Olin muutama päivä sitten kierrätyskeskuksella. Silmiini osui myytävänä olevista kirjoista eräs jonka selkämyksessä luki suurinpiirtein näin ”Kuinka pikkupoikia kasvatetaan?” Ja koska minulla on itsella pieni poika kiinnostuin kirjasta vaikkakin ennakkoluuloisena koska en usko noin sukupuolittuneeseen kasvatukseen.

Otin kirjan käteeni ja avasin sen summassa. Otan usein muutenkin satunnaisista kirjoista kuin viestejä itselleni ja luen mitä niillä on sanottavana siinä hetkessä. Sain tälläkin kertaa tärkeän ajatuksen pohdittavaksi. Kohta mistä kirja aukesi meni jotakuinkin näin: ”Uskallatko epäonnistua lapsesi silmissä? Lapsesi on tärkeä nähdä sinun epäonnistuvan koska silloin hän oppii näkemään, että epäonnistuminenkin kuuluu luonnollisena osana elämää. Jos yrität esittää ja suoriutua aina täydellisesti lapsesi oppii vaatimaan samaa itseltään. Epäonnistuminen kuuluu kuitenkin kasvuun ja elämään eikä siltä voi välttyä. Täydellisyyteen pyrkiminen johtaa ahdistukseen ja turhaan kriittisyyteen itseään kohtaan. Näyttämällä mallia miten hyväksyt epäonnistumisesi ja miten omista virheistään voi ottaa oppia autat myös lastasi kasvamaan terveeseen itsetuntoon. Kun hän näkee että epäonnistumisen kautta voi kasvaa ja oppia hänenkin kykynsä sietää omia virheitään kasvaa. Hän kasvaa esimerkkisi avulla hyväksymään itsensä kokonaisuutena.”

Vanhempana sitä kokee usein syyllisyyttä omasta keskeneräisyydestään mutta tuon viestin lukeminen vahvisti armollisuutta itseäni kohtaan. Olen usein pyytänyt lapsilta anteeksi omia mokailujani ja he ovat ne anteeksi minulle antaneet. Se on saanut minut tuntemaan joka kerta nöyryyttä ja kiitollisuutta. Usein sitä on silti jäänyt ajattelemaan, että olisihan minun pitänyt pystyä parempaan. Hyväksyntä kuitenkin auttaa minua kasvamaan kaikista eniten, ei itsesyytökset. Samaa toivon lapsilleni, että he epäonnistumisenkin jälkeen nousisivat ylös ja rakastaisivat itseään ja yrittäisivät uudelleen. Hyväksyisivät itsensä täydellisen epätäydellisinä. Mokailujenkin jälkeen, niistä viisastuneena.

Lue myös kirjoitukseni: Epätäydellisyytesi on parasta mitä voit opettaa lapsellesi.

Epäonnistumisen sietämisestä ei juuri kulttuurissamme puhuta vaikka se on avain kaikkeen luovuuteen. Kulttuurissamme vanhemmiten ihmiset lakkaavat jopa kokeilemasta uusia asioita epäonnistumisen pelosta. ”En osaa” on aika yleinen mantra monen suusta ja se on sitten ”hyvä syy” jättää asioita tekemättä. Epäonnistuminen on kuitenkin ainoa tie oppimiseen. Itse olen nyt aloittanut lauluharrastuksen. Aikaisempi laulukokemukseni on rajoittunut lapsena kuorossa laulamiseen ja karaokeen näin aikuisiällä. Viimekertaisen laulutunnin jälkeen ajattelin kuitenkin, että ehkä löydänkin itsestäni vielä enemmän laulajaa kuin mihin olen aiemmin uskonut. Jotta voisin laulaa ja nauttia siitä minun ei tarvitse olla täydellinen vaikka sellainen uskomus on päässäni vuosia ollutkin. Ajattelin, että laulaminen on vain OIKEILLE laulajille, mutta kun miettii esimerkiksi Suomen menestyneimpiä artisteja niin läheskään kaikilla ei ole täydellinen lauluääni. Näillä laulajilla on kuitenkin palava intohimo asiaa kohtaan ja se saa heidät loistamaan. He uskaltavat ajatella itsensä laulajina. He uskaltavat toteuttaa itseään ja laittaa itsensä likoon epäonnistumisen pelosta huolimatta.
Kun uskallan toteuttaa itseäni eri tavoin, ”epäonnistumisista” huolimatta, lapseni näkee että elän luovaa elämää ja yritän. Hänellä on silloin lupa samaan. Ei tarvitse olla täydellinen. Sen yrittäminen kun on hirveän raskas ja mahdoton taakka. Lapsilla on luontainen kyky oppia ja yrittää aina uudelleen mutta jos lapsella on malli siihen, että tuo kyky voi säilyä aikuisenakin se voi kantaa häntä pitkälle myös myöhemmin elämässä.

Epäonnistumisen sietäminen vaatii itseluottamusta ja se on asia mitä voi kehittää aikuisenakin. Uskallatko sinä epäonnistua lapsesi silmissä? Oletko uskaltanut ylittää kynnyksiä kohti unelmiasi epäonnistumisen pelon yli? Sen kynnyksen takana ovat mahdollisuudet ja uudenlainen elämä. Tuon kynnyksen yli sinulla on mahdollisuus saatella myös lapsesi. Elämään täyttä elämää. Sellaista missä epäonnistuminen on vain astinlauta omiin kykyihin ja onnistumiseen.

Lue myös: Epäonnistuminen on suorin tie menestykseen.