Mielensairaudet ajatellaan usein kontrolloimattomina, perusturvallisuutta järkyttävinä asioina. Ne herättävät ehkä pelkoa muissa koska tuntuvat edelleen olevan tabu. Mieli oirehtii kuitenkin yhä useammalla. Hoitoon hakeutuvien määrä on jatkuvasti kasvussa ja erityisesti nuorilla yleistynyt huolestuttavasti. Olin myös todella järkyttynyt kun luin että nykyään joka kolmas 20-29 vuotiaana kuollut, on kuollut oman käden kautta. Vaikka kehitys on tämä en ole kuitenkaan nähnyt juurikaan puhetta yleisesti siitä mitä mielenterveyshäiriöt ovat ja miten niitä voisi ymmärtää. Tarvitsemme mielestäni huomattavasti enemmän julkista keskustelua mielenterveysasioista. Suhtautuminen kun tahtoo olla edelleen hyvin salailevaa ja piilottelevaa niiden suhteen. Puhumattomuus ja välttely kuitenkin vain pahentaa ongelmia koska usein juuri avoimuus helpottaa mielenterveysasioiden käsittelyä. Pahoinvointi on lisääntynyt yhteiskunnassamme mutta en usko että olemme voimattomia sen suhteen. Asiat voivat muuttua mutta siihen tarvitaan enemmän puhetta ja tekoja.
Uupumus
Kun voimat loppuvat oikeasti se on pelottava kokemus. Ensimmäiset hälytysmerkit uupumuksesta tulevat jo kauan ennen totaalista loppuun palamista mutta niitä voi olla vaikea tunnistaa, koska kaikkeen tottuu. On tyypillistä että varoitusmerkit ohitetaan ja jatketaan elämää samalla kaavalla ”hälytysmerkeistä” huolimatta. Väsymys ja stressaantunut olo koetaan vain lieveilmiönä joka on helppo sivuuttaa. Kun tietyt oireet sivuuttaa tarpeeksi pitkään jossain vaiheessa tie tulee vastaan ja sivuuttamienn ei enää onnistu. Kun oma keho ja mieli alkaa reistailla on syytä pysähtyä. Mikään ei lopulta ole niin tärkeää kuin oma terveys ja toivon että moni herää ennenkuin on myöhäsitä. Vakava burn out voi viedä toimintakyvyn pahimmillaan loppuiäksi. Listaan kirjoituksessani 10 oiretta joista näin jälkikäteen huomaan olleeni uupumuksen partaalla jo pitkän ajan.
Niin kuin sanotaan, asioita joita ei ole itse kokenut ei voi todella ymmärtää. Tässä hetkessä uupumus ja burn out on monelle enemmän kuin teoriassa mahdollinen tapahtuma, ne on konkretisoituneet syvimmällä tasolla. Voimat ovat loppuneet ja kun puhutaan todellisesta uupumuksesta sieltä ei nousta yhdessä yössä lepäämällä, ei ehkä edes viikossa. Kuukaudenkaan sairasloma ei välttämättä auta toipumaan loppuun palamisesta vaan parantumiseen tarvitaan paitsi aikaa myös usein täydellinen elämäntavan ja asenteen muutos. Uupumus kertoo mielestäni siitä että jokin omassa elämässä on mennyt pidempään yli omien voimavarojen, oma elämäntyyli ja työtapa on ajanut ihmisen loppuun. Silloin ei mielestäni ole enää realistista ajatella palaavansa samaan vanhaan muuttamatta siinä mitään, tai lopputulos on pian taas sama. Ehkä jopa vielä pahempi loppuun palaminen.