Olemme tottuneet ratkaisemaan asioita ulkoisen maailman kautta. Meitä on myöskin aina ohjattu siihen. Harva neuvoo kääntymään sisimpäämme jotta voisimme ratkaista haasteitamme. Ei siis ihme, että luontaisesti ajatus ohjautuu aina hakemaan vastausta ulkoapäin. Voi olla myös hyvin vaikea uskoa ja ymmärtää, että miten ulkoisessa maailmassa esiintyvät haasteet voisivat ratketa pelkästään sisimpäänsä tukailemalla. Oman kokemukseni mukaan  ulkoisen maailman kokemukset ovat usein heijastus sisimmästämme. Ja mitä enemmän ratkaisen sisäisiä ristiriitojani ulkoisekin olosuhteet muuttuvat.

Olemme tunneolentoja. Luomme maailmaa uskomuksista ja tunteista käsin. Suurin osa meistä menee omien tunnereaktioiden mukana sen sijaan, että ajattelisi itse voivansa vaikuttaa toimintaansa tunteista huolimatta. Tunteita EI TARVITSE TUKAHDUTTAA TAI KONTROLLOIDA jotta voisi toimia objektiivisemmin. Mutta me emme aina muista tai ymmärrä meillä olevan valtaa ohjata ja transformoida tunnemaailmaamme, koska kukaan ei koskaan opettanut meille työkaluja siihen. Onneksi asiaa voi alkaa oppia koska tahansa.

Sisäisen työskentelyn kautta alamme ymmärtää, että emme ole niin paljon ulkoisten tapahtumien armoilla kuin voisimme kuvitella. Meillä on aina valta vaikuttaa omaan tunnemaailmaan kun tulemme tietoiseksi millaisia voimia sisimpämme kätkee ja miten niitä käytetään. Mitä enemmän kohtaamme itsessämme sitä mitä emme vielä tunne sen enemmän voimavaroja löydämme. Useimmiten tämä tapahtuu ikävältä tuntuvien tai ärsytystä herättävien tapahtumien kautta.

”Kaikki mikä ärsyttää toisissa voi opettaa
meitä ymmärtämään paremmin itseämme.”
– Carl Jung

Itseämme tutkimalla ja opettelemalla opimme koko ajan lisää tästä. Se on kuin timanttikaivoksella työskentelyä. Joudut iskemään hakun aika monta kertaa kiviseinään kunnes löydät oivalluksen kultasuonen. Harvalla riittää kärsivällisyytä istua hiljaa itsensä kanssa koska tuloksia pitäsi alkaa näkyä heti. Muodissa on nopeat ja tehokkaat  laihdutuskuurit ja kuntoojelmat jossa tulokset näkyvät mahdollismman vähällä vaivalla. Suurimman muutoksen saavat kuitenkin aikaan ne jotka jaksavat jatkaa pitkäjänteistä  työskentelyä silloinkin kun mitään ei tunnu tapahtuvan.

The meaning of events is the way of salvation that you create. The meaning of events comes from the possibility of life in this world that you create. It is the mastery of this world and the assertion of your soul in this world.
~ Carl Jung, The Red Book, Page 239.

Voimme ratkaista lähes minkä tahansa elämäämme liittyvän ongelman porautumalla sen ytimeen. Otetaan esimerkiksi ihmissuhteet. Meillä on usein tapana toistaa tiettyä kaavaa ihmissuhteissa. Vaikka järjellä tiedämme tahtovamme muuta ja tahdonvoimalla päätämme, että tilanne muuttuu niin yhtäkkiä huomaamme olevamme taas tilanteessa jossa on jotain hyvin tuttua. Tilanne ei tule muuttumaaan karkuun lähtemällä. Itseämme kun emme pääse pakoon.

Asia mihin jään aina jumiin on asia jota minun pitää oppia rakastamaan. Lyön päätäni seinään niin kauan kunnes oivallan asian viestin: se on siinä, koska en ole oppinut rakastamaan sitä. Mitä tahansa eteen tuleekaan se tulee siihen jotta oppisimme rakastamaan sitä. Rakkaus ei ole kuitenkaan sama kuin, että uhraisimme itseämme. Rakkaus on vapauttamista, sallimista ja tiedostamista. Hyväksynnän kautta voimme vapautua.

Tilanne muuttuu vaan tiedostamalla alitajuiset kaavat jotka luovat elämäämme jatkuvasti samanlaisia tilanteita. Tilanteet tuodaan eteen jotta voisimme oppia rakastamaan mennyttä. Jotain sinne jäänyttä rakkaudetonta kohtaa meissä joka yrittää ilmentää itseään näiden kivuliaiden ihmissuhteiden kautta. Vastaus ei löydy toisesta ihmisestä vaan se löytyy meistä itestämme. Sisäänpäin käääntymällä voimme ratkaista arvoituksen.

Elämä on maagisempaa kuin ikinä uskoisi. Kuten saduissa siinä on hyvät ja huonot voimansa. Mutta jos kiinnitämme huomiomme vain asioiden luokitteluun hyväksi ja pahaksi tarina jää kokematta kokonaisuudessaan. Sen sijaan, että tuomitsisimme elämässämme ilmeneviä erilaisia rooleja esittäviä henkilöitä voisimmekin katsoa mitä tämän henkilön on takoitus opettaa itsestämme. Sadut olisivat tylsiä ilman värikkäitä hahmojaan. Ja mitä olisi elämän näyttämökään ilman monipuolisuutta. Itse ajattelen, että olemme täällä oppimassa elämännäyttämöllä.

Who looks outside, dreams; who looks inside, awakes.
– Carl Jung

Emme kuitenkaan ole näytelmässä tai elokuvassa jossa roolihahmon voi heittää vaatteiden mukana ja lähteä kotiin vaan valitettavasti kivut joita koemme ovat täysin todellisia ja joskus niin kipeitä, että niiden edessä putoaa polvilleen. Kipujen keskellä tarvitaan paljon sisäistä voimaa pysähtyä katsomaan itseään. Kohdata menneisyydestä vajaiksi jääneet kohtamme ja oppia rakastamaan itseämme kaikkine  kokemuksinemme. Jokainen on tehnyt virheitä tai kärsinyt jonkun muun tekemistä vihreistä. Se kuuluu elämänpelin henkeen. Mutta sen sijaan, että heittäisimme syytöksiä ulospäin voimme ratkaista itsemme ulos kivuista nopeimmin ottamalla vastuun siitä mistä vain itse voimme ottaa vastuun. Omista tunteistamme, reaktioistamme ja kivuistamme. Mitä nopeammin hyväksymme tien kulkevan vain sisimmän kautta ulos sen nopeammin löydämme ulos kärsimyksen labyrintistä.

Lue myös artikkelini:
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Rakkauteen herääminen
Siirtymä mielestä sydäntietoisuuteen
Sieluni ohjauksessa oppimassa rakkautta
Sielunkumppanin kohtaaminen on lahja jonka arvo jää usein ihmisyyden kivun jalkoihin