Voikukka on monen mielestä rikkaruoho josta tulisi päästä eroon, mutta se on myös paljon enemmän. Voikukasta voi käyttää ravinnoksi kukat, juuret ja lehdet. Oikealla tavalla valmistettuna se maistuu todella hyvältä. itse tein tänään voikukannupuista aamupalaa.
Muutama vuosi sitten löysin elämääni Lawanga-öljyn. Sillä on ihan uskomaton kipua lievittävä vaikutus. Lihaskipujen aiheuttama särky on poissa parin minuutin kuluttua öljyn levittämisestä iholle. Niin mahtavaa kuin tämä öljy onkin niin siitä ei tiedetä vielä paljoakaan Suomessa siksi halusinkin kertoa tästä laajemmin.
Olen ollut aivan hullaantuneena tänä syksynä koska sieniä löytyy niin paljon. Olen selkeesti sieni-ihmisiä. Viime vuonna pettymys oli metsäreissun jälkeen suuri kun mitään ei oikein löytynyt. Tänä vuonna meitä sienestäjiä sitten hemotellaankin oikein urakalla. Eilen löytyi taas paljon suppilovahveroita ja yllättäen myös vaaleaorakkaita. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt vaaleaorakkaasta ruokaa joten tämä olikin ensimmäinen kerta kun päästiin maistelemaan tätä kanttarellin veroista ruokasientä.
Minulla oli jo aikaisemmin ajatuksena tehdä risottoa SunSpeltin speltrisotto-jyvästä. Luulin että heittäisin sekaan suppiksia mutta suunnitelma muuttui sieniretken jälkeen. Olimme edellisenä päivänä syöneet suppilovahverokastiketta joten vaihtelu virkisti senkin puolesta. Tämä ruoka oli aika vaativa ja aikaa vievä siksi että lisäsin siihen myös voipapuja. En ollut aikaisemmin tehnyt niistä mitään ja halusin kokeilla. Niitä piti liottaa ensin 12 tuntia ja keittää sen lisäksi 45-60 minuuttia. Liotin ja keitin kauemmin kuin ohjeessa sanottiin ja tuntui että valmiissa ruoassa oli osa pavuista vieläkin raa´an oloisia joten se ei ollut ainakaan yhtään liioiteltua. Lisäksi risoton keittämisessä meni 40 minuuttia joten sekin pitää lisätä papujen keitinaikaan. Jos siis haluat tästä ruoasta hiukan helpomman korvaa voipavut jollain muilla pavuilla tai jätä kokonaan pois.
Vaaleaorakas-voipapu-spelttirisotto OHJE
4 dl SunSpelt risottojyviä
Muutama desilitra pilkottuja vaaleaorakkaita
Puolikas pussillinen voipapuja
Vettä
2 kasvisliemikuutiota
Suolaa
6 valkosipulinkynttä
Kanelimamman Paprikajauhetta
Ruohosipulia
Liotin voipapuja 12 tuntia ja keitin tunnin verran ennen kuin heitin ne samaan pataan risoton kanssa keittymään. Vettä laitoin ehkä noin litran verran ja lisäsin vielä keittämisen aikana lisää kun näytti olevan tarpeen. Lisäsin sekaan kasvisliemikuutiot ja hiukan suolaa.
Ohjeen mukaan keittelin risottoa noin 40 minuuttia. Lisäsin vaaleaorakkaat mukaan loppuvaiheessa. Kuitenkin niin että ne ehtivät kypsyä kunnolla. Lisäsin valkosipulinkynnet sekaan puristimella. Paprikajauhetta ja suolaa lisäsin vielä lopuksi maun mukaan.
Sekaan olisi vielä voinut lisätä porkkanoita ja kaurakerman, ne varmaan olisi sopinut hyvin joukkoon mutta jäi nyt pois. Pavut voikin mielestäni hyvin korvata vaikka juuri porkkanaviipaleilla.
Valmis ruoka oli erikoisen makuista mutta todella hyvää. Neljäs luokkalainen koululaisemmekin antoi ruoalle arvosanaksi 4/5 joten ei ollenkaan huono! Ja yllättäen ekaluokkalaisen mielestä pavut oli ruoassa parhainta. Ainoa joka hiukan kummasteli ruokaa oli taaperomme joka on yleensä hyvin ennakkoluuloton. Joka tapauksessa ruoka maistui kaikille lopulta ja santsasimmekin herkkua vielä lisää. Ruokajuomana oli Otalyn kauramaito, nam.
