyttää itsensä kokonaan toiselle, kaikkine todellisine tuntemuksineen. Kun sen uskaltaa tehdä ja tuleekin nähdyksi hyväksytysti, se voi olla yksi merkittävimpiä hetkiä elämässämme. Ainakin minulle juuri tälläiset kohtaamiset ja kokemukset ovat piirtyneet elävimpänä mieleen ja niistä olen ammentanut voimaa vielä vuosia myöhemminkin.
Aidon kohtaamisen ja läsnäolon hetket voivat kantaa pitkälle ja antaa voimaa monessa. Läsnäolon merkitystä ei pidä vähätellä. Vaikka se on tehokkuusajattelun vastakohta, se ei poissulje aikaansaamista vaan päinvastoin. Läsnäolo lataa akkuja ja virittää luovaan tilaan. Palauttavan läsnäolon voimasta voi ollakin paljon enemmän annettavaa maailmalle. Läsnäolo voi parhaimmillaan syventää myös luottamuksen kokemusta elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Läsnäolo on voimavara joka antaa voimaa moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.
Tämä on päivitetty versio yli vuosi sitten kirjoittamastani samannimisestä tekstistä.
Huolimatta siitä kuinka vanhoja olemme fyysiseltä iältä, sisällämme asuu aina lapsi. Se sama jonka muistat ehkä vielä innostuneena, luonnollisena, terveellä itsetunnolla varustettuna ja jonka vaiheittaisen muutoksen ja kasvun saat mieleesi kelaamalla elämääsi taaksepäin. Vaikka tuo aika on mennyt kun olimme vauvoja, taaperoita, lapsia, esiteinejä, murkkuja ja nuoria aikuisia, kaikki ne vaiheet ovat edelleen sisäisellä aikajanallamme. Me elämme noita vaiheita läpi useasti joskus jopa yhden päivän aikana, usein sitä tiedostamattamme.
Tämä kirjoitus pohjautuu omiin oivalluksiini ja ajatuksiini läheisriippuvuudesta ja vastariippuvuudesta ja mitä olen niistä oppinut omalla polullani.
Läheisriippuvainen ihminen on rakentanut näkymättömyydestä suojakuoren. Hän on ehkä tullut torjutuksi omana itsenään lapsuudessa tai jäänyt kokonaan vaille aitoa ja syvää nähdyksi tulemista. Hänet on ehkä nähty suoritusten tai ulkoisten asioiden kautta mutta kukaan ei ole todella nähnyt ulkokuoren ja tekemisen taakse kuka hän on, millainen sisin hänessä on. Hänelle näkymättömyys omana itsenä ja muita varten oleminen on silloin turvallinen tila johon hän on oppinut. Riippuvuus muiden reaktioista ja tarkka kyky lukea toisten tunnetiloja ja käytöstä on hänen vahvuutensa. Se on hänen selviytymiskeinonsa vaillejäämisessä ja tapa yrittää kokea yhteyttä.
Aloitin käymään rakkausvalmentaja Renja Reenpään kehittämää verkkovalmennusta nimeltään Kaikki rakkaudesta. Lähdin tutustumaan kurssiin melko kevyin ajatuksin mutta ensimmäisestä videosta lähtien nuo ajatukset vaihtuivat isoihin oivalluksiin. Olin heti alussa vaikuttunut siitä millaisella otteella Renja alkoi johdattaa kiperien ja usein niin monimutkaisiksi miellettyjen rakkausasioiden pariin. Renja opettaa kurssin aikana kuinka vaikeaselkoisiin rakkauselämään liittyviin tunteisiin voikin yhtäkkiä saada isosti järkeä.
Moni kamppailee omien rajojen kanssa. Mikä on kohtuullista itsen ja muiden kannalta. Usein tuossa kohtuudessa unohdetaankin lähes kokonaan itsensä ja omalta henkiseltä tontilta ollaan valmita luovuttamaan suuriakin siivuja ns. toisten hyvinvoinnin vuoksi pois. Jos kuulemaani on uskominen niin eniten rajattomuudesta kärsivät useimmiten naiset ja varsinkin äidit. Naiset puhuvat paljon siitä kuinka huonosti he voivat, ja miten heikosti saavat sanansa kuuluviin. Minä kuulen tuossa paljon poljettuja rajoja.