Home Hyvinvointi Tuntuuko elämä tyhjältä, tiedostatko tarpeesi?

Tuntuuko elämä tyhjältä, tiedostatko tarpeesi?

by miaumai

Viime vuosina on alettu puhua  enemmän sydämenkutsumuksesta ja sisäisestä ohjauksesta. Käsitteinä nämä ovat kauniita ja voimallisen kuuloisia, mutta enemmän tukea tarvitsemme siihen miten päästä kiinni miten tuota konkreettisesti eletään todeksi.  Tarvitaan myös paljon tiedostamista ja itseensä tutustumista, jotta pääsisimme selville mikä toiminta kumpuaa pelosta, mikä tottumuksesta ja mitä kautta lähteä toteuttamaan itseään. Kun lapsesta asti systeemi ohjaa hakeutumaan asioiden pariin ulkoaohjautuvasti sisäiset tarpeemme saattavat jäädä arvoitukseksi. Saatamme myös heijastaa sisäisiä tarpeitamme ulkoisesti aivan vääriin kohteisiin. Kuten vaikkapa tarvettamme toteuttaa omaa henkistä kutsumustamme saatamme lähteä täyttämään tiedostamattamme parisuhteen kautta.

Olen itsekin tullut viime kuukausina entistä tietoisemmaksi siitä, että olen elämäni aikana tiedostamattani heijastanut tarpeitani aivan ristiin. Toisinsanoen olen etsinyt mangopuita autiomaalta ja kaktuksia koralliriutalta. Tälläisten reissujen jäljiltä voi aika varmuudella sanoa, että palaa kotiin tyhjin käsin.

Se, ettei osaa etsiytyä asioiden pariin jossa tarpeemme täyttyisivät, ei välttämättä johdu siitä, ettemme tietäisi mikä tarpeemme on. Vaan ennemminkin siitä, ettemme uskalla lähteä aidosti täyttämään tarpeitamme. Voi olla helpompaa projisoida tarpeet väärään kohteeseen, koska muuten meiltä vaadittaisiin valtavasti rohkeutta seisoa itsemme puolella ja ottaa vastu elämästämme. Aikuisten oikeasti.

Tiedän miksi olen itsekin heijastanut tarpeitani vinoon ja siihen on vain yksi vastaus: pelko. On ollut niiin paljon helpompaa koittaa saada omaa sisäistä tunnetta täytetyksi turvallisilla tavoilla kuten ihmissuhteissa tai vaikka ulkopuolelta tulevien määritelmien mukaan. Addiktiot ja kiinnittyminen materiaan voi olla myös sisäisen tyhjyyden korvikkeellista täyttämistä. Noistakin tavoista tunnistan menneisyyden minääni.

Sen minkä vielä hetki sitten ajattelin epäonnekseni näenkin nyt siunauksena. Olen kiitollinen siitä, että elämä on pakottanut minua kasvamaan, koska minussa on ollut niiin paljon mukavuudenhalua, että olisin todennäköisesti jäänyt roikkumaan kiinni kotisataman turvanaruihin pelkojeni vuoksi. Parisuhdekin voi olla eräänlainen turvasatama johon paeta omaa potentiaaliaan ja vastuutaan kasvaa omaan mittaansa.

Tunnistan heijastaneeni sellaisia tarpeita hyvin alitajuisesti kumppanini harteille, jotka voin vain itse elämässäni täyttää ja saavuttaa. Ne liittyvät paljon oman luovan potentiaalini ilmentämiseen ja todeksi elämiseen. Nyt kun olen itse havahtunut tähän niin aloin väistämättäkin miettiä kuinka yleistä tämä mahtaakaan olla, että koitamme hakea sisäistä täyttymystä kohdille asioista joista sitä ei yksinkertaisesti voi saada.

Jos ei ole tietoinen omista tarpeista ja miten niitä voisi lähteä täyttämään, saatamme kirota tyhjällä kaivolla koko elämämme. Onko se kaivon vika, että se on tyhjä? Vaikka olisikin helppo syyttää kaivoa niin se tuskin johtaa mihinkään. Ja vaikka kaivosta saisikin nostettua vettä niin jossain vaiheessa huomaisi, että ei edes ollut jano. Koitan tässä vain havainnollistaa sitä, miten epäreilusti omia pelkojamme väistelemällä luomme ongelmia sinne jossa ongelmia ei välttämättä ole.

Saatamme siis kohdistaa tyytymättömyyttä kumppaniimme vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Hän kun ei siihen voi vaikuttaa. Kyse on omasta sisäisestä tyytymättömyydestämme, jos olemme esimrkiksi lopunet meille tärkeästä unelmasta tai laittaneet omat intohimomme syrjään. Olemme saattaneet tehdä niin järkisyistä tai pelosta, mutta yhtä kaikki olemme oman elämämme ainoa henkilö joka oikeasti voi tehdä asialle mitään.

Ongelma tulee siitä, että heijastamme tiedostamattamme vääriä tarpeita vääriin kohteisiin.

Kuten Marianne Williamson on todennut: me emme niinkään pelkää epäonnistumista vaan me pelkäämme omaa valoamme. Pelkäämme menestyä ja onnistua, pelkäämme tulla näkyviin lahjoinemme ja kykyinemme. Ja juuri tämä pelko saa meidät lahjakkaat, kyvykkäät, luovat, viisaat ja taitavat ihmiset niin usein piiloutumaan.

