Tag

Uusperhe

”Miks me aina riidellään?”- 6 keinoa päästä pois riitelyn oravanpyörästä

Riitelyn oravanpyörä on kuluttava ja voi tuntua epätoivoiselta päästä ulos siitä. Se on kuitenkin mahdollista! Mutta miten!? Ja mihin me edes tarvitsemme riitoja?
Tärkeintä on ymmärtää miksi tilanne päätyy riitaan. Toiset meistä hauavat riidellä, eli projisoida omat tunteensa toiseen mutta useimmiten kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Väärinymmärryksestä joka paisuu riidaksi. Tahaton väärinkäsitys osuu ärsytyshermoon ja tilanne luisuu suuntaan jota kumpikaan ei olisi alunperin halunnut. Ja jälleen kerran huomataan, taas me riidellään.

Mitkä ovat ne keinot joilla voi vähentää ja lopulta lopettaa riitelyn kokonaan? Listaan alle muutamia oivalluksiani jotka omakohtaisesti on auttanut pääsemään selville vesille meidän tulehtuneesta pahimmillaan päivittäiseen riitelyyn ajautuneesta tilanteesta.

21.9.2017 0 comment

Lapsen tunteiden tukeminen uusperheessä

Minua on auttanut lasten kanssa suhteen muodostamisessa aina se että olen yrittänyt parhaani mukaan asettua heidän asemaansa ja ymmärtää heidän tunteitaan. Aina ei ole ollut helppoa enkä voi itsekään sanoa toimineeni aina oikein, joskus kaukana siitä. Tilanteet on kuitenkin aina jälkikäteen pyritty avaamaan keskustellen ja anteeksi on pyydetty. Pikku hiljaa ymmärrys on lisääntynyt lasten puolelta omaa tunnemaailmaansa kohtaan sekä oma ymmärrykseni on lisääntynyt omaani kohtaan. Perheeksi kasvaminen tekee joskus kipeää ja se tapahtuu välillä yrityksen ja erehdyksen kautta mutta tärkeintä on aina se että ymmärrys pyritään säilyttämään ja sitä pyritään kasvattamaan tuntuipa itsestä välillä miltä tahansa. Niin kauan kuin on halua ”tulla puolitiehen vastaan” on mahdollisuus kasvaa yhteen perheenä. Tätä voi toki vaikeuttaa joskus hyvinkin monimutkaiset uusperhekuviot johon liityy paljon ihmisiä, mutta yhtä kaikki tunteiden ymmärtäminen niin itsen kuin lasten kohdalla on varmasti ainoa avain onneen.

11.9.2017 0 comment

Äitipuolesta äidiksi

Äidiksi tuleminen ei ollut minulle itsestäänselvyys. Monestakaan syystä.

Podin jo teininä maailmantuskaa. Olin sitä mieltä, että minä en lapsia tähän maailmaan halua tehdä ja mietin, että adoptio on yksi mahdollisuus kokea vanhemmuutta. Enemmänkin ajatus lapsettomuudesta oli kohdallani siis eettinen kysymys.

Olen aina pitänyt todella paljon lapsista, viihtynyt lasten seurassa ja lapset ovat viihtyneet minun seurassani. En silti koskaan varsinaisesti haaveillut omista lapsista. Minulle ei vauvoja tai lapsia hoitaessani koskaan herännyt kaipuuta omasta lapsesta, enkä potenut vauvakuumetta kuin aivan ohi kiitävän hetken reilu parikymppisenä.

Elin siis elämääni täysin tyytyväisenä ajatukseen siitä, että kohdalleni ei ehkä koskaan lapsia siunaantuisi ja nautin sukulaisten ja ystävieni lasten seurasta. Sitten tapasin mieheni.

4.8.2017 2 comments

Syyllisyydestä vapauteen

Anna kun arvaan, sinulle itsestä huolehtiminen on tosi vaikeata. Jokin selittämätön vaikeus siinä piilee mihin ei saa otetta. Monta syytä löytyy vaikka heti lueteltavaksi sille miksi sinulla EI ole aikaa käydä lenkillä, aloittaa uutta harrastusta, pitää pientä breikkiä töistä/lapsista/kotihommista. Syytät siitä aikaa, rahaa, työnantajaa, miestä, säätä…

Syytät muita koska, koet itse SYYLLISYYTTÄ.

Itsellesi tulee syyllinen olo jos jätät lapset lapsenvahdille, kodin sotkut siivoamatta, työnantajan pulaan, jollekin muulle omat hommat… Syyllisyyden tunne estää sinua siis huolehtimasta itsestäsi. Olenko oikeassa? Heitin ilmoille vain tämän arvauksen koska itse koin AHAA-elämyksen tästä asiasta.

SYYLLISYYS on järkyttävän raskas tunne, joka vie energiaa suunnattomasti emmekä edes ymmärrä sitä täysin ennen kuin vapaudumme siitä! Syyllisyyden tunne vetää myös puoleensa syytöksiä. Ja tottakai ne tuntuvat aiheellisilta, olemmehan syyllisiä omasta mielestämmekin jo valmiiksi! Mutta miten ihmeessä pääsemme pois tuon tunteen ohjaksista, se kun tuntuu kontrolloivan kaikkea tekemistä. Ehkä sen auki avaaminen auttaa asiaa, joten pohditaan tätä hetki…

4.8.2017 0 comment

Kirje äitipuolelle

Uusperheeseen muuttaminen on kuin astuisi vieraalle maalle. Se saattaa aluksi olla kaikessa vieraudessaan pelkästään viehättävää. Mutta niin kuin kaikille matkoille on tyypillistä, kun ne kestävät tarpeeksi kauan jossain kohtaa tulee kulttuurishokki. Kulttuurishokin vahvuus riippuu aina kokijasta, mutta se on täysin luonnollinen reaktio. Tunteita nousee jokaiselle kanssamatkustajalle. Ja aina kun mukana on lapsia, he menevät ensimmäiseksi jollain tasolla. Siksi omien tunteiden salliminen ja tunnistaminen voi olla haastavaa.

Saatat ajatella, ettei omilla tunteillasi ole niin isoa merkitystä, mutta kyllä niillä on! Sinun hyvinvointisi on nyt iso osa uutta perhettä JA omien tunteidesi kautta voit opettaa lapsille paljon tunteiden maailmasta ja niiden kanssa toimimisesta. Tunnetaidot ovat yksi tärkeimpiä asioita mitä lapset voivat oppia, ja uusperhe tilanne tarjoaa tätä oppia kaikille osapuolille. Tunteet ovat sellainen alue, missä kukaan ei ole täydellinen, vaan meitä kaikkia yhdistää siinä keskeneräisyys. Rohkeudestamme riippuen pystymme näyttämään heikkouksiamme joko enemmän tai vähemmän. Ja paras mitä uusperheessä voimme olla on olla ihmisiä. Epätäydellisiä ihmisiä tunteinemme, – aitoina sellaisina kuin olemme. Välillä tehden virheitä ja välillä niitä anteeksi pyytäen. Se jos mikä on täydellistä. On hienoa, että olet lähtenyt tälle matkalle rohkeasti. Se saa sinusta esiin voimia ja kykyjä joita et tiennyt olevankaan!

4.8.2017 0 comment

Äitipuolen paineet

Olen huomannut, että suhtautuminen äitipuoliin on joskus lamauttavan painostavaa ja räikeää. Huolimatta siitä, mitä perheessä on ennen äitipuolen kuvioon tuloa tapahtunut syyt ongelmista tietämättömien toimesta kasautetaan joskus täysin syyttömän äitipuolen niskoille. Ikäänkuin ydinperheenä kaikilla olisi ollut se kultainen sädekehä pään päällä ja eron ja äitipuolen tullessa äitipuoli sai syyllisen osan kaikesta tapahtuneesta. Tämä kasaa kohtuuttomia paineita äitipuolten niskoille varsinkin kun todelliset haasteet joita äitipuolet joutuvat usein kokemaan ovat sellaisia mitä moni ydinperheessä ei pystyisi ihan heti omalle kohdalle kuvittelemaankaan. Tämä teksti on puheenvuoro äitipuolten puolesta.

Ero on vaikea asia. Puolison ja omaisen kuolema vielä vaikeampi. Tunteet jotka liittyvät näihin tilanteisiin ovat todella haastavia ja ne voivat saada ihmiset suunniltaan. Ihmisillä on tapana projisoida kestämättömiä tunteitaan toisten niskaan. Uusperheissä äitipuolet joutuvat usein tuon taakan alle, he ovat niitä helppoja vaikeiden tunteiden kohteita. Äitipuolen rooli ei ole helppo muutenkaan ja sen päälle pitäisi kestää toisten aikuisten ihmisten käsittelemättömät tunteet. Joskus nuo paineet tuntuu olevan aika kohtuuttomia ihmiselle joka tahtoo vaan rakastaa.

Vanhempina meitä on monenlaisia, aivan kuin ihmisiä yleensä. Äiteinä ja isinä monen kirjavine arvoinemme ja taustoinemme teemme parhaamme vanhempina, jokainen omalla tavallaan. Uusperheiden lisääntyessä perheisiin kuuluu nykyään myös monenkirjavasti isä- ja äitipuolia. Jokainen yhtälailla, omine taustoineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen toimii parhaan kykynsä mukaisesti tässä usein haastavassa kokonaisuudessa. Kuitenkaan muihin näistä edellä mainituista, isiin, äiteihin ja isäpuoliin, ei kohdistu samalla tavalla niin leimaavasti ja painostavasti ennakkoluuloja, suoria syytöksiä ja odotuksia kuin äitipuoliin. Tottakai, jokaisella on omat paineensa, usein itse luodut, mutta erityisesti äitipuoliin niitä kohdistetaan joskus todella epäreilulla tavalla myös ulkopuolelta.

4.8.2017 0 comment