Home Jännittäminen Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan – Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta

Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan – Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta

by miaumai

Traumatisoitunut ihminen ei koe kehossa olemista turvalliseksi. Hän voi vältellä kehollista läsnäoloa alitajuisesti, koska hänessä on tieto siitä, että kehossa oleminen on vaarallista. Yhteys kehoon on traumatisoituneelle sama kuin polku takaisin menneen painajaismaisiin kokemuksiin. Kun kehollisuutta aletaan vahvistaa tunteille tulisi olla tila ja ympäristöstä saatavilla turvallista tukea prosessiin. Jos se ei toteudu tai siitä ei ole mitään kokemusta ihminen voi sulkea kehoyhteyden kokonaan. Pahimmillaan kehollisuutta välttelevä käytös alkaa ohjata hänen koko elämäänsä.

Olemme kehollisia olentoja, joiden on selvittävä oman kehollisuutensa kanssa. Eikä pelkästään selvittävä vaan kehomme on tarkoitettu parhaimmillaan olevan puolellamme ja auttavan meitä elämään täyttä elämää. Trauman paradoksi piilee siinä, että trauma varastoituu kehoon ja jos sitä ei pureta kehossa oleminen alkaa tuntua turvattomalta. Trauman purkaminen kohtaaminen vaatii kehollisuuteen laskeutumista. Traumamatkan tekemistä takaisin itseen. Turvan luomista omassa keholllisuudessaan.

Trauman kokeneella traumaattiset tunnemuistot varastoituvat kehoon jolloin keho muuttuu kuitenkin hälytysjärjestelmäksi. Kun se hälyttää jatkuvasti se ei tunnu turvalliselta kodinomaiselta paikalta jossa on hyvä olla. Vaan paikalta josta pitää paeta keinolla millä hyvällä. Pakokeinoiksi voi muodostua monenlaiset addiktiot, elämän suorittaminen tai muu välttelevyyteen pyrkivä käytös.

Paradoksi on surullinen, koska todellisuudessa me emme pääse karkuun kehotuntemuksiamme. Voimme katkaista yhteyden mielen ja kehon välillä, mutta sitä pakenemista on ylläpidettävä koko ajan ja se vie resursseja valtavasti. Traumatisoitunut ihminen voikin kokea uupuneeksi olonsa jo vähäisestä tekemisestä koska trauman kanssa eläminen vie niin paljon voimia.

luottamus

Olen kuullut joiltain trauman kokeneilta miten he suorastaan haluaisivat kuolla, koska kehollisuus tuntuu niin vastenmielliseltä. Ja vaaralliselta. Lievempinä oireina traumatisoitumisesta voisi nähdä myös kaikenlaisen epäterveen suhteen omaan kehokuvaan. Keho koetaan vihollisena. Ja sitä voidaan haluta kurittaa koska se muistuttaa meitä asioista joita emme haluaisi muistaa. Kehosta on tullut epämiellyttävä ankkuri menneeseen jonka ketjun haluaisimme katkaista.

Keho on koti post-traumaattiselle stressioireilulle kuten pinnalliselle hengitykselle ja nopealle sydämenlyönnille. Nuo keholliset indikaattorit toimivat usein traumasta muistuttajina, luoden lisää erillisyyttä kehollisuuteen. Tuo kehosta eriytyminen voi häiritä traumasta toipumista, koska keho on juuri se paikka jossa trauma on.

Itse vasta yli 30 vuotiaana aloin löytää hetkiä joissa minusta oikeasti tuntuu todella hyvältä olla omissa nahoissani. Se oli kehollisen työskentelyn tulos erilaisten kehoterapioiden parissa, sekä joogan ansiosta.

Nuorempana koin oman kehoni hyvin vaivaannuttavana kun ulkomuotoani kehuttiin tai siihen kiinnitettiin muuta huomiota. Olin hyvin erillinen omasta kehostani, en samaistunut siihen ollenkaan. Olin niin irti kehoyhteydestä.

Dissosiaatio on pakenemisreaktio traumamuistoista. Jotta dissosiaatio oireet vähenevät vahvista turvan tunnetta kehossasi.

Traumaattisen tapahtuman hetkellä ihminen voi suorastaan päättää jollain alitajuisella osalla paeta kehollista kokemustaan. Trauma on olemassaolemisessa niin suuri shokki, että haluamme paeta todellisuutta. Kehollisuus on mitä suurimmissa määrin todellisuuttamme. Ja koska kehollisuus tarkoittaa samaa kuin noiden traumaattisten kokemusten hyväksymisen ja läpieläminen, me kiellämme sen. On helpompi ulkoistaa itsensä. Mutta koska oma keho on niin perustavanlaatuinen osa itseä niin joudumme joka tapauksessa elämään traumaattista kokemusta uudelleen ja uudelleen jos sitä ei ole purettu. Traumasta paraneminen on nimenomaan muistamista ja hyväksymistä, kehoon laskeutumista. Ei kieltämistä ja unohtamista.

Kun haluamme unohtaa menneen ikävät kokemukset alamme välttelemään kehoyhteyttä. Tai kehoyhteydestä muodostuu erillinen tai epäterve. Se on alitajunnan keino tukahduttaa traumamuistot.

Ala kuunnella kehosi viestejä. Kun menee pitkään taistele pakene moodissa, sitä oppii luomaan selviytymisstrategioita joiden avulla selviää tilanteista. Selviytyminen on kuitenkin todella kuluttavaa. Joskus olisi parempi antaa keholle lepoa, ja kuunnella sen viestejä tarkemmin. Ehkä pakottamisen ja selviytymisen sijaan toimisikin paremmin armollisuus. Armollisuuden kautta rakkaussuhde kehoon vahvistuu kun tulee tunne, että tässä ollaan samalla puolella molemmat, keho ja mieli. Kummallakin on tärkeä roolinsa ja tärkeitä viestejä hyvinvoinnin tueksi.

Kun kehomme kertoo olevansa väsynyt tai oireilee jollain tavalla, se ei tee sitä ärsyttääkseen tai tuottaakseen ongelmia vaan siksi, että sen kapasiteetti saattaa olla liian tiukoilla tai teemme asioita itseämme vastaan. Traumatisoituneella ei yksinkertaisesti riitä resursseja kaikkeen siihen mihin oma mielemme haluaisi sen pystyvän. Tuollaisessa tilanteessa voi pahimmmilllaa tapahtua lisää eriytymistä kehosta ja siitä voi tulla suurempi vihollisemme jos me vaalimme ajatusta, että keho on ikään kuin pettänyt meidät.

Kysymys on kuitenkin usein vain väärinymmärryksestä ja irrallisuuden tunne kehoyhteydessä. Tulemalla pois mielestä, enemmän kehoomme, vahvistamme tasapainoista kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta. Kehoyhteyden välttelevyys taas vahvistaa turvattomuuden tunnetta.

Keho on ystävämme ja liittolaisemme koko elämän. Se on niin konkreettinen ja tosi kuin vain voi olla mutta siltikin usealla on siihen suhde kuin se olisi näkymätön tai haitallinen asia. Armollisuuden kautta on helpompi oppia tunnistamaan omat resurssinsa ja mukauttaa elämäänsä niiden mukaan. Itsensä ja kehollisuuden rakastaminen on avain.

Pikkuhiljaa kun selvityminen loppuu ja tilalle astuu yhteys ja armollisuus, voi huomata ettei ole enää ollenkaan niin kuormittunut kuin aiemmin ja energiaa riittääkin taas uudella tavalla. Joskus se vaatii uudenlaisen elämänrytmin opettelua.

greek

Vinkit kehoturvallisuuden vahvistamiseen

Ala luomaan rakastavaa kehoyhteyttä. Vaali kehoasi, kuuntele sitä. Tunnustele miltä tuntuu muodostaa kehoon läheisempää ja tietoisempaa yhteyttä. Mieti mistä kaikesta kehosi on selvinnyt. Kiitä sitä. Ole tietoisempi kun kosketat kehoasi ja teet päivän aikanaa asioita sen avulla.

Peseydy tietoisesti, kylve, helli, hoivaa. Tee jalkakylpy. Tiedosta millä tavalla peset aamuisin ja iltaisin kasvosi. Oletko nopea ja raju vai hellä hoivaava. Miten hierot päänahkaa suihkussa pestessäsi hiuksiasi. Annatko itsellesi hellän päähieronnan vai onko se enemmän nopea suoritus. Ole tietoinen itsestäsi kun levität saippuaa kehollesi. Puhu rakastava sanoja. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä itsellesi kylpy niin tee siitä mahdollisimman läsnäoleva hetki itsesi kanssa.

Kuuntele kehoasi, mitä se haluaa kertoa tänään. Kehon kanssa keskusteleminen saattaa tuntua oudolta ajtukselta mutta sillä on enemmän asiaa kuin uskotkaan. Mistä niskakipusi kielivät? Entä selkävaivat? Löytyisikö vastaus siitä mitä keho kertoo kun kuuntelet sitä. Kehomme on uskomattoman viisas ja sillä on pitkä muisti. paljon pidempi kuin tietoisella mielellä. Pienetkin jännityksen nyanssit menneestä ovat tallentuneet kehoomme jännityksinä ja kolotuksina. Ne odottavat huomiotamme jotta voisivat vapautua. Kehosi luonnollinen tila on olla rento. Millaisia tarnoita kehosi kertoo kun teet matkaa tuohon terveeseen tilaan? Ole vastaanottavainen ja kunnioittava kehosi viesteille niin pääsette parempaan yhteistyöhön.

Liikuta kehoasi. Itselleni se on ollut haastavaa, koska niin paljon voimakkaita tunteita on noussut pintaan ja välillä ihan fyysistä voimakasta pahoinvointia pienestäkin liikkumisesta. Jos koet vastaavaa niin aloita siis rauhassa. Laajenna tunteiden sietoikkunaa pikkuhiljaa. Liiku sellaisilla tavoilla jotka ovat sinulle luontaisia tai inspiroivat. Tanssi, juokse, ui, hypi hyppynarua… Aloita pikkuhiljaa mutta tee liikkumisesta säännllistä. Parikin minuuttia päivässä on riittävä alku. Liikunta suorituksen jälkeen juo paljon vettä. Tunteet lähtevät liikkeelle ja puhdistuvat pois pikkuhiljaa. Anna prosessille aikaa. Vähitellen pystyt ottamaan enemmän vastaan tuntemuksia ja suodattamaan ja läpielämään niitä kun turvan tunne kasvaa ja kehoyhteys paranee. Aivan alussa tällä matkalla voi olla hyvä olla tukena ammattiauttaja jos aloittaminen yksin pelottaa liikaa. Tunteet voivat olla voimakkaita.

Tutustu kehoterapioihin ja hanki luotettava terapeutti. Rosen terapia ja tre menetelmät ovat olleet itselleni iso apu matkan varrella. Tärkeintä on, että terapeutti on luotettava ja menetelmä tuntuu sopivan sinulle. Voit lukea kirjoittamani jutun tästä:
Mitä on TRE-traumojen ja stressinpurkuliikkeet?

Autenttinen liike on tutustumisen arvoinen menetelmä. Tutustu lisää tästä.

Laulaminen vahvistaa kehoyhteyttä, Olen kirjoittanut siitä aiemmin blogiini  jutut:
Laulaminen vapauttaa kehoa ja mieltä
Laulaminen vie tunnelukkojen äärelle

Lue myös artikkelini:
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Trauman takana on ihminen – dissosiaatioista vapauteen
Traumaperäinen stressihäiriö

Tunteita ei voi käsitellä ajattelemalla, ne täytyy tuntea jotta niistä pääsee eteenpäin
Henkisen turvan tilassa kasvu tapahtuu pakottamatta
Energiahoidoista apua tunnetraumojen purkamiseen
Mitä vähemmän yrittää paeta menneisyyttään sitä enemmän on voimaa tässä hetkessä
7 vinkkiä miten lisätä sisäistä turvallisuuden tunnetta elämässä

Kehon asentovirhe voi vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen
Pärjäämisen kulttuuri kertoo syvästä turvattomuudesta

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: