Olen monta kertaa miettinyt miten samanlaisia me olemme eläinten kanssa lopulta. Ihmisiäkin vie vaistot. Luulemme silti elävämme jotenkin vaistojemme yläpuolelta. Luulemme olevamme niin sivistyneitä ja fiksuja kun elämme ”järjellä.” Kuvittelemme olevamme eläimiä jotenkin viisaampia.
Ajattelemme varmasti näin enimmäkseen siksi, että emme useinkaan ole tietoisia siitä mikä toimintaamme ohjaa. Kun ymmärrämme elävämme saman vaiston ja viettien pohjalta voimme sulavammin käyttää niitä arkemme tukena.
Kun laskeudumme järjen tasolta ja mielestä pois kehotietoisuuteen, voimme oppia valtavasti uudenlaista informaatiota joka on muuten ulottumattomillamme. Kun opimme käyttämään tietoisuuttamme elämänlaatumme ja yhteys itseemme voi parantua huomattavasti.