Oli ihana nauttia pitkään ja hartaasti valmistettua ruokaa itse kerättyjen sienten kera. Huomenna taas metsään katsomaan mitä yllätyksiä tällä kertaa löytyy!
Oletko käynyt jo sienestämässä? Mikä on herkullisinta mitä olet saaliista kokkaillut?
Katselin oranssinpunaisena hohtavia ensimmäisiä väriläiskiä kesän viimeisillä metreillä ennen syksyn tuomia muitakin värejä ja mietin miten noita terveyspommeja, pihlajanmarjoja, voisi käyttää hyödyksi. Tuli mieleen kokeilla laittaa niitä smoothieen. Muistelin, että pihlajanmarjat sisältävät runsaasti ainakin C-vitamiinia joten ennen kuin flunssakausi iskee kunnolla päälle niin on hyvä ottaa vähän vastustuskykyä talteen näistä marjoista. Luonto onkin tehnyt sen helpoksi koska meillähän on lähes joka paikassa nyt vastalääkettä tauteihin. Vastustuskykyä voi lisätä niinkin helpolla ja ilmaisella tavalla kuin hyödyntää näitä tänä vuonna runsaasti esiintyviä väheksyttyjä vitamiineja. Ja kun kokeilin tehdä smoothieta tällä mieleeni tulleella reseptillä niin siitä tuli ainakin minun makuun todella hyvää!
Kanervankukat on mielestäni yksi parhaimman makuisista teeaineksista jonka Suomen rikas luonto tarjoaa. Niistä saa suloisen makeaa teetä jonka sanotaan rauhoittavan ja antavan paremman unen. Niistä tehtyä teetä kannattaakin siis nauttia illalla ennen nukkumaanmenoa. Itsekin olen juonut sitä lähinnä iltateenä.
Monien kasvien keruuaika ajoittuu heinäkuulle mutta kanervaa voi kerätä pidempään. Kanerva kukkii heinäkuusta syyskuuhun joten se on hyvä kasvi kerätä talteen vielä syksymmälläkin. Kanerva kasvaa kuivahkoilla paikoilla kuten kallioilla tai kangasmetsissä. Kanervasta kerätään talteen sen pienet vaaleanpunaiset tai violetinsävyiset kukat. Voit käyttää kanervaa tuoreena tai kuivattuna.
Nokkonen on Suomen luonnon oikea voimayrtti. Useimmat tietävät sen lehtien käyttökelpoisuuden ja ravinteikkuuden. Lehdet kannattaa taltioida niiden ollessa parhaimmillaan heti keväällä tuoreiden nokkosenversojen ilmestyessä. Nokkonen on kuin luonnon oma pinaatti, mutta parempi. Se sisältää seitsämän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatti sekä runsaasti piitä ja viisi kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiini. Se on yksi terveellisimmistä kasveista mitä luonnosta voi löytää.
Nokkonen käy ruoanlaittoon monin tavoin. Nokkosletut ja keitto ovat herkullisia voimaruokia. Nokkosta voi lisätä myös munakkaaseen, leipätaikinaan ja moneen muuhun ruokaan. Itse lisään sitä myös talvella kuivattuna jugurtin tai smoothien joukkoon. Sitä voi käyttää tuoreeltaan, kuivattuna ja teenä. Nokkosta voi käyttää myös kauneudenhoidossa. Nokkonen auttaa lisäämään hiustenkasvua ja vahvistaa hiuksia. Nokkosvedestä tehty hiushuuhde tekee hiuksista kiiltävät.
Aina ajoittain minulle tulee tiettyjä mielihaluja ruoan suhteen. Silloin tiedän aina, että keho kaipaa jotain tiettyä ainesosaa jota juuri kyseisestä ruoasta saa. On eri asia olla koukussa sokeriin ja kaivata makeaa, se on riippuvuus, mutta kun opimme kuuntelemaan kehomme viestejä irti riippuvuuksista se kertoo mitä se tarvitsee kun vain osaamme kuunnella.
Kukkia siellä kukkia täällä…. Maitohorsma on niin yleinen kasvi, että sitä ei välttämättä edes osaa katsoa ihastellen. Sitä kasvaa yleisesti pellonreunoilla ja niityillä. Se on ensimmäisiä kasveja ns. pioneerikasveja jotka ilmaantuu esimerkiksi hakkuuaukealle ja metsäpaloalueelle tuhon jälkeen. Maitohorsma on sitkeä ja laajalle levinnyt mutta kun sitä katsoo tarkemmin ilman omia vähätteleviä mielikuvia ja ennakkoluuloja voikin nähdä sen kauneuden. Ja mikä tuoksu! Sen lisäksi että maitohorsmankukat ovat kauniita ne tuoksuvat ihanalle.
Täytyy myöntää että itsekin osasin katsoa maitohorsmaa ”sillä silmällä” vasta tänä kesänä. Olen toki aiemminkin käyttänyt sen lehtiä teenä, fermentoituna ja ilman, mutta kukkia en koskaan. Ja koska kukkien käyttötapa oli minulle vieraampaa niin päätin kokeilla tehdä niistä tänä kesänä juomaa.
Maitohorsma on todella monikäyttöinen. Aikaisin keväällä, ennen kuin sen varsi on muuttunut sitkeäksi, uusia versoja voi käyttää parsan tapaan ruoanlaitossa. Viime kesänä maistoin niitä ensimmäistä kertaa ja hyvää oli! Lehtiä on iät ja ajat käyetty teen valmistukseen ja sitä on jopa myyty aitona teenä. Se on siis lähes aidon teen veroinen teekasvi. Lehdet kannattaa yleensä kerätä ennen kukkimista mutta varsinkin kukkien aika on heinäkuun lopulla, ainakin Etelä-Suomessa. Kävin keräämässä niitä talteen ja tein niistä mehua super helpolla ohjeella.
Tervetuloa jälleen yrttien ihmeelliseen maailmaan! Tällä kertaa lähikuvassa mesiangervo. Täytyy sanoa, että olen jäänyt jokseenkin koukkuun tähän yrttien keräämiseen tänä kesänä. Monta kesää mennyt ”sitkun, mutkun, pitäisi” jaarittelussa, ja nyt viimein parin vuoden tauon jälkeen sain innostuksen taas kunnolla esiin! Yrttien kerääminen on vaan niin ihanaa puuhaa kesällä. Se on hyvä syy lähteä luontoon vaikka koko perheen kanssa.
Me kävimme keräämässä mesiangervoa parisen viikkoa sitten talven varalle. Omat ja naapurin lapset olivat mukana retkellä. Taaperommekin keräsi yrttejä innoissaan. Heinäkuu on ihan parasta aikaa niin monien yrttien osalta. Mesiangervokin on juuri alkamassa kukkimaan täällä Etelä-Suomessa joten parhaat hetket sen keräämiseen on juuri nyt käsillä.
Tämänkertainen yrttipostaukseni käsittelee yhtä Suomen luonnon lempikasveistani. On ollut vuosia jolloin en ole kerännyt juurikaan yrttejä talven varalle mutta yleensä jos en mitään muuta satoa luonnosta ole saanut haalittua niin olen ainakin kerännyt puna-apilaa. Tuo ihana mehevän tuoksuinen ja makuinen kukka tuo kesän talvi-iltoihin haudutetun teen muodossa. Niin ihana tuoksu & maku siinä on kuivattunakin. Nyt on juuri paras ajankohta käydä keräämässä nämä ihanuudet talteen!
Kuten monia muitakin yrttejä myös puna-apilaa käytetään luontaislääkkeissä ja ihonhoitotuotteissa. Puna-apilalla on mielettömän paljon hyviä ominaisuuksia ja sitä voi käyttää ihan sellaisenaan jolloin kasvista saa myös kaikki terveyshyödyt. Paitsi että apilaa kasvatetaan vuoroviljelyssä lisäämään maan typpipitoisuutta, sen sanotaan auttavan iho-ongelmissa, kolestrolin tasapainottamiseen ja sillä on limaa irrottava vaikutus joten sitä voi siemailla vaikka yskänlääkkeeksi. Yskäisille lapsillekin erittäin suositeltavaa! Kukista voi tehdä myös hauteen joka auttaa pehmentämään ihon kovettumia esimerkiksi jalkapohjissa.
Newer Posts