Meidän lapsilla on aiempina vuosina ollut itse valitsemansa joulukalenterit. Joinakin vuosina he ovat valinneet legokalenterit ja toisina kertoina tavallisen suklaakalenterin. Muistan omasta lapsuudestani suklaakalenterit ja kuvakalenterit. Luukun takaa paljastui kuva oravasta tai tontusta. Jouluaaton huipennus oli se, että kuvassa oli pukki. Erikoisin oli pieniä, siis todella pieniä muovisia eläimiä sisältänyt kalenteri. Eläimet olivat niin pieniä ettei niillä voinut des leikkiä. Ei ollut legoukkoja tai muutakaan järin ihmeellistä kuten nykyajan lapsilla. Siksipä tuollaiset kalliit tavarakalenterit ovat itsestäni tuntuneet turhakkeilta ja tänä jouluna keksin niille mielestäni paremman vaihtoehdon. Kukaan kolmesta lapsesta ei tänä jouluna saanutkaan omaa joulukalenteria vaan teemme koko perheen yhteisen toiminnallisen joulukalenterin. Nappasimme kalenteriin ideoita myös netistä mutta ideoimme sen pitkälti mieheni kanssa yhdessä. Nyt on jo kolme luukkua avattu.
Emme kertoneet kalenterista etukäteen lapsille vaan se oli joulukuun ensimmäisen päivän yllätys. Tyttö meni marraskuun viimeisen iltana nukkumaan pettyneenä sanoen: ”Unohdin pyytää joulukalenterin.” Lohdutin häntä ja sanoin, että homma on ihan hallussa, ei huolta. Huomenna saadaan avata ensimmäinen luukku.