Se, että piilotamme itsemme vähättelyn ja pelkojen taakse ei auta ketään. Ei lähipiiriäsi eikä tätä maailmaa. Silti me teemme niin hyvin usein. Ja mihin sillä pyrimme? Ehkä emme ole tietoisia tarpeestamme tulla todeksi tähän maailmaan, ja toteuttaa itseämme. Emme ehkä siltikään vaikka jokin sisimmässä kokee tyytymättömyytta ja jopa masennusta. Turhautumisen tunteet kalvavat kun kaivosta kaikuu edelleen vain oman huudon kaiku. Pitäisi vaihtaa paikkaa, mutta jokin sisäinen uskomusjärjestelmässämme mudoostaa eteen esteen.

Voi olla vaikea päästä alkuun, mutta se helpottuu kun kääntyy sisäänpäin hakemaan voimaa ja vastauksia. Kun ymmärtää, että toisten ihmisten mielipiteiden kautta, emme voi löytää omaa kutsumustamme. Toki meillä voi olla joku tarkkanäköinen henkilö lähipiirissä joka tukee ja näkee meidät, mutta hyvin usein lähipiiristä heijastelee takaisin vain omat pelkomme. Ihmisissä yleisesti on pelko tulla näkyviin ja toteuttaa itseään. Liian harva on lähtenyt käsittelemään ja käymään läpi noita pelkoja itsessään ja sen vuoksi tähän aidosti kannustavia ihmisiä on vähän. Ja siksi ammattilaisen antama tuki voi olla todella tärkeää. Etsi rinnallekulkijaksi siis ihminen, joka valmentaa työstämään omia uskomuksia . Hän voi olla todella korvaamaton apu matkalla.

Tärkeintä onkin, että kun sinulla on sisäinen visio, luota siis siihen. Itse. Vaikka sokeasti. Äläkä luovuta. Koska sinun visiosi tulee todennäköisesti lisäämään jotain hyvää tähän maailmaan ja sinun visiosi toteuttaminen on syvin tarpeesi. Siksi se ei jätä sinua rauhaan. Jos et anna visiollesi huomiota sinussa hehkuu sisäisesti jatkuva palo jonka äärellä saatat ihmetellä miksi mikään ei tunnu miltään. Mikään ei tunnukaan miltään jos et ole uskollinen itsellesi. Uskollisuudesta itseäsi ja visiotasi kohtaan täytät syvimmät tarpeesi tulla näkyväksi oman tehtäväsi kanssa tähän maailmaan. Jos et usko niin kokeile ottaa pieniä askelia visiotasi kohti ja katso mitä tapahtuu… Alkaako tyhjä kohta täyttyä ja miltä se tuntuu… Siitä alat tunnistaa, että kuten palapelissä vain oikeanmalliset palaset täyttävät niille kuuluvat tyhjät kohdat. Elämänvoima sinussa alkaa täyttyä ja ohjata selkeämmin kun uskallat seurata todellisten tarpeidesi kutsua. Kun alkaa itse toteuttaa intohimojaan ja sisäistä kutsuaan huomaa, että ihmissuhteet kevenevät ja muuttuvat Ja ymmärtää, että kenenkään muun tehtävä ei ole täyttää näitä sisäisiä tarpeitamme ja se on upeaa, koska se, että ponnistelemme omien, itselle tärkeiden asioiden eteen, tuottaa suurimman voiton ja tyydytyksen tunteen.
Jos jokin sinussa sanoo, että tämä on itsekästä niin mieti kuinka itsekästä on pitää lahjat pelkästään itselläsi niin, ettei koko maailma voi nauttia niistä? Ja jos sinussa herää ääni joka sanoo, että ei sinussa ole mitään arvokasta ja lahjakasta niin anna maailman päättää se puolestasi. Sinun tehtäväsi on nauttia tekemisestä.

Jos mietit, mistä tunnistat koitatko täyttää tarpeitasi väärällä tavalla niin tunnistat sen tyhjyyden tunteesta. Jos tietty palanen ei sovi se ei sovi, mutta ennen kun syytät sitä palasta niin mieti yritätäkö sovittaa sitä väärään kohtaan? Ja kun löydät oikean palasen oikeaan kohtaan niin tunteesta ei voi erehtyä, asiat loksahtaa paikoilleen.

Kuten Tommy Hellsten on todennut ”Emme koskaan voi saada tarpeeksi sitä mitä emme tarvitse.” Hakeudu siis niiden asioiden pariin jotka täyttävät sinua sisäisesti sen sijaan, että kulutat aikasi asioiden äärellä jotka vain lisäävät janoa.

Olen kulkenut oman polkuni eheytymisen tiellä ja voin olla sinullekin rinnallakulkija niin halutessasi. Tarjoan konsultointia ja tulkintoja. Voit ostaa niitä verkkokaupastani.
Esimerkiksi voimavaratulkinnan kautta katsomme yhdessä millaisia lahjoja ja voimavaroja sinulla on tässä hetkessä ja miten voisit lähteä niitä käyttämään. 

Lue myös artikkelini:
Kun alkaa aidosti rakastaa itseään…
Kun illuusiot itsestäsi romahtavat olet vapaa
Rajoittavien uskomusten purkaminen tekee ihmisen vapaaksi – Sisäinen luo ulkoisen
Tommy Hellsten: Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä hän ei tarvitse
Mustasukkaisuuden varjot – Erityisyyden kokemuksen vajeet syntyvät lapsuudessa
Kun saavut rakkauteen, rakkaus saapuu sinuun.
Sabotoiko varjominä onneasi?

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: