Tunteet

Ihmiset etsii itseään. Käydään kursseilla, matkustellaan, luodaan upeita unelmia ja visioita tulevaisuuteen, kierretään tapahtumissa ja vältellään kärsimättömänä tavallista elämää. Halutaan lomalle, pois ”tavallisesta arjesta.”

Niin minäkin tein vuosia. Matkustelin ja kävin kursseilla. Etsin ”sitä jotain.” Sisäinen epävarmuus ja ahdistus piinasi. Koitin etsiä siihen lääkettä ulkopuoleltani. Toivoin ja rukoilinkin, että löytäisin puuttuvat palaseni.

Sain tuolta ajalta paljon rikastavia muistoja, ikimuistoisia seikkailuja ja kokemuksia mutta hyvin vähän sitä mitä etsin. Todelliset tarpeeni jäivät täyttymättä, siksi levottouus ja pahaolo jatkoi sisälläni vellomistaan. Levottomat jalat jatkoi kulkuaan.

Löysin todellisia tarpeitani vastaavia asiota ehkä pieniä paloja mutta jäin aina sitä etsimääni suurempaa täyttymystä vaille. Nyt kun olen viimein löytänyt mitä etsin ja tarpeeni ovat tulleet näkyviksi, konkreettisiksi ja tosiksi, tiedän mitä etsin jo vuosia sitten. Etsin henkisen turvan tilaa jonne olen parin viimeisen vuoden aikana viimein löytänyt.

Nyt etsintäni ovat loppuneet. Olen päässyt perille tähän hetkeen. Nykyään en enää tee asioita täyttääkseni sisäistä tyhjyyttä. Tiedostan tekemiseni motiivit. Turvan tilasta käsin on helpompi tarkkailla asioita ja itseään. Se mahdollistaa minulle kaiken sen mistä ennen en uskaltanut haaveillakaan.

Nyt parasta on nauttia arkipäivistä, lasten kanssa läsnäolosta, luonnosta, kiireettömyydestä ja mitään tekemättömyydestä. Tuntuu, että minulla on kaikki enkä kaipaa tai etsi enää mitään. Tässä on hyvä olla. Henkisen turvan tilassa. Ja tässä tilassa tekemättä mitään erikoista kasvan ja kehityn. Olen oppinut sallimaan ja hyväksymään.

Myös ihmissuhteeni toimivat nykyisin turvan tilasta käsin. On upeaa kokea olevansa riittävä epätäydellisenä ja tulla hyväksytyksi silloinkin kun itse kyseenalaistaa itseään. Turva on lisääntynyt jokaisella osa-alueella elämässäni. Se on heijastusta sisäisen turvan tilastani. Niin ulkopuolella kuin sisimmässäkin